Hyppää sisältöön

Hyvinkäällä on luomutila, joka on siirtynyt energian kuluttajasta sen tuottajaksi – se on avuksi nyt, kun maataloutta uhkaa uusi kriisi

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa myös Suomen maatalouteen ja maanviljelijöiden tuotantokustannuksiin, sillä noin kolmannes Suomen lannoitteista on tuotu viime vuosina Venäjältä.

Maatalousyrittäjä Markus Eerola pitää käsissään biokaasulaitokselta tullutta lannoitehaketta.
Hyvinkääläisellä tilalla tuotetaan kierrätyslannoitetta ja biokaasua. Katso videolta, mistä oikein on kyse. Kuvaus ja leikkaus: Kristiina Lehto / Yle

Hyvinkääläisellä Knehtilän tilalla on ollut maataloutta yli 220 vuotta, vuodesta 1796. Nykyinen isäntä, luomuviljelyä harjoittava maatalousyrittäjä Markus Eerola on etsinyt tilalle ekologisia kierrätysratkaisuja ja kannattavuutta useamman vuoden ajan.

Tilan biokaasulaitos on yksi suomalaisista kiertotalouden pioneereista. Se hyödyntää luomutilan pelloilta leikattavaa apilanurmea sekä lähitilojen hevosen- ja kananlantaa.

– Toisen jäte on toisen raaka-aine. Tämä tila on näiden kumppaneiden kanssa energiantuottaja, ei enää energiankuluttaja, Eerola sanoo.

Biokaasun rinnalla prosessissa syntyy myös lannoitetta. Kaasun talteenotossa jäljelle jäävä jäännös voidaan levittää pelloille.

– Orgaaninen lannoite toimii maassa eri tavalla kuin keinolannoite. Se rikastuttaa maan mikrobi- ja bakteerielämää selkeästi. Olen sen huomannut tässä vuosien varrella.

Myös prosessissa bakteerien hyödyntämä perkolaationeste voidaan laimentaa ja käyttää lisälannoitteena pelloilla. Kokonaan ilman muualta ostettua luomukelpoista lannoitetta ei tilalla vielä selvitä, mutta hyöty on merkittävä.

– Meillä ei ole karjatilaa, eikä Uudellamaalla ole niitä paljon muutoinkaan, joten pelloilla kasvatettava heinä on saatava hyödynnettyä muuten. Tällä tavalla siitä saadaan sekä energiaa että lannoitetta, Eerola sanoo.

Biokaasulaitokseen syötetyn apilanurmen mukana pelloilta korjatut typpi, fosfori ja kalium kierrätetään laitokselta biokaasun talteenoton jälkeen takaisin pellolle. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Tila on hakenut ratkaisuja kiertotaloushengessä yhteistyönä Helsingin yliopiston kanssa.

– Tässä toteutuu vuoroviljely, ja samalla typensitojanurmien avulla saadaan ravinteita. Oikeastaan palataan siihen, että tämä on A. I. Virtasen tyyppinen, periaatteellinen nykyaikainen laitos, Eerola sanoo.

Artturi Ilmari Virtanen oli suomalainen kemisti ja professori. Hänen tunnetuin keksintönsä on AIV-rehu, josta hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1945. Hän myös ehdotti typpiomavaraisen peltoviljelyn mallia jo 1951.

Lannoiteomavaraisuus edellyttää uusia keinoja

Venäjälle Ukrainan sodan vuoksi asetetut pakotteet heikentävät suomalaisviljelijöiden lannoitteiden saantia ja nostavat samalla tuotantokustannuksia.

Ruokaviraston tilastojen mukaan Venäjän osuus valmiiden lannoitteiden tuonnista oli vuosina 2018–2020 noin kolmanneksen. Lisäksi Venäjältä on tuotu lannoitteiden raaka-aineita. Tieto perustuu lannoitevalmistealan toimijoiden virastolle tekemiin ilmoituksiin.

Peltojen teolliset typpilannoitteet valmistetaan ammoniakista, joka tähän asti on ostettu Venäjältä. Siellä sen raaka-aine on maakaasu. Lannoitekalium tuodaan myös pääosin Venäjältä.

Myös lannoitteiden valmistamiseen tarvittava energian tuonti Venäjältä lisää riippuvuutta.

Kriisitilanteissa omavaraisuuden ja vaihtoehtoisten lannoitelähteiden merkitys kasvaa. Hyvinkään biokaasulaitos on yksi esimerkki luomutilaa hyödyntävästä lannoitemahdollisuudesta.

Apilanurmesta saadaan typpeä maaperään. Vastaavasti biokaasulaitokseen syötetyn nurmen mukana pelloilta korjatut typpi, fosfori ja kalium kierrätetään laitokselta biokaasun talteenoton jälkeen takaisin pellolle.

Maatilalla nähdään, että vastaava toiminta olisi mahdollista muuallakin maassa useamman tilan yhteistoimintana turvaamassa Suomen lannoite- ja biokaasun omavaraisuutta.

Luomuviljelijä Markus Eerola pohti keskiviikkona myös Radio Suomen haastattelussa, mitä maatilalla voidaan tehdä, jos lannoitteita ei ole saatavissa. Kuuntele haastattelu tästä:

Samoilla linjoilla on Helsingin yliopiston professori Juha Helenius, joka painottaa kierrätyslannoitteiden ja viherlannoituksen käytön vahvistamista, ravinteiden kierrätystä, kulutustottumusten muuttamista sekä biokaasun tuotannon tukemista paikallisissa pienissä yksiköissä.

– Ei ole järkeä kuljettaa maatalouden ja elintarvikeketjun sivuvirtoina syntyviä biomassoja pitkiä matkoja, eikä se ole ekologistakaan, hän sanoo.

Paikalliset biokaasulaitokset hoitaisivat sekä bioenergian että kierrätyksen.

Biokaasusta lämpöä ja polttoainetta

Laitoksesta hyötyvät muutkin kuin maatila.

– Viljelykiertoa parantavista apilanurmista sekä maatalouden sivutuotteista saadaan otettua kaasu talteen ja jalostettua se joko liikennepolttoaineeksi tai läheiselle maatilalle lämmityskäyttöön, tulevaisuudessa myös viljankuivaukseen, sanoo käyttöpäällikkö Petri Sorjonen energiayhtiö Nivokselta.

Biokaasulaitoksella käydään tekemässä prosessin seurantaa viikoittain, sanoo energiayhtiö Nivoksen Petri Sorjonen. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Toiminnan käynnistäminen vaatii kuitenkin taloudellista tukea.

Nivos on hyvinkääläisen laitoksen pääomistaja. Maatalousyrittäjä Eerolan osuus on noin prosentin luokkaa.

– Tässä on suuri päätösvalta poliitikoilla ja sillä strategialla, millä mennään maatalouden linjauksissa ja energiantuotannossa, Eerola sanoo.

Maatalousyrittäjä Markus Eerola Palopuron biokaasulaitoksen edessä. Taustalla näkyvät kuvut ovat kaasunkeräyssäiliöitä, niiden päällä on sääsuojat. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Myös energiayhtiössä pienvoimalat nähdään tulevaisuuden kotimaisena mahdollisuutena. Paikallisella tasolla niillä on merkitystä erityisesti mukana oleville tiloille, pidemmällä aikavälillä laajemminkin.

– Saadaan parannettua tätä omavaraisuutta ja vähennettyä fossiilisia polttoaineita sekä lämmityskustannuksia ja lämmitykseen käytettäviä fossiilisia aineita, käyttöpäällikkö Sorjonen sanoo.

Tällä hetkellä maatalouskoneet ja tilat käyttävät suuren määrän polttoöljyä, jota myös tuodaan Venäjältä. Biokaasu voisi olla yksi korvaaja tulevaisuudessa.

Tilalla yhteistyö eri tahojen kanssa on koettu tärkeänä. Sitä on tehty energiayhtiön ja yliopiston lisäksi Hyvinkään kaupungin kanssa.

– Kaupungin hallinnossa aletaan nähdä ympäröivän maaseudun merkitys, Eerola sanoo.

Hyvinkäällä Knehtilän tilan peltomaisemaan on rakennettu Palopuron biokaasulaitos, joka tuottaa biokaasua ja lannoitetta luomutilan pelloille. Etualalla pressun alla on prosessissa käytettävää apilanurmea ja lähitilojen lantaa. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 18. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

.
.