Hyppää sisältöön

Lauluvuorossa: Antero

Virkeä eläkeläinen kuluttaa aikaansa mieluiten ihmisvilinässä. Korona, sota tai kuolema ei tätä miestä pelota.

Antero Nylund on lähes aina paikalla karaoken ensitahtien kajahtaessa lohjalaisessa yökerhossa.

Tämän perjantai-illan hän aloittaa tulkinnalla Juha Tapion Kaksi puuta -kappaleesta. Muistilapulla on myös muut suosikit, varmuuden vuoksi.

Laulan mitä pystyn ja kun en hallitse kieliä, täytyy laulaa suomeksi.

Alkuillasta karaokejono on lyhyt ja lauluvuoroja tipahtelee tasaiseen tahtiin.

Nylund nauttii hälinästä ympärillään ja omien sanojensa mukaan tykkää katsoa nuorison "peuhaamista".

Tulvii Pohjanmaa, Viivy vielä hetki, Delilah, Rakkaus on lumivalkoinen …

Kello lähestyy puolta yötä, pöytä täyttyy muiden juomista ja meteli yltyy.

Porukka rupeaa olemaan pikkupierussa ja niin pitääkin, tämä on tätä kapakkaelämää!

Nylund itse juo koko illan aikana vain muutaman lonkeron.

Karaokejono venyy ja omaa lauluvuoroa voi odottaa muita kannustaen …

... ja tanssien.

Sain tyttöihin vähän vauhtia!

Hilma ja Onni, Yhtenä iltana ja Kuurankukka kajahtavat muiden laulajien lomassa illan edetessä.

Nylundin vaimo asuu hoivakodissa nyt neljättä vuotta.

Yksin oleminen tuntuu hullulta ja laulaminen on yksi pakoreitti.

Pari tapasi 50 vuotta sitten. Vaimon lapset pyysivät Anteroa isäkseen ja hän suostui.

Korona, sota tai kuolemakaan eivät tätä miestä pelota.

Me lähdetään kaikki täältä yksitellen, pitää vain elää päivä kerrallaan.

Illan viimeisenä lauluna pitkästi aamukolmen jälkeen Antero Nylund kajauttaa vielä Kotkan ruusun.

Ja palaa todennäköisesti jälleen huomenna takaisin.