Hyppää sisältöön

Tutkimus: ilmastonmuutos sekä aikaistaa että pidentää heinänuhakautta, siitepölyn määrä ilmassa moninkertaistumassa

Monet allergisoivat kasvit saavat puhtia ilmaston lämpenemisestä ja ilman lisääntyneestä hiilidioksidista. Muutos näkyy jo, ja mallinnuksien mukaan suuntaus jatkuu.

Siitepölyallergiassa ihmisen elimistö luulee, että jokin patogeeni on hyökkäämässä sen kimppuun. Nenä alkaa vuotaa, kun puolustusjärjestelmä yrittää nujertaa harmittomat siitepölyhiukkaset. Kuva: Jürgen Fälchle / Alamy / AOP

Kun kevät koittaa, yhä useampi suomalainen alkaa niiskuttaa. Pähkinäpensaan siitepölyn kaukokulkeuman aloittamaa siitepölykautta jatkaa jo leppä ja pikku hiljaa koivukin. Kesän tullen alkavat pölyttää heinät, ja loppukesällä joukkoon liittyy myös pujo.

Siitepölyallergia on maailmassa erittäin yleinen vaiva, jonka Suomessakin arvioidaan olevan miljoonalla ihmisellä. Se ei ole helpottamassa, vaan oirehtivien määrä on lisääntynyt. Samaan aikaan allergiakausi on pidentynyt ja siitepölyn määrä ilmassa kauden aikana on kasvanut.

Muutokset on viime vuosina havaittu useissa pienimuotoissa tutkimuksissa. Laajalti tulevaisuuteen katsova Michiganin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tuore tutkimus ennustaa ilmastonmuutoksen aiheuttavan yhä pitempää ja pahempaa piinaa heinänuhaisille.

Nature Communications (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestynyt tutkimus keskittyy Yhdysvaltoihin, mutta tuloksista on vedettävissä johtopäätöksiä myös globaalisti.

Ilmastonmuutos näkyy jo

Aluksi pohjalukuja vuosi sitten julkaistusta useiden yhdysvaltalaisyliopistojen yhdessä tekemästä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin jo tapahtuneita muutoksia:

Vuoden 2018 siitepölykausi alkoi Pohjois-Amerikassa 20 päivää aikaisemmin ja päättyi kymmenen päivää myöhemmin kuin vuonna 1990. Siitepölyn vuosittainen määrä kasvoi vertailujaksolla 21 prosenttia, PNAS (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu tutkimus kertoi.

Sen tekijät arvioivat, että noin puolet kauden pidentymisestä ja kahdeksan prosenttia siitepölyn lisämäärästä johtui ilmastonmuutoksesta.

Tuoreen tutkimuksen mallinnuksissa siitepölykauden aikaistumisen ja venymisen lasketaan nykymenolla tuplaantuvan tämän vuosisadan loppuun mennessä vuosien 1990–2018 muutoksiin verrattuna.

Siitepölyn kokonaismäärä saattaa lisääntyä jopa 200 prosenttia, tutkijat toteavat malliensa perusteella.

Lämpöasteita, hiilidioksidia ja saasteita

Siitepölykauteen vaikuttavat monet ilmastonmuutoksen osatekijät. Kuivuus ja kuumuus vahingoittavat metsiä ja ruohikoita, ja esimerkiksi koivun kasvu kärsii. Jotkin muut allergisoivat kasvit sen sijaan hyötyvät ilmaston lämpenemisen pidentämästä kasvukaudesta.

Olennainen tekijä on myös ilman hiilidioksidipitoisuus. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että sillä voi jatkossa olla jopa paljon suurempi vaikutus kasvien riehaantumiseen kuin lämpötilan nousulla. Kasvit käyttävät ilman hiilidioksidia yhteyttäessään itselleen energiaa.

Ilmakehän hiilidioksipitoisuuden lisääntyminen näkyy kasvuna myös siitepölyn proteiinipitoisuudessa. Se puolestaan on lisähälytysmerkki allergisen elimistölle.

Lämpötilan ohella myös ilmankosteuden muutokset vaikuttavat ajankohtaan, jolloin kasvit alkavat pölyttää. Vaikutusta on myös talven pakkaspäivien määrällä ja sillä, kuinka pian maa vapautuu roudasta keväällä.

Tutkimuksessa havaittiin, että allergisoivien puulajien aiemmin peräkkäiset pölytyskaudet alkavat venyttyään osua yhä enemmän päällekkäin, mikä lisää allergikoiden kokonaiskuormitusta.

Myös ilmansaasteilla on pahentava vaikutus siitepölyoireisiin. Saasteiden kemia pilkkoo siitepölypartikkeleita. Suuri hiukkanen pysähtyy nenän limakalvolle, mutta mitä pienempi partikkeli on, sitä syvemmälle keuhkoihin se pääsee kulkeutumaan.

Merkittävä muuttuja tutkimuksen mallinnuksissa olivat myös lajien levinneisyyden mahdolliset tulevat muutokset. Esimerkiksi tuoksukkien väheneminen puiden tai heinien tieltä tietäisi huomattavaa helpotusta Yhdysvaltain itäosien allergikoille.

Tuoksukit ovat voimakkaasti allergisoivia kasveja, joita kasvaa Pohjois-Amerikan lisäksi vieraslajina muuallakin, myös Euroopassa, etenkin sen kaakkoisella kulmalla. Yksittäinen tuoksukki voi pölläyttää ilmoille miljardi siitepölypartikkelia.

Marunatuoksukki on levinnyt jo Ruotsiin, ja Suomessakin sitä tavataan, koska siemeniä päätyy tänne muun muassa linnunsiemenseosten mukana. Täällä talvipakkaset ovat toistaiseksi estäneet myöhäistä kukkijaa tuottamasta ajoissa siemeniä.

Turun yliopistossa (siirryt toiseen palveluun) seurataan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia tuoksukkeihin ja pyydetään ihmisiä ilmoittamaan havainnoistaan.

Syksyn tullen kadun laidasta pöllähtää muutakin kuin katupölyä ja pakokaasuja. Marunatuoksukin siitepölyä voi syyskesällä tulla Suomeen kaukokulkeumana, minkä etenkin pujoallergikot saattavat ikäväkseen huomata, sillä tuoksukki on pujon sukua. Kuva: Mariyna Lipatova / Alamy / AOP

Allergioiden lisääntymisellä on myös sosioekonomisia vaikutuksia, väliin jäävistä työ- ja koulupäivistä lääkekuluihin ja jopa ennenaikaisiin kuolemiin, muistuttaa tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Michiganin yliopiston ilmakehätutkimuksen professori Allison Steiner artikkelissaan The Conversation (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Vaikutuksista tarvitaan lisää tutkimuksia, sanoo Steiner. Tarpeeseen ovat myös aiempaa tarkemmat sääennusteiden kaltaiset siitepölyennusteet, jotka auttaisivat ihmisiä varautumaan terveysvaikutuksiin nykyistä paremmin, hän lisää.

Sitä varten tutkijoiden suunnitelmissa on yhdistää perinteiseen tarkkailuun lisää satelliittihavaintoja kasvillisuudesta, sää- ja ilmakehämalleja sekä fenologiaa, joka tutkii vuodenkierron vaikutuksia kasveihin ja eläimiin.

– Nyt saamamme tulokset ovat ensi askel siitepölyn vaikutusten entistä paremmaksi ymmärtämiseksi, sanoo Steiner.

Yksi asia tutkimuksissa kannattaa ottaa huomioon paremmin kuin tähän asti on tehty, kehotti Münchenin teknillisen yliopiston ekoklimatologian professori Annette Menzel vuosi sitten Frontiers in Allergy (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun tutkimuksen lehdistötiedotteessa (siirryt toiseen palveluun).

– Siitepöly on tarkoitettu lentämään, muistutti Menzel, jonka johtamassa tutkimuksessa selvitettiin siitepölykauden venymistä Baijerissa Etelä-Saksassa.

Tutkijat totesivat, että esimerkiksi pähkinäpensaan ja lepän siitepölykausi oli vuosina 1987–2017 alkanut toisinaan jopa kaksi päivää edellisvuotta aikaisemmin. Myöhemmin kukkivilla lajeilla, kuten koivulla ja saarnilla, muutokset olivat pienempiä, keskimäärin puoli vuorokautta vuodessa.

Ruohon siitepölypartikkelit ovat halkaisijaltaan noin 0,02 millimetriä. Niiden aiheuttama nuhakausi kestää pahimmillaan kaikki kolme kesäkuukautta. Kuva: A. Menzel ja Y. Yuan / TUM

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmavirtausten ja kasvilajien levinneisyysalueiden muutokset voivat altistaa ihmisiä siitepölylle, jollaiseen heidän elimistönsä on ennestään tottumaton.

Baijerilaistutkijat keskittyivät juuri kaukokulkeumaan. Koska sen vaikutus on muuten vaikea eritellä paikallisten kasvien tuottamasta siitepölystä, tutkimus rajattiin aikaan, jolloin ne eivät vielä kukkineet.

– Yllätyimme huomatessamme, että kaukokulkeumaa oli kahdella kolmasosalla tutkimistamme lajeista, Menzel kertoi.

Tieto on merkittävä osatekijä ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimuksessa. Menzelin mukaan voi hyvinkin olla, etteivät paikallisiin kukintakausiin perustuvat arviot siitepölykauden pidentymisestä pidäkään paikkaansa, vaan niiden pitäisi olla jopa suurempia.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 24.3. klo 23:een asti.

Lue myös:

.
.