Hyppää sisältöön

Ukrainalainen Viktor Eyevlev, 14, pääsi heti jääkiekkojoukkueeseen, äidin kotiutumista hidastaa byrokratia: "Toivon hyvää elämää – ja mestaruutta"

Pikkupojasta saakka kiekkoilleelle Viktor Eyevleville harrastuksen jatkuminen on tärkeää. Monien muiden Suomeen saapuneiden ukrainalaisten kotiutumista haittaa kielimuuri ja paperisodan hitaus.

Viktor Eyevlev pakeni kotikaupungistaan Dniprosta Ouluun äitinsä, tätinsä ja isovanhempiensa kanssa. Nyt hän pelaa jääkiekkoa Oulun Kärpissä. Kuva: Janne Veikko Körkkö / Yle

Kaksi viikkoa sitten 14-vuotias ukrainalainen Viktor Eyevlev oli elämänsä ensimmäistä kertaa Suomessa. Nyt sotaa paennut nuorukainen luistelee jäällä muiden Oulun Kärppien juniorikiekkoilijoiden kanssa.

– Tuntuu hyvältä. Tämä on Suomen paras joukkue, joten on kiva pelata Kärpissä, Eyevlev sanoo.

Oulussa hän on jo tutustunut suomalaisiin kavereihin, joista yksi puhuu hänen äidinkieltään venäjää. Pitkän pakomatkan jälkeen kotiutuminen Suomeen on alkanut nopeasti.

– Haluaisin, että elämä olisi täällä hyvää ja että voisin mennä kansainväliseen kouluun. Mutta sitä ennen haluaisin oppia suomen kieltä.

Hän on pelannut jääkiekkoa kotikaupungissaan Dniprossa kuusivuotiaasta. Viikkoa ennen sodan alkamista Eyevlevin joukkue voitti maansa jääkiekkomestaruuden viidettä kertaa peräkkäin.

Ukrainaan jäivät oma koti, puutarha ja ystävät. Dniprosta sotaa paenneeseen Eyevlevan perheeseen kuuluu Viktorin lisäksi äiti Olga, tämän sisko, äiti ja isä.

– Hyvää on se, että Viktor pääsi heti mukaan Oulun Kärppien juniorijoukkueeseen. Saimme tarvittavat vakuutukset ja lisenssit kuntoon todella nopeasti. Tämä on hänelle paras mahdollinen terapiamuoto, perheen Suomeen auttanut Ilkka Pulkkinen kertoo.

Viktor Eyevlevin mielestä Dnipron joukkue pärjää taktiikassa, mutta Kärppien junioritiimi on voimassa ja nopeudessa edellä. Kuva: Janne Veikko Körkkö / Yle

Aikuisille arkea on helpottanut se, että Pulkkinen on järjestänyt heille ja neljälle muulle ukrainalaisperheelle vaivojaan säästämättä asunnot Suomesta.

Pulkkisen mukaan kaikkein työläintä on kuitenkin ollut eteen tulevan byrokratian selvittely. Erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttäminen esimerkiksi työluvan saamista varten ei ole ollut helppoa.

Paperisodan hitaus sapettaa auttajaa

Pulkkinen on saanut järjestettyä osalle tulijoista myös työpaikat valmiiksi. Maahanmuuttovirasto Migristä kerrottiin kuitenkin, että työluvan saamisessa menee vähintään kuukausi tai kaksi.

Pulkkista hitaus tuohduttaa.

– Sanotaan, että tänne voi tulla opiskelemaan ja töihin. Mutta ennen sitä pitää käydä läpi koko byrokratia ja sen jälkeen joutuu odottamaan Migristä päätöstä.

Maahanmuuttovirason lupa- ja kansalaisuusyksikön vastuualueen johtaja Kaj Swanljungin mukaan tavalliseen työperusteiseen lupaan kuukausi–kaksi on normaali käsittelyaika.

Turvapaikkaa hakeneilla on oikeus aloittaa työt kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä, jos matkustusasiakirjat ovat kunnossa. Normaaleissa oleskeluluvissa oikeus työhön (siirryt toiseen palveluun) alkaa päätöksen saamisen jälkeen.

Valkokypäräisen Viktor Eyevlevin joukkue Dniprossa Ukrainassa voitti maansa juniorien mestaruuden. Kuva: Janne Veikko Körkkö / Yle

Swanljungin mukaan ukrainalaisilla on mahdollista hakea myös tilapäistä suojelua. Sen perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla saa työskennellä ja lisäksi samalla saa tuikitarpeellisen henkilötunnuksen.

Se tarvitaan, jotta voi saada verokortin ja pankkitilin palkanmaksua varten. Myös nettiliittymän avaamiseen tarvitaan henkilötunnus.

– Ukrainalaisilla tilapäisen suojelun prosessi on suhteellisen selkeä ja oikeus työntekoon pitäisi tulla muutamassa viikossa. Kaikkien intressissä on, että töihin päästään nopeasti, jos töitä on jo tarjolla, kertoo Swanljung.

Pulkkisen oma näkemys asioiden sujumisesta viranomaisten kanssa on kriittinen.

– Kun olemme saaneet asiakirjat tehtyä, niin seuraavana päivänä sanotaan, että ne pitää tehdä uudelleen. Se vaikuttaa yleisen mielialaan kovasti.

Kielikoulu auttaa suomen opinnoissa

Pulkkisen mukaan Suomeen tulleet ukrainalaiset ovat törmänneet ensimmäisenä kieliongelmiin. Osa perheistä puhuu vain venäjää ja vain harvat englantia. Perheet tarvitsevat tukea peruselämisestä virastoasioissa auttamiseen.

Pulkkisen ideoimana Oulussa ryhdytäänkin opettamaan Ukrainan pakolaisille suomen kieltä ensi viikosta alkaen. Koulutuksen järjestävät Oulun kaupunki ja Oulun yliopisto.

Mukana auttamassa on myös Suomessa asuva ukrainalainen vapaaehtoistyöntekijä.

– Aluksi kokeilemme kahdenkymmen hengen ryhmää. Suomen kielen opettajan antaman kieliopetuksen lisäksi ukrainalainen vapaaehtoistyöntekijä kertoo muun muassa elämästä, harrastusmahdollisuuksista ja käytännön asioista Suomessa.

Hän on hankkinut kaikille Ouluun tuomilleen pakolaisille ukrainalaisia tukiperheitä.

– On tärkeää, että he pystyvät puhumaan samaa kieltä keskenään, koska iso osa tulijoista puhuu vain venäjää, sanoo Pulkkinen.

Oleellista on löytää heille myös suomalaisia tukiperheitä paikallisen kielen ja kulttuurin oppimiseksi.

Toiveissa mestaruus ja hyvä elämä Suomessa

Pulkkinen on työskennellyt Venäjällä ja Ukrainassa yritys- ja kiinteistökonsulttina toistakymmentä vuotta. Hän on työnsä kautta tutustunut ukrainalaisiin ja on auttanut heitä asettumaan uuteen kotikaupunkiinsa Ouluun.

Viime aikoina Pulkkisen päivät ovat venyneet aamusta myöhäiseen iltaan.

– Asunnot on hommattu tyhjästä ja siellä on kaikki, ruoasta lähtien. Kiitos siitä kaikille suomalaisille auttajille, toteaa Pulkkinen.

Viktor Eyevlev ja hänen äitinsä Olga Eyevleva asuvat nyt Oulun Puu-Raksilassa. Sieltä on lyhyt matka jääkiekkotreeneihin. Kuva: Juha Hintsala / Yle

Olga Eyevleva on kiitollinen, että hänellä oli mahdollisuus päästä pois sodan jaloista. Hän on ollut tyytyväinen elämäänsä Oulussa.

– Ihmiset ovat ystävällisiä ja valmiita auttamaan, en odottanut tällaista. Perheeni on saanut paljon tukea ja varsinkin Ilkka Pulkkinen on auttanut meitä kaikessa mahdollisessa.

Muita ukrainalaisia Olga Eyevleva ei ole ehtinyt vielä tavata. Viikonloppuna hän aikoo perheineen Ukrainaa tukevaan mielenilmaisuun vastustamaan sotaa. Siellä on tarkoitus tavata muita ukrainalaisia.

– Totta kai haluaisin palata takaisin Ukrainaan. Mutta nyt odotan tulevaisuudelta, että poikani joukkue voittaa jääkiekkomestaruuden ja että saan Suomessa hyvän elämän.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 27.3. kello 23 saakka.

.
.