Hyppää sisältöön
Mielipide
Ruokahävikki

Juuso Joonan kolumni: Ruoan arvostus vähentää sen hävikkiä

Hävikkiruoan mukana roskiin menee kaikki se työ, energia ja rakkaus, joka sen kasvattamiseen, käsittelyyn ja kuljettamiseen on käytetty, kirjoittaa Joona.

Ruokahävikille kotitalouksissa on monia syitä (siirryt toiseen palveluun), mutta nostaisin esiin yhden epäsuositun. Ruoka on halpaa. Ei kaikille tosin. Keskimäärin kuitenkin ihmiset käyttävät tuloistaan ruokaan vain noin 10 prosenttia (siirryt toiseen palveluun).

Moni myös ajattelee, että ruoan pitäisi olla mahdollisimman halpaa, jotta jäisi rahaa ylikuluttamiseen. Mielestäni ruoka saisi maksaa enemmän, olla hintansa väärti, ja hinnannousun pitäisi päätyä suoraan tuottajalle.

Halpa ruoka tulee nimittäin kalliiksi veronmaksajalle, koska ruoantuotannon kaikki vaikutukset eivät näy hinnassa. Ilmasto- ja vesistöpäästöt, monimuotoisuuden heikkeneminen, viljelijöiden ja tuotantoeläinten olot – muutamia mainitakseni. Näiden oireiden hoidosta koituu kustannuksia yhteiskunnalle ja niitä koitetaan lievittää maataloustuilla laihoin tuloksin.

Nykyään luomusta ja lähiruoasta saa usein maksaa enemmän kuin tavanomaisesta. Tämä voi kuitenkin kääntyä, kun lannoitteiden ja energian hintoihin on realisoitunut yksi aiemmin huomioimaton vaikutus: diktaattoririski. Voimmekin nähdä tilanteen, jossa ympäristölle ystävällinen, huoltovarmuutta parantava ja terveellinen ruoka on kaupassa kaikkea muuta edullisempaa.

Hävikin maksaa aina joku.

Kaupan suuren hävikin yksi ilmeinen syy on suuri valikoima. Toinen toistaan erilaisempia tuotteita maapallon ääristä täytyy löytyä joka kylän teollisuushallimaisesta osuuskaupasta vaikka seudun makutottumuksiin riittäisi vähempikin. Hävikin maksaa aina joku.

Toinen on elintarvikkeiden jalostaminen. Hihkumme innosta, kun saamme lähes ikuisesti huoneenlämmössä säilyvistä kauran ja pavun siemenistä prosessoitua kylmäketjun vaativan kahdessa viikossa pilaantuvan paksuun muoviin pakatun hittituotteen.

Eikä vielä ole löytynyt niin viisasta insinööriä, joka saisi kaiken muovin eroteltua biojätteestä niin ettei se olisi este näiden massojen ravinteiden kierrätykselle. Nyt yhdyskuntien biojätekompostin lannoitushyötykäyttöä haittaa pieni muovisilppu ja vielä pienemmät mikromuovit.

Meidänkin tilalla biojätekompostia on aikanaan käytetty. Erinomaista lannoitetta, mutta muovin levittäminen peltoon ei tuntunut hyvältä. Biojätteeseen päätyy muutakin. Auringossa kiiltelevät aterimet on vielä helppo kerätä pellolta ja niinpä Savonia-sarja on täydentynyt mittavaksi.

Ravintoloissa ja suurkeittiöissä hävikkiä syntyy, koska elintarvekealan säädökset on selvästi laadittu kylläisenä. Ne ovat kuin huonot eväät, jotka on tullut tehtyä heti syömisen jälkeen. Nyt syömäkelpoista ruokaa menee tonnikaupalla roskiin, kun tarjolla ollutta ateriaa ei saa lämmittää uudelleen.

En halua leikkiä ihmisten terveydellä, mutta jotain järkeä pitäisi saada. Päiväkodissani oli 90-luvulla perjantaisin munakas, jonka sisällä oli koko aiemman viikon tähteet. Arvatkaa kenen mielestä perjantain ruoka oli aina parasta? Ei onnistuisi tänä päivänä.

Kodeissa ihmiset voisivat luottaa enemmän omiin aisteihinsa. Jos joku vaikuttaa syömäkelpoiselta, anna mennä. Kyllä evoluutio on aisteistamme huolen pitänyt.

Kaipaan kampanjaa, joka löytyy tarrana vielä joistain kauppojen kylmäkaapeista ja kaverin lumilaudasta: ”viimeinen myyntipäivä ei ole viimeinen käyttöpäivä”. Esimerkkiä on näyttänyt suosikkibloggarini Onni Tonkija (siirryt toiseen palveluun), jonka ruokavalio koostuu pääosin dyykatusta ruoasta.

Entä hukkaammeko ruokaa syödessämme sitä liikaa? Ihmiset syövät mainosten uhreina terveyden ja ympäristön kannalta liikaa valkuaista niin, että jätevedenpuhdistamot ovat ähkyssä (siirryt toiseen palveluun). Lisäksi tämän valkuaisen typen voi jäljittää usein venäläiselle ammoniakkitehtaalle ja se typpi, jota ei jätevedenpuhdistamolla saada haihdutettua ilmaan, päätyy rehevöittämään Itämerta. Kerrassaan tuhoisa hukkaputki.

Syömme lopulta ruoaksi muunnettua öljyä ja maakaasua vaikka meidän pitäisi syödä enemmän auringon energiaa.

Ruokahävikin ympäristövaikutus on suhteellisen pieni, mutta ei merkityksetön.

Tehokas keino ruokahävikin vähentämiseen on ruoan kasvattaminen itse, edes vähän. Tällöin voi oppia ymmärtämään mitä syö tai on heittämässä pois. Harva raaskii heittää pois itse tehtyä. Itse kasvatettu ruoka maistuukin paremmalle ja siitä voi olla ylpeä.

Nyt on oikea aika hankkia siemenet ja suunnitella ensi kesän viljely, olipa viljelyala mikä tahansa.

Juuso Joona

Kirjoittaja on maanviljelijä, joka syö lautasen tyhjäksi. Joskus muidenkin lautaset.

Kolumnista voi keskustella 12.4. klo 23.00 saakka.

.
.