Hyppää sisältöön

Ihmisten veressä havaittiin ensi kertaa muovia

Viime vuosina mikro- ja nanomuovia on löytynyt myös istukoista ja vauvojen ensimmäisestä ulosteesta. Muovin vaikutuksia ihmisiin vasta tutkitaan, mutta ajatus sen vaarattomasta kulkeutumisesta suoliston läpi on mennyttä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset saavat elimistöönsä viikossa jopa useita grammoja muovia. Uusin tutkimus kertoo, ettei sitä ole vain ruoansulatuskanavassa. Kuva: Newman Studio / AOP

Pieneksi hajonnutta muovia on maapallolla niin syvissä merissä kuin korkeimmilla vuorilla, niin ilmassa kuin maaperässä. Ruokaketju ja hengitysilma kuljettavat mikro- ja nanomuovia myös ihmisten elimistöön. Nyt muovia on todettu olevan myös verenkierrossamme.

Environment International (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistua hollantilaistutkimusta varten kehitetyllä menetelmällä selvitettiin muovin mikro- ja nanopartikkelien määrää 22 terveen vapaaehtoisen verinäytteissä.

Kokeissa etsittiin viittä eri polymeeriä, muovin synteettisiä rakennusaineita. Laboratoriokokeiden perusteella niitä arvattiin löytyvän, mutta aitojen verinäytteiden mittauksia ei ollut aiemmin tehty. Muovia löytyi 17 koehenkilön verestä. Prosentteina se on yli 75.

Vaikka muovin määrä oli pieni – teelusikallinen tuhannessa litrassa vettä, vertaavat tutkijat – niin tulokset osoittavat, että muovi on löytänyt tiensä ihmisen elämän virtaan, sanoo Amsterdamin vapaan yliopiston (siirryt toiseen palveluun) VU:n ekotoksikologi Heather Leslie, toinen tutkimuksen johtajista.

Joka toisessa näytteessä oli merkkejä polyetyleenitereftalaatista, tutummin PET-muovista, jota käytetään yleisesti juomapulloissa. Yli kolmasosasta näytteistä paljastui polystyreeniä, josta tehdään muun muassa elintarvikkeiden pakkauksia.

Lähes neljäsosassa oli myös muovipussimateriaalia polyetyleeniä. Akryylilasin ja muun muassa hammasimplanttien valmistusainetta polymetakrylaattia löytyi yhdeltä tutkituista. Polypropyleenin pitoisuudet olivat niin pieniä, ettei niistä saatu tarkkoja mittaustuloksia.

Tutkijat päättelivät havaitsemalleen muoville useita muitakin reittejä ihmisten sisään kuin juomapullot ja ruokapakkaukset. Muovia on muun muassa hammastahnoissa, nanomuovin avulla lähetetään lääkkeitä elimistöön, ja tatuointimusteissa muovia tuikataan ihon läpi.

Euroopan kemikaalivirasto on suositellut, ettei EU:ssa enää saisi käyttää mikrohelmiä kosmetiikassa. Niillä lisätään voiteiden lisäksi muun muassa hammastahnan tehoa. Kielto on EU:n komission käsittelyssä, ja päätöstä odotetaan tänä vuonna. Muoviset minihelmet on jo kielletty muun muassa Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja moni valmistaja on luopunut niistä itse mainehaitan vuoksi. Kuva: Tim Gainey / AOP

Tulokset herättävät tarpeen jatkotutkimuksiin, tekijät sanovat. Minne muovi veren mukana päätyy? Kertyykö se pysyvästi joihinkin elimiin, ja saattaako se jopa ylittää veri-aivoesteen?

Veri-aivoeste torppaa haitallisten aineiden pääsyä verenkierrosta aivokudokseen. Verisuonten sisäosia reunustavat endoteelisolut, jotka reagovat muun muassa tulehdustekijöihin, ovat veri-aivoesteessä tiiviisti rinta rinnan. Aukoton muuri nekään eivät silti ole.

– Tutkimuksemme tietojoukko on lajissaan ensimmäinen. Sitä on laajennettava, jotta meille selviää, kuinka pitkälle muovisaaste on päässyt ihmisten elimistössä ja kuinka vaarallista se voi olla, sanoo toinen tutkimusartikkelin pääkirjoittajista, VU:n ympäristökemian professori Marja Lamoree.

Määrittämistä tarvitsee muun muassa se, onko veren plasmassa muovihiukkasia, onko niitä tietyissä solutyypeissä, ja missä määrin sillä ehkä on osuutta muovihiukkasten tunkeutumisessa limakalvon läpi verenkiertoon.

Jos muovihiukkasia kuljettavat immuunisolut, voiko altistuminen vaikuttaa immuunisäätelyyn, tutkimuksen loppupäätelmissä pohditaan.

Mikromuoviksi kutsutaan alle viiden millimetrin muovipartikkeleita. Kun muovi jatkaa hajoamistaan, mikromuovista tulee nanomuovia. Sen raekoko on enintään 0,001 mm. Niin pieneksi rapautuneen saasteen jäljittämiseen puuttuu kunnon konsteja.

Tutkimus oli viimeinen 15 lyhyen tutkimuksen hollantilaishankkeessa, jolla kartoitettiin mikromuovin mahdollisia terveysriskejä sekä keinoja niiden rajoittamiseksi. Tulokset osoittavat, miten puutteellista tieto yhä on, VU:n tutkijat summaavat.

Samaa sanoi kiinalais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä viime syksynä julkaistun ulostetutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) yhteydessä. Environmental Science & Technology Letters (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa pienessä pilottitutkimuksessa havaittiin pikkulasten ulosteessa enemmän mikromuovia kuin aikuisilla.

Mahdollisia terveysvaikutuksia ei voitu päätellä, mutta luottamus vanhaan päätelmään on mennyt. Kun solu- ja eläintutkimuksissa on alkanut selvitä, että altistuminen muoville voi aiheuttaa solukuoleman, tulehduksen tai metabolisen häiriön, muovin ei enää uskota hulahtavan harmittomasti ihmisenkään läpi.

Ulostetutkimuksessa selvitettiin PET:n ja muovilevyistä tutun polykarbonaatin PC:n määrää aikuisten ja pikkulasten elimistössä. Varmistaakseen, ettei vauvanvaipoissa yleinen polypropyleeni sotke tuloksia, tutkijat eivät ottaneet sitä mukaan tarkasteluun.

Otoksessa oli näytteitä kymmeneltä New Yorkissa asuvalta aikuiselta ja kuudelta alle yksivuotiaalta sekä kolmen vastasyntyneen ensimmäisestä ulosteesta. Kaikissa näytteissä oli ainakin toista tutkituista muoveista.

Pulloruokittu vauva saa tuttipullosta miljoonia mikromuovi- ja biljoonia nanomuovipartikkeleita päivässä, kertoi irlantilaisen Trinity College -yliopiston tutkimus toissa vuonna. Kahdeksan kymmenestä maailmassa myydyistä tuttipulloista on tehty polypropyleenista. Se rapautuu, kun pulloja steriloidaan korkeissa lämpötiloissa. Kuva: David Burton / Alamy / AOP

PET:n määrä oli samanlainen niin aikuisilla kuin kuuden vauvan joukolla, mutta PC:n määrä vauvoilla yllätti tutkijat: sitä oli keskimäärin kymmenkertaisesti aikuisiin verrattuna. Joillakin määrä oli jopa 20-kertainen.

Mahdollisiksi syiksi tutkijat päättelivät paitsi tutit ja muovilelut, niin myös ryömimisen matolla ja vauvojen taipumuksen maistella ylipäätään kaikkea mahdollista. Syitä pitäisi kuitenkin tutkia lisää, he sanoivat.

Myös vastasyntyneiden ensikakasta löytyi pieniä määriä muovia. Sitä näyttää siis päätyvän jo sikiön elimistöön. Tulos on linjassa toissa vuonna julkaistun italialaisen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) ja sen havainnot viime vuonna vahvistaneen saksalais-itävaltalaisen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) kanssa: muovia päätyy myös istukkaan.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 29.3. klo 23:een asti.

Lue myös:

.
.