Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

NAIROBI Matala, peltikattoinen talo, kaksi autonraatoa, kesken jäänyt harkoista muurattu asuinrakennus. Elizabeth Wanjiru, 52, esittelee pihapiiriään Kahawa Sukarin esikaupungissa, parinkymmenen kilometrin päässä Nairobin keskustasta. Hänen valoisassa hymyssään on mukana myös surumielisyyttä.

Lause alkaa taas tutulla tavalla, Mungu akipenda.

– Jos Jumala suo, onnistumme ja elämästä tulee parempaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Elizabethin Wanjirun aviomies Godfrey Ngigi palasi kolme vuotta sitten pysyvästi kotiin, oltuaan vuosikymmenet töissä Saksassa ja Saudi-Arabiassa.

Aloitettiin uuden talon rakentaminen, ja rakastava aviopari sai viimein elää samassa paikassa.

Mutta sitten Godfrey sairastui koronaan ja kaikki muuttui.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Godfrey Ngigi oli sairaalassa yli kuukauden, suurimman osan ajasta teho-osastolla. Sairaalamaksut ovat Keniassa kovia ja jokaisen itse maksettavia. Kuukauden mittaan ehtyivät paitsi Godfreyn voimat, myös uuden talon viimeistelyyn säästetyt varat.

Sairaalan lasku oli 1,8 miljoonaa Kenian shillinkiä, noin 14 000 euroa. Ilman Norjassa asuvan tyttären apua Elizabeth ei olisi siitä selvinnyt.

Godfrey Ngigi kuoli koronaan 15. maaliskuuta 2021. Elizabeth jäi yksinään elättämään perhettä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Godfreyn kuoleman jälkeen en ensin pystynyt nukkumaan, enkä ajattelemaan mitään muuta kuin hänen menetystään. Mutta sitten tajusin, että minun on ryhdistäydyttävä ja keksittävä jotakin jolla voin elättää perheeni, Elizabeth kertoo.

Aikuiset tyttäret ehdottivat äidilleen, että hän voisi ryhtyä Uber-kuljettajaksi. Elizabeth oli ollut koko aikuisen elämänsä kotirouvana, mutta hänellä oli ajokortti.

Kenialainen luonteenlaatu on yritteliäs. Ja sen on pakkokin olla, sillä yhteiskunnan turvaverkot toimivat erittäin huonosti. Jos olosuhteet käyvät kovemmiksi, silloin pitää vain yrittää kovempaa. Elizabeth Wanjiru otti pankkilainan, osti 6 300 eurolla käytetyn mutta uudehkon Mitsubishin – ja ryhtyi taksinkuljettajaksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Markkinajohtaja on amerikkalainen taksijätti Uber. Sillä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lähes 50 000 kuljettajaa ja Keniassakin 9 000.

Taksisovellukset tarjoavat kuljettajille joustavan ansaintamahdollisuuden ja ovat tehneet Nairobin taksiliikenteestä sujuvampaa ja turvallisempaa.

Mutta ansiotaso on niin alhainen, että se pakottaa kohtuuttomiin työpäiviin ja -viikkoihin. Nairobissa useimmat kuljettajat ajavat kuutena päivänä viikossa, ensin Uber-sovelluksen salliman 12 tunnin työpäivän ja sitten vielä muutaman tunnin päälle Boltilla tai jollain muulla sovelluksella.

Jokaisesta kyydistä Uber ottaa 25 prosentin osuuden, virolaislähtöisen Boltin provisio on 20 prosenttia.

Sovellusyhtiöt myös määrittelevät kyytien hinnat, neuvottelematta kuljettajien kanssa. Juuri nyt nairobilaiset taksinkuljettajat ovat vihaisia ja epätoivoisia. Ukrainan sota on nostanut bensiinin hintaa, mutta kyytien hinnat ovat pysyneet ennallaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Uberin Länsi- ja Itä-Afrikan toimintojen viestintäpäällikkö Lorraine Onduru peruu sovitun haastattelun, mutta vastaa sähköpostitse.

Hänen mukaansa Uber pitää huolta kuljettajista ja on maaliskuussa korottanut kyytien hintoja. Job Isaac, Elizabeth Wanjiru ja muut Ylen haastattelemat kuljettajat eivät ole tällaista taksojen korotusta huomanneet.

– Korotuksia ei ole ollut, eikä Uber kuuntele meitä. Jos muu ei auta, menemme lakkoon, taksikuski Job Isaac vakuuttaa.

Kenian hallitus ei ole puuttunut sovellusyhtiöiden hinnoitteluun.

Naapurimaassa Tansaniassa tilanne on toinen: maan tieliikennevirasto määritteli vuoden alussa matkojen ylimmät ja alimmat sallitut hinnat. Se myös määräsi, että taksisovellusyhtiöt voivat ottaa itselleen vain 15 prosenttia kyytien hinnoista.

Tansanian uudet säädökset olivat Uberille liikaa, ja se vetäytyi huhtikuussa kokonaan Tansanian markkinoilta. Bolt toimii vielä Tansaniassa, mutta sekin uhkaa lähteä, jos Tansanian tieliikennevirasto ei suostu lieventämään uusia määräyksiään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Elizabeth Wanjiru on ajanut taksia Nairobin keskustassa vasta joulukuusta lähtien. Hänen otteissaan on vielä epävarmuutta, mutta pienelle Mitsubishille löytyy aina oma väylä maasturien, bussien ja moottoripyörien seasta.

Myös Elizabeth ajaa taksia kuutena päivänä viikossa, kellon ympäri. Hyvänä päivänä hän ansaitsee noin 50 euroa, huonona vain pari kymppiä.

Autolainan korkojen ja lyhennysten jälkeen Elizabethille jää käteen noin 500 euron edestä shillinkejä kuukaudessa.

Sillä hänen pitää pystyä ostamaan ruokaa kuusihenkiselle perheelle, maksaa sähkö- ja vesilaskut, nettiyhteys ja kaikkein tärkein: lasten koulumaksut.

– En itse pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä seitsemännen luokan jälkeen, koska äidilläni ei ollut varaa koulumaksuihin. En halua, että lastenlapseni kokevat saman kohtalon. Ilman koulutusta heillä ei ole tulevaisuutta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Maanantai-ilta Elizabethin kotipihalla. Hän ei ole tänään ajanut taksia, vaan käynyt Mitsubishin kanssa ostamassa koulutarvikkeita 17-vuotiaalle ottotyttärelleen Agnesille ja 13-vuotiaalle tyttärentyttärelle Natalianille.

Agnes ja Natalian ovat aloittamassa uutta kouluvuotta sisäoppilaitoksessa.

Kynät, vihkot ja sanitaaritarpeet lajitellaan, kumpikin tyttö pakkaa oman osuutensa pieneen matkalaukkuun. Huomenna Elizabeth ajaa heidät koululle. Jos Jumala suo, hän pystyy maksamaan autolainan, perheen elannon ja vielä kustantamaan lapsille koulunkäynnin tulevinakin vuosina.

– Tulevaisuus on hyvä, uskon että selviämme. Pitää olla toivoa, ilman sitä ei ihminen jaksa elää.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lue lisää Ylen Afrikan-kirjeenvaihtajalta: