Hyppää sisältöön

Yhä useampi ikäihminen on kaltoinkohdeltu ja jää jopa heitteille – ensihoitajille tilanne on tuttu: "Moni ei saisi asua niin pitkään kotona kuin asuu"

Ikääntyneiden kaltoinkohtelu on monimuotoista ja usein piiloon jäävää. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin ensihoitajien kokemuksia kaltoinkohtelusta ja sen yleisyydestä.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskentelevä ensihoitaja Susanna Suokko seisoo ambulanssissa.
Ensihoitajien kokemuksia ikääntyneiden kaltoinkohtelusta haluttiin tutkia siksi, että he kohtaavat kaltoinkohtelua todellisessa kotiympäristössä ja usein jopa hoitopolun alkupäässä.

Susanna Suokko on työskennellyt sosiaali- ja terveydenhoitoalalla kuusi vuotta. Hän aloitti perustason ensihoitajana ja suoritti opinnot ammattikorkeakoulussa hoitotason ensihoitajaksi.

Suokon mukaan tyypillisimmät ikääntyneiden kaltoinkohtelutapaukset liittyvät perustarpeisiin ja niiden puutteisiin.

– Hygienia, asunnon puhtaus, ravitsemus, hoidon laiminlyönti. Näihin me voimme kiinnittää huomiota aika nopeasti kohteessa. Totta kai ikäviä väkivaltatilanteitakin on tullut vastaan, mutta onneksi vähemmän, Suokko kertoo.

Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ja heidän hoitonsa laiminlyöminen on globaali ja kansallinen ongelma, joka on huolestuttavasti lisääntynyt viime vuosina, todetaan useassa viimeaikaisessa tutkimuksessa.

Yksi tutkimuksista toteutettiin hiljattain Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston yhteistyönä.

Ensihoitajien kokemuksia ikääntyneiden kaltoinkohtelusta -tutkimuksessa olivat mukana kliinisen hoitotyön vastuuyliopettaja Mari Salminen-Tuomaala Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, ylihoitaja Juha Tiainen Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymästä sekä hoitotieteen professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta.

– Ikääntyneiden määrä lisääntyy ja tämä on eettisesti hyvin tärkeä aihe tutkia. Tähän liittyy paljon piilorikollisuutta ja moni ikääntynyt ei välttämättä uskalla kertoa tapahtumista ulospäin, kertoo Seamkissa kliinisen hoitotyön vastuuyliopettajana toimiva Mari Salminen-Tuomaala.

Yliopettaja Mari Salminen-Tuomaalan mukaan ensihoitajat voivat huomata ikääntyneiden kaltoinkohtelun usein jo hoitopolun alkupäässä. Kuva: Mirva Ekman / Yle

Tähän liittyy paljon piilorikollisuutta ja moni ikääntynyt ei välttämättä uskalla kertoa tapahtumista ulospäin.

Mari Salminen-Tuomaala

Ikääntyneellä ihmisellä ei ole välttämättä myöskään kanavia kertoa kohtelusta eteenpäin, tai sitten halutaan suojella läheistä, joka voi ehkä olla kaltoinkohtelun takana, Salminen-Tuomaala toteaa.

Tilanteesta voidaan kokea myös häpeää ja syyllisyyttä.

– Ikääntyneiden kaltoinkohtelu on tosi monimuotoinen ilmiö ja sen tunnistaminen on haastavaa. Eniten on varmasti henkistä ja sosiaalista kaltoinkohtelua, mutta myöskin taloudellista hyväksikäyttöä.

"Ensihoitajat ovat aitiopaikalla"

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ensihoitajille. Vastauksia kerättiin 200 kappaletta.

Salminen-Tuomaalan mukaan ensihoitajat ovat aitiopaikalla ja ainutlaatuisessa asemassa, koska he kohtaavat kaltoinkohdeltuja ihmisiä jo hoitoketjun alkuvaiheessa ja todellisessa kotiympäristössä.

Kaltoinkohtelutilanteet voivat olla hänen mukaansa myös sattumalöydöksiä, ja ensihoitajat voivat huomata pienistäkin asioista, että kotona kaikki ei ole hyvin.

Vahva tilannetietoisuus ja tunneälytaidot auttavat yliopettaja Mari Salminen-Tuomaalan mukaan tunnistamaan kaltoinkohtelua esimerkiksi ensihoidon tehtävissä. Arkistokuva. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Ensihoitajien on helpompaa tunnistaa fyysistä kaltoinkohtelua. He toivat vahvasti esiin myös sitä, että perustarpeiden huomioimattomuutta on paljon ja asumisolosuhteissa on puutteita, Salminen-Tuomaala kertoo.

– Resursseja ei ole riittävästi, on työvoima- ja sijaispulaa, hoitajien jaksaminen on kortilla ja kentälle tarvittaisiin lisää hoitajia ja moniammatillista yhteistyötä, Salminen-Tuomaala luettelee.

Tilanteen tunnistaminen vaatii Salminen-Tuomaalan mukaan erityisesti vahvaa tilannetietoisuutta ja tunneälytaitoja.

Ensihoitajien on tärkeä havainnoida tilanteen kokonaisuutta ikääntyneen kotona, kotiympäristö ja olosuhteet sekä perheenjäsenten keskinäinen vuorovaikutus kertovat tilanteesta paljon, Salminen-Tuomaala kuvailee.

– Kaltoinkohtelu on uskallettava ottaa puheeksi vähättelemättä, kärsivällisesti ja myötäeläen. On tärkeää osata valita oikeat sanat oikeaan aikaan, hän jatkaa.

Kaltoinkohtelua kohdannut lähes jokainen kyselyyn vastannut

Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselynä yhden sairaanhoitopiirin ensihoitajilta sekä Suomen Ensihoitoalan Liiton kautta Suomessa toimivilta ensihoitoalan ammattilaisilta vuosien 2019 ja 2020 taitteessa.

Tutkimuskyselyyn osallistui 200 henkilöä.

Vastanneista ensihoitajista valtaosa, 93 prosenttia, oli kohdannut eri ikäisten kaltoinkohtelua ja 56 prosenttia ikääntyneiden kaltoinkohtelua.

Yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että ikääntyneiden kaltoinkohtelu on lisääntynyt. Huoli-ilmoituksia tehdään aikaisempaa enemmän ja matalammalla kynnyksellä.

Ensihoitopäällikkö Risto Vesanto uskoo, että kaltoinkohtelutapaukset lisääntyvät. Kuva: Mirva Ekman / Yle

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopäällikkö Risto Vesanto on ollut alalla jo parikymmentä vuotta. Hänen mukaansa ensihoitajat voivat havaita kaltoinkohtelua kentällä laajasti.

– Voi olla, että näkyy fyysisiä merkkejä, tai sitten asiakas tai potilas kertoo itse tilanteestaan. Kohdetilanteesta tai asiakkaasta voi saada myös non-verbaalisia merkkejä siitä, että jotakin on syytä epäillä.

Myös Vesanto uskoo, että tapaukset lisääntyvät. Tämän hän katsoo johtuvan muun muassa siitä, että yleinen pahoinvointi lisääntyy.

Kotihoito ei ole aina riittävää

Ensihoitaja Susanna Suokkoa huolettaa nykytilanteessa erityisesti se, että kotihoidossa ei moni välttämättä pärjää toivotusti tai odotetusti.

– Muistisairaita asuu kotona paljon ilman riittäviä palveluita. Moni ei saisi asua niin pitkään kotona kuin asuu. Laitoshoitopaikkoja pitäisi olla lisää, Suokko painottaa.

Muistisairaita asuu kotona paljon ilman riittäviä palveluita. Moni ei saisi asua niin pitkään kotona kuin asuu. Laitoshoitopaikkoja pitäisi olla lisää.

Susanna Suokko

Ensihoitajat voivat tavata ja hoitaa samoja asiakkaita vuosienkin ajan.

Vaikka aikaa kuluu, tilanne ei välttämättä muutu paremmaksi tai hoitoa ei ole saatu lisää.

– Olemme avainasemassa siinä tilanteessa, kun menemme sinne kotiin ja todelliseen ympäristöön. Pystymme huomaamaan kaltoinkohtelua varmasti paremmin kuin esimerkiksi vastaanotolla, Suokko sanoo.

Ikääntyneen kaltoinkohtelusta voi tehdä esimerkiksi huoli-ilmoituksen. Niiden määrä on ollut kasvussa lähivuosina. Arkistokuva. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Keinoja tilanteisiin puuttumiseksi on. Ensihoitohenkilökunta voi tehdä ilmoituksen iäkkään henkilön palveluntarpeesta tai huoli-ilmoituksen sosiaalitoimeen.

Potilas kuljetetaan tarpeen mukaan myös jatkohoitoon päivystykseen tai terveyskeskukseen.

– Nykyään meillä on myös sote-tilannekeskus, eli voimme ottaa yhteyttä suoraan esimerkiksi kotihoitoon, mikäli potilas on siellä asiakkaana, Suokko kertoo.

Mikä avuksi?

Susanna Suokon mielestä kaltoinkohtelua voidaan vähentää keinoilla, jotka jo tunnistetaan ja joista puhutaan.

– Hoitajien lisääminen ja kiireen vähentäminen. Kun työ on raskasta, kaltoinkohtelu lisääntyy. Omaishoitajien jaksamisesta pitäisi kantaa myös huolta ja lisätä tukea heille.

Kentällä kaivataankin nyt lisää moniammatillista koulutusta. Sitä pidetään tärkeänä, vaikka myös kokonaisvaltainen havaitseminen, eettinen, sosiaalinen ja ammatillinen osaaminen ovat avainasemassa kaltoinkohtelun havaitsemiseksi.

– Kaltoinkohtelusta tarvitaan yhä enemmän lisää tietoa ja tutkimusta, mutta erityisesti myöskin koulutusta. Ja myös sitä, että me saamme asiakkaiden äänen esille, koska se antaa tilanteelle ihan erilaiset kasvot, toteaa Mari Salminen-Tuomaala.

Aiheesta voi keskustella lauantaihin 9. huhtikuuta kello 23 asti.

.
.