Hyppää sisältöön

Kari Enqvist uskoo tieteeseen, mutta sitä hän ei pystynyt todentamaan, miten selittämätön vaikuttaa ihmiseen - niinpä hän kirjoitti romaanin

Kulttuurivieras, kosmologi Kari Enqvist uskoo tieteeseen, mutta on siitä huolimatta pohtinut paljon uskontoja. Häntä vaivasi myös ajatus, miten selittämätön voima vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Ajatuksesta syntyi Enqvistin esikoisromaani.

– Ei sitten puhuta uskonnosta. Ainakaan paljon, Kari Enqvist vastaa, kun ehdotan hänelle haastattelua, joka ajoittuisi pääsiäiseen.

Kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist, 68, on viimeisen päälle tiedemies. Hänen teoriansa ja ajattelunsa pohjaa faktoihin ja matemaattisiin kaavoihin. Hän ei voi olettaa – hänen pitää tietää.

Niinpä Enqvist on myös uskonnoton. Siitä huolimatta hän on ollut yllättävän kiinnostunut uskonnoista, sillä hän on kirjoittanut kaksi kirjaa niistä. Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2009) pohtii sattuman vaikutuksia ja miten niitä selitetään jumalten pelinä. Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012) on uskonnottoman tutkimusmatka erilaisten uskontojen ja rituaalien maailmaan .

– Kun puhuu uskonnosta, tulee aina sanomista, Enqvist perustelee sitä, miksi ei enää halua mielellään puhua uskonnoista.

Samaan hengen vetoon hän alkaa purkaa termiä uskonto, ja toteaa lopuksi, että pitäisi aina määritellä tarkemmin, mistä tarkalleen ottaen puhutaan.

Kosmologi Kari Enqvist on kirjoittanut lukemattomia tietokirjoja. Niissä hän on käsitellyt muun muassa maailmankaikkeutta ja uskontoja. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Se on kuitenkin selvää, ettei Enqvistillä ole mitään uskontoja vastaan. Hän ymmärtää hyvin, miksi jotkut uskovat. Ihmisillä on sisäänrakennettu taipumus uskoa.

– Siitä ei kannata ruveta riitelemään, jos joku sanoo, että Jumala on olemassa. Sillä on merkitys niille ihmisille, jotka niin uskovat.

Enqvist on tullut siihen tulokseen, ettei uskonnoissa ole kyse niinkään opista, vaan tunteesta.

– Uskonnossa koetaan jotain samaa kuin vaikka festivaaleilla: ollaan yhdessä ja jaetaan elämyksiä. Toki ero on siinä, että uskovainen kokee olevansa samalla yhteydessä johonkin suurempaan.

Miten ihminen suhtautuu selittämättömään?

Vaikka Enqvist karttaa uskonnoista puhumista, jollain tapaa uskon ja tiedon rajapinta kiehtoo häntä. Parin päivän kuluttua julkaistaan Enqvistin esikoisromaani Wilson (WSOY), ja siinä hän käsittelee tätä teemaa.

Fiktion kirjoittaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin Enqvist oli ajatellut. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Romaanissa Jupiterin kuiden sekaan ilmaantuu uusi, tunnistamaton objekti. Se ristitään Wilsoniksi, koska se muistuttaa muodoltaan amerikkalaista jalkapalloa. Wilsonin olemassaolosta ei saada täyttä varmuutta. Silti se vaikuttaa romaanin henkilöiden elämään. Se ikään kuin ohjailee sattumien virtaa "jumalallisena taustavoimana".

– Halusin tutkia ajatusta, miten jokin selittämätön, tuntematon asia vaikuttaa ihmiseen. Miten siihen suhtaudutaan.

Tulevaisuuteen sijoittuvassa romaanissa droonit tuovat ravintola-annokset parvekkeelle ja tulkkausohjelmat mahdollistavat illanistujaiset yhteisellä kielellä. Tärkeä teema on myös rakkaus. Sitä ihmiset etsivät ja tarvitsevat myös tulevaisuudessa.

Fiktion kirjoittaminen ei vaatinut kvanttihyppyä

Kari Enqvistiä selvästi jännittää esikoisromaanin vastaanotto. Onhan scifin kirjoittaminen uusi aluevaltaus tieteen nimeen vannovalta emeritusprofessorilta.

– Halusin kokeilla pystynkö kirjoittamaan fiktiota. Se oli vaikeampaa kuin luulin.

Tietotekstiä kirjoittaessa asiat seuraavat toisiaan loogisesti ja teksti virtaa kuin joki, Enqvist kuvailee. Fiktiossa täytyy itse muokata uoma ja pitää kaikki sivuvirrat hallinnassa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kun kysyn, oliko vaikeata kääntää aivot uuteen asentoon fiktiota kirjoittaessa, Enqvist vastaa sarkastiseen tyyliinsä.

– Ei siinä mitään kvanttihyppyä tapahtunut.

Kvanttifysiikka tuntui heti omalta

Enqvist tunnustaa, että hänellä on kirjoittamisharrastustaustaa. Teini-iässä hän kirjoitti erilaisia kirjoitelmia ja runoja.

– Ihan vain pöytälaatikkoon. Niinhän kaikki sen ikäisenä tekevät.

Enqvistiltä kirjoittaminen sujui luontevasti, sillä hän luki paljon. Nuorena hän kolusi kirjaston tietokirjahyllyt läpi. Jo tässä vaiheessa moni olisi voinut povata hänelle uraa tiedemaailmassa, sillä Enqvist oli hyvin kiinnostunut luonnontieteistä ja tähtitieteestä. Hän oli tuttu näky Lahdessa Ursan järjestämissä tähtinäytöksissä.

Tästä huolimatta oman polun löytäminen kesti kauan. Lukion jälkeen Enqvist opiskeli yliopistossa ensin psykologiaa. Se ei kuitenkaan tuntunut mielekkäältä, joten hän vaihtoi pääaineeksi filosofiaan. Luennoilla käsiteltiin elämää laajasti ja yritettiin selittää maailmaa monin tavoin. Mutta oppi tuntui liian abstraktilta.

Niinpä Enqvist vaihtoi fysiikkaan. Se nyt on ainakin järkeenkäypää, hän ajatteli.

Kari Enqvist toimi kosmologian professorina Helsingin yliopistossa. Hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Enqvist kuvattiin Ylen studiolla. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Kun opinnoissa edettiin kvanttifysiikkaan, Enqvist tiesi löytäneensä oman alansa. Se oli ensimmäinen asia, joka tuntui antavan oikeanlaisen ymmärryksen. Kvanttifysiikka muistuttaa filosofiaa, mutta siinä asiat pystytään todentamaan desimaalien tarkkuudella.

Tähdet ovat arkisia

Enqvist innostui opinnoista niin paljon, että väitteli vuonna 1983 tohtoriksi hiukkasfysiikasta.

Tuolloin moderni kosmologia oli vasta kehittymässä. Kun tekniset keksinnöt toivat uutta tietoa maailmankaikkeudesta, myös Enqvist tempautui mukaan kosmologiaan.

– Olen aina halunnut hahmottaa kokonaisuuden. Kosmologia antoi siihen mahdollisuuden.

Kari Enqvist ei ole niinkään kiinnostunut yksittäisistä tähdistä ja planeetoista. Häntä kiinnostaa kokonaisuus. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Enqvist muistuttaa, ettei kosmologialla ole tekemistä tähtitieteen kanssa, vaikka molemmat liikkuvat avaruudessa.

– Vaikka olin nuorena kiinnostunut tähdistä, nykyään ne tuntuvat kovin arkisilta.

Sen voi uskoa, sillä planeetat ja tähdet ovat konkreettisia, kun taas alkuräjähdys ja pimeä aine ovat käsityskyvyn äärirajoilla.

Kun kysyn neuvoa maailmankaikkeuden ymmärtämiseen, Enqvistillä on lohdullinen vastaus.

– Ei kosmologikaan ymmärrä kaikkia asioita. Ainakaan sillä tavalla, mitä humanistit ajattelevat sisäisenä ymmärryksenä. Kosmologi vain ottaa matematiikan avuksi ja todentaa asian.

Enqvist kuitenkin huomauttaa, etteivät luonnontieteilijät ole niin tylsiä kuin voisi ajatella. Silläkin saralla tarvitaan paljon luovuutta.

– On vain hyvä, jos ajatus laukkaa odottamattomiin suuntiin. Sitten kun ajatus on laukannut jonnekin, täytyy vain yrittää todentaa se jotenkin. Läheskään aina se ei onnistu. Erehtyminen on yleisempää kuin onnistuminen.

Hahmo Tuomari Nurmion laulussa

Enqvist myöntää, että fiktion kirjoittamiseen ajoivat ajatukset, joita ei voinut muilla tavoin käsitellä. Ne olivat liian epämääräisiä. Kelvottomia kaavoille, mutta oivallisia pohdinnalle.

Tiistaina julkaistava fiktio on Enqvistille ensimmäinen laatuaan, mutta hän on aiemmin päässyt hahmoksi fiktioon. Nimittäin Tuomari Nurmion lauluun Punainen planeetta. Laulu alkaa: "anna anteeksi eno, että katosin sanomatta sanakaan..." Myöhemminkin laulussa viitataan enoon, joka on siis ollut Kari Enqvistin lempinimi kouluajoista lähtien.

Enqvist tunnustaa olevansa laulun Eno.

– Tunsin Handen (Hannu Nurmion) hyvin, sillä meillä oli yhteisiä tuttuja. Silloin joskus 1980-luvun alussa istuttiin joskus iltaa yhdessä. Siinä ehkä tuli sellaisia kännisiä jankkauksia välillä avaruudestakin. Joskus Hande häipyi illanvietoista sanomatta sanakaan, Enqvist muistelee.

Kari Enqvistin tiedeuran aikana kosmologia on kehittynyt valtavasti. Enqvist on tehnyt paljon kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja asunut ulkomailla useaan otteeseen. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Enqvistin ura tiedemaailmassa sijoittui ajanjaksoon, jolloin kosmologia otti valtavia harppauksia. Moniin asioihin löytyi selitys kehittyvän tieteenalan avulla. Alkuräjähdystä seuranneet tapahtumat alkoivat hahmottua tarkemmin, löytyi pimeä aine ja paljon muuta, josta me tavalliset ihmiset emme ymmärrä mitään.

– Uskonnoilla on haettu myös maailman selitystä. Ihmisellä tuntuu olevan synnynnäinen tarve muodostaa elämästä johdonmukainen kertomus. Kaaosta ja sattumanvaraisuutta on niin vaikea sietää.

Samasta tarpeesta maailmanselitykseen ovat syntyneet myös tieteet.

– Minun maailmankuvani pohjaa tieteeseen. Se ei tarkoita sitä, että suhtautuisin kielteisesti uskontoihin. Molempien avulla halutaan ymmärtää, keinot vain ovat erilaiset.

Tämä selittää, miksi Enqvist tuli sanoneeksi uskonnosta kuitenkin aika paljon, vaikka siitä ei tässä haastattelussa pitänyt puhua.

Kari Enqvist kirjoittaa kolumneja Ylelle. Voit lukea niitä täältä.