Hyppää sisältöön

Emilia Uljaan kolumni: Korkeakoulujen todistusvalinnan lyttääminen perustuu virheellisiin väittämiin

Todistusvalinta ei ole lainkaan sellainen mörkö kuin luullaan. Valintatapa on tyrmätty väärään tietoon ja mutuiluun perustuvilla väitteillä, Emilia Uljas kirjoittaa. 

Hain yliopistoon tämän kevään yhteishaussa – pääsin siis kohtaamaan paljon pelätyn mörön nimeltä todistusvalinta. Yllätykseksesi tämä mörkö ei ole pilannut elämääni, mielenterveyttäni eikä mahdollisuuksiani päästä sisään haluamaani korkeakouluun haluamalleni alalle.

Pelottavaa todistusvalinnassa on lähinnä se, kuinka paljon väärää tai vähintään vääristeltyä tietoa siitä liikkuu. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa olen kuullut sanottavan jotain seuraavista: “yliopistoon on nykyään mahdotonta päästä ilman monen laudaturin papereita”, tai “heti kun aloittaa lukion, täytyy tietää sataprosenttisen varmasti, mille alalle haluaa ja mitä aineita haluaa kirjoittaa”.

Vastaavia tarinoita jakaa moni huolestuneista vanhemmista kansanedustajiin. Korjataanpa muutama väittämä.

Ensinnäkin – kenenkään ei tarvitse lukion ovista sisään astuessaan tietää, mitä haluaa isona tehdä. Puhun kokemuksesta: kun itse aloitin lukiossa, olin aivan varma, että minusta tulee syöpätautilääkäri. Muutaman kemian ja fysiikan kurssin jälkeen kuitenkin totesin, ettei taidakaan tulla. Lukion toisen vuoden aikana muutin ylioppilaskirjoitussuunnitelmani täysin.

Korkeakouluun pääsemiseen ei tarvita viiden laudaturin ylioppilastodistusta – tai itseasiassa ylioppilastodistusta ollenkaan.

Suunnitelman muutoksesta ei aiheutunut kohtuuttomasti lisää työtunteja tai päänvaivaa. Ei siltikään, vaikka vietin lukiossa vain kolme vuotta. Tänä keväänä hain Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja toiveenani on päästä kouluun ylioppilastodistuksellani. Toki lukioaika on lyhyt, ja jos suunnitelmat selkiytyvät vasta lukion jälkeen, voi yo-kokeita uusia ja tutkintoa täydentää rajattomasti.

Toinen virheellinen käsitys on, että todistusvalintaväylä vaatisi täydellistä suoritusta lukiosta. Ei vaadi. Myös magnan ylioppilastodistuksella aukeavat ovet hurjaan määrään korkeakouluja ja aloja. Toki joillekin erityisen halutuille aloille, kuten lääketieteelliseen, vaaditaan laudatureja, mutta niihin sisäänpääsemistä ei ole ikinä voinut kutsua erityisen helpoksi.

Korkeakouluun pääsemiseen ei siis tarvita viiden laudaturin ylioppilastodistusta – tai itseasiassa ylioppilastodistusta ollenkaan. Edelleen melkein puolet korkeakouluopiskelijoista valitaan pääsykokeella tai esimerkiksi avoimen korkeakoulun väylän kautta, mikä tuntuu monelta unohtuvan.

Todistusvalinta ei siis ole tehnyt korkeakouluun pääsemisestä vaikeampaa kuin ennen. Mutta on jokin sentään toisin. Nyt sisäänpääsyrajat ovat helposti vertailtavassa muodossa.

Kun aikaisemmassa yhteispistevalinnassa sisäänpääsyyn vaadittu pistemäärä on saattanut vaihdella suurestikin eri vuosien välillä, omaa suoritusta ei ollut helppoa vertailla muiden vuosien sisäänpääsyrajoihin. Nyt kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut voi verrata omia pisteitään kunkin alan rajoihin – ja jälkeenpäin kauhistella somessa, kuinka “epäreilua” on, että alalle X vaaditaan näin ja näin hyvä ylioppilastodistus.

Pitkän matematiikan ja fysiikan painoarvo ei-matemaattisilla aloilla on älytön. Ongelma ei kuitenkaan ole koko systeemissä.

Yksi todistusvalintauudistuksen keskeisistä tavoitteista oli vähentää hakijoiden riippuvuutta maksullisista valmennuskursseista. Uudistuksen kriitikot sanovat: no, entä sitten ylioppilaskirjoituksiin valmentavat maksulliset kurssit? Eivätkö ne ole aivan yhtä pahoja?

Eivät. Pääsykokeisiin ei ole saatavilla ilmaista valmennusta ollenkaan, ylioppilaskokeisiin valmentaa ilmainen lukio. Pääsykokeiden valmennuskurssit luovat siis huomattavasti enemmän taloudellista epätasa-arvoa.

Mutta ei todistusvalintakaan täydellinen ole. Pitkän matematiikan ja fysiikan painoarvo ei-matemaattisilla aloilla on älytön. Ongelma ei kuitenkaan ole koko systeemissä, eikä ole mitään syytä romuttaa todistusvalintaa tai haukkua sitä maanrakoon. Nykyinen korkeakoulujen opiskelijavalintasysteemi on selkeämpi kuin edellinen ja sujuvoittaa monen nuoren pääsyä korkeakouluun.

Kirjoittaja on 20-vuotias ja puheenjohti viime vuonna Suomen Lukiolaisten Liittoa – ja jolle selviää toukokuun lopussa, pääsikö ylioppilastodistuksellaan opiskelemaan.

Voit keskustella kolumnista 7.5. klo 23.00 asti.