Hyppää sisältöön

88-vuotiaalla Pertti Vesasella on itseään vanhempi auto – katso video harvinaisuudesta, joka hurisee edelleen

Vesasen perhe juhlisti tällä viikolla yhdeksänkymppisiä – ei suinkaan ihmisen, vaan auton. Vuosimallin 1931 Nash 660 Six -auto on kulkenut suvussa nyt 90 vuotta.

Vesasten auto on kulkenut suvussa 90 vuotta
Vesasten auto on kulkenut suvussa 90 vuotta

Vihreä Nash 660 Six vuodelta 1931 seisoo kiiltävänä ja uljaana autotallissa Kouvolassa.

Tämä auto on sukukalleus. Se on siirtynyt ensin isältä pojalle ja sitten isoisältä lapsenlapselle. Isältään auton ensin perinyt 88-vuotias Pertti Vesanen ei ollut vielä syntynytkään, kun auto alun perin hankittiin. Vesasen isä osti auton Lauri Kolarin kaupasta Kymistä 14. huhtikuuta 1932.

– Se oli isän käyttöautona vuoteen 1939.

Vesasen isä kaatui jatkosodassa lokakuussa 1941. Perheen pojat olivat tuolloin 8- ja 12-vuotiaita eli aivan liian nuoria rattiin. Äidistäkään ei ollut kuskiksi, ja tyhjää toimittamaan jäänyttä autoa tultiin jopa kyselemään.

– Äiti oli sen verran luja, että sitä ei ruvettu heti myymään. Hän ajatteli, että pojat varttuvat ja heistä tulee kuskeja. Ja niin kävi.

Auton rekisterikilpi on vaihtunut kerran – 1950-luvulla, jolloin kilpiin tarvittiin vain kolme numeroa eikä neljää, kuten ennen. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Kun Vesasen veli sai ajokortin vuonna 1947, veljekset alkoivat herätellä autoa henkiin ja onnistuivat yrityksessään. Juhannuksena vuonna 1948 auto jäi talliin seisoskelemaan, kun Vesasen veli lähti varusmiespalvelukseen Jyväskylään. Äiti tarvitsi kuitenkin kuskin.

– Äiti sanoi, että Pertti, sinä lähdet nyt kyyditsemään. Olin silloin 15-vuotias. Ei muuta kuin tyyny pyllyn alle ja selän taakse ja kuskaamaan. Teimme monta kauppareissua, Vesanen muistelee nauraen.

90-vuotias on jo harvinainen

90-vuotiaita liikennekäytössä olevia autoja on enää harvassa Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1932 käyttöönotettuja autoja oli viime vuonna liikennekäytössä 23 kappaletta. Kaikkiaan vuoden 1932 autoja on Suomessa alle sata.

Vanhimmat Suomessa edelleen olemassa olevat autot ovat 1900-luvun alkupuolelta eli siltä ajalta, kun auto ensimmäisen kerran saapui Suomeen. Vuosilta 1900–1905 autoja on tilastojen mukaan säästynyt vain yksi per vuosi, eikä niillä enää ajeta.

Autojen määrä alkoi kasvaa hitaasti Suomessa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Juuri, kun 1930-luvun lamasta oli selvitty, tuli talvisota ja sitä seuraavat sodat.

Henkilöautokanta teki Tilastokeskuksen mukaan sota-aikana valtavan sukelluksen 29 000:sta 6 230:een. Esimerkiksi vuodelta 1945 on jäänyt vain seitsemän Suomessa käyttöön otettua autoa tähän päivään. Pertti Vesanen kertoo, että heidän sukunsa omistaman auton vuosimallia myytiin Suomessa hänen tietämyksensä mukaan aikanaan vain tämä yksi kappale.

Vain vähän on säätämistä 1930-luvun autossa. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Perhe käyttää autoa tänä päivänä harvemmin. Auto on tallessa Kouvolassa Vesasten tallilla, jonne on kerätty myös muita vanhoja autoja. Joskus se kuitenkin pääsee ulkoilemaan, kertoo Pertti Vesasen lapsenlapsi Mikael Vesanen.

– Vaikka autoa ei mitenkään edes markkinoida, aina joku kysyy, että pääsisikö ajelulle. Onhan se varsin mukavaa kerran tai kaksi kesässä tehdä hääkeikka, Vesanen kertoo.

Mikael Vesanen harrastaa myös autoja. Se lienee suvussa verissä, sillä Vesasen isäkin on innostunut autoista, aivan kuten hänen isänsä Pertti Vesanen. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Kovin kylmällä kelillä voi tulla haasteita vastaan muun muassa lämmityksen kanssa. Sitä ei nimittäin ole. Kun kylmään autoon istuu ihmisiä, lasit huurtuvat väkisinkin. Pertti Vesasella oli kuitenkin siihenkin niksinsä.

– Kangaspussiin kun laittoi karkeaa suolaa ja sillä siveli huurretta, ikkuna pysyi kirkkaana ennen kuin se taas huurtui.

Kesällä autossa taas on tuuletusaukot, ja jopa tuulilasin saa veivaamalla auki.

Vanha jatkaa kulkuaan

Auto on vuosikymmenten aikana kokenut monenmoisia entisöintiprojekteja. Jo talvisodan aikaan esikunnan käytössä ollut auto sai pommin sirpaleen takanurkkaansa, ja sirpale teki siihen reiät.

Pertti Vesasen suvussa 90 vuotta ollut auto oli mukana myös sodassa. Pommin sirpale vaurioitti autoa, ja rikki mennyt osa on edelleen tallessa.

1990-luvun lopulla eläkkeelle jäänyt Pertti Vesanen meni Muotoiluinstituutin entisöintilinjalle. Oli aika pistää auto entiseen loistoonsa.

Vesanen purki autosta kaiken, mikä oli purettavissa. Auto hiekkapuhallettiin, ja tekniikka kunnostettiin. Jotkut osat oli tehtävä itse uudelleen esimerkiksi valamalla.

Auton väri on pysynyt suunnilleen samana, vaikka maalipintaa onkin uusittu.

Tässä on auton moottori, joka edelleen hurisee. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Pertin lapsenlapsi Mikael Vesanen on ajanut autoa viime aikoina enemmän kuin vaari. Aluksi vanha auto tuntui liian arvokkaalta kokeiluun.

– Ensimmäinen ajokerta oli jännittävä kokemus. Ajattelin, etten vain rikkoisi haurasta autoa. Mutta hyvin se meni, kun piti rauhalliset liikkeet ja maltin mielessä. On sillä hyvä ajaa näin vanhaksi, mutta jos on paljon uria teillä, rattia saa koko ajan vääntää joka suuntaan. Ei tätä ihan nykyautoon voi verrata!

Autosta vuosikymmeniä huolehtinut Pertti Vesanen on luovuttanut auton nyt lapsenlapsensa Mikael Vesasen nimiin – sillä ehdolla, että auto pidetään edelleen suvussa.

– Tämä on hienoa säilyttää suvussa. Meille on tärkeää se tunnearvo, ei niinkään rahallinen arvo, molemmat sanovat.

.
.