Hyppää sisältöön

Kyyn voi nyt nähdä metsälenkillä tai jopa Tampereen Tammelantorilla – käärmetuntija antaa vinkit kivuttomaan kohtaamiseen

Kyy ei lähtökohtaisesti ole aggressiivinen tai hyökkäävä. Se mieluummin pakenee kuin joutuu ihmisen kanssa tekemisiin. Yhteiselo kyyn kanssa sujuu kun sitä oppii ymmärtämään.

kyykäärme, kyy
Kyyt ovat heränneet ja nauttivat keväisestä auringosta. Toimittaja Maria Salovaara kävi katsomassa kyitä Kangasalan Ruutanassa. Video: kuvaaja Maria Salovaara / Yle

– Rauhalliset, hitaat liikkeet ja pehmeä askel. Varo ettet heitä varjoa sen ylle, opastaa Suomen herpetologisen yhdistyksen puheenjohtaja Niko Selin.

Kangasalan Ruutanassa kyykäärmeretkellä vastaan tulee rinteessä pötköttelevä kyy. Jos sahalaitaisesta kaverista mielii kuvia, pitää pohtia lähestymistä tarkkaan. Mielessä pyörii myös ajatus siitä, joutuuko kyyhyökkäyksen kohteeksi.

– Se lähtee pakoon. Varsinkin, jos varjostat sen auringonottoa, Selin kertoo.

Totta. Käärme päättää, ettei halua tulla tallennetuksi ja salamannopeasti se on jo häipynyt oksien alle.

Kyy ei tuhlaa

Suomen herpetologinen yhdistys järjestää keväisin kyyretkiä eri puolilla Suomea. Niiden tarkoitus on lisätä oikeanlaista tietoutta ja hälventää pelkoja.

Kyy herättää ihmisissä puistatusta ja inhoa. Ehkä eniten tietoa puuttuu kyyn puolustautumisesta. Selinin mukaan on valitettavaa, että kyyn ajatellaan purevan umpimähkään kaikkea vastaantulevaa.

– Sen myrkky on ruuansulatusainetta. Jos se tuhlaa sitä niin se on pois seuraavasta ruokailusta. Sen ensimmäinen reaktio on lähteä uhkaa pakoon.

Kyy pakenee ihmistä, mutta miksi koirasta voi tulla pureman uhri?

– Jos kyy nukkuu jossain ja koira tunkee siihen kuononsa, unenpöpperöisen kyyn reaktio voi pakenemisen sijaan olla näpsäytys.

Kohtaamisen lopputulos riippuu Selinin mukaan yksilöstä ja siitä, kuinka se nopeassa tilanteessa ehtii säännöstellä myrkkymäärään. Myös niin kutsuttu kuivapurema on mahdollinen.

Selinin mukaan kyyt ovat käyttäytymisensä lisäksi yksilöitä myös ulkonäöltään, vaikka väritys olisi sama.

– Niskan kuviointi on jokaisella kyyllä erilainen. Sen mukaan esimerkiksi luontokuvaaja voi tunnistaa eri yksilöt.

Kuuntele Niko Selinin haastattelu Kangasalan kyyretkeltä:

Kyy pihassa, mitä teen

Toisinaan kyy päätyy paikkaan, jossa sen ei välttämättä kannattaisi olla. Esimerkiksi keskiviikkona Pirkanmaan pelastuslaitos jakoi Twitteriin kuvan kyystä, joka oli päätynyt Tampereen Tammelantorille nautiskelemaan kevätauringosta. Pelastuslaitos siirsi kyyn vilkkaalta torilta.

– Oho! Se on voinut tulla Kaupista tai jopa salamatkustaa jonkun torikauppiaan autossa. Tuo on kyllä vähän oudompi ympäristö käärmeelle ja melkoinen sattumien summa, että sinne eksyy, Selin kommentoi.

Myös Suomen herpetologinen yhdistys tekee kyyn siirtoja, mutta Selinin mukaan toimenpide on lopulta yksinkertainen ja sen voi hyvin tehdä itsekin. Hyvät ohjeet siirtoon löytyy yhdistyksen sivuilta. Keväällä pihaan eksynyt kyy on syytä jättää rauhaan, sillä se on todennäköisesti ohikulkumatkalla ja siirto on turha.

Tutkimusten mukaan siirrettyn kyyn selviytymismahdollisuudet eivät ole hyvät. Syynä voi olla esimerkiksi uuden elinympäristön sopimattomuus lajille, jolloin se tuhlaa energiaansa päämäärättömään vaelteluun. Linkki olemassaolevaan reviiriin tulisi säilyttää.

– Muutenkin siirtoa kannattaa miettiä. Jos on kyyrikas alue, on helpompi oppia elämään niiden kanssa. Sellaiselta alueelta kyitä on mahdoton hävittää kokonaan.

Selin kannustaa ihmisiä tutustumaan kyykäärmeen elintapoihin ja paikkaan ekosysteemissä. Esimerkiksi jyrsijäkannan kurissapidossa kyy on tehokas työläinen. Se saattaa imuroida kokonaisen pesällisen hiiriä suihinsa.

– Jos joltakin alueelta tuhoutuu kokonainen pesällinen käärmeitä, se näkyy kyllä sen alueen jyrsijäkannassa.

Niko Selin käyttää kaiken liikenevän vapaa-aikansa herppiharrastukseen - joko luonnon helmassa tai terraarioiden ääressä. Kuva: Maria Salovaara / Yle

"Se kyy oli ainakin metrin mittainen..."

Niko Selin on pikkupojasta lähtien ollut herppi-ihminen. Pikkupoikana hän vietti paljon aikaa luonnossa ja mönki sammakoiden ja kyiden perässä. Herppiuransa aikana hän kuullut kaikenlaisia tarinoita ja väitteitä kyykärmeistä. Yksi sinnikkäästi ihmisten mielessä oleva väite on kyyn pituus – se kasvaa usein hurjiin mittoihin.

– Jos joku kertoo nähneensä yli metrin mittaisen mustan kyyn, se on suurella varmuudella ollut rantakäärme. Usein kohtaaminen on niin nopea, ettei ehdi erottaa lajia ja pituuden arviointi voi mennä pieleen.

Aikuisen kyyn pituus on noin puoli metriä. Naaraat voivat olla hieman pidempiä. Selinin mukaan Suomesta on löytynyt yksi kyy, jonka pituus oli 92 senttimetriä. Yksilö oli iäkäs ja se löytyi pohjoisesta.

Myös tarinat kyistä, jotka kiepauttavat itsensä pyöränvanteen mallisiksi ja kierivät alas rinnettä, ovat satua.

– Se on kyyn fysiikalla täysin mahdoton liike.

Entäpä tarinat ihmisten niskaan pudonneista kyynpoikasista? Vanha kansa uskoi, että poikaset ovat myrkyllisiä jopa emolleen, joten siksi ne pitää synnyttää puun oksalta. Nyt Seliniä naurattaa.

– Nämä ovat juuri näitä urbaanilegendoja. Ja usein tarinat saavat vielä ajan myötä pieniä lisämausteita.

.
.