Hyppää sisältöön

Ilmastonmuutosta ja sen etenemistä arktisella alueella on vaikeampi arvioida ilman Venäjää – monet oleelliset tiedot jäävät nyt saamatta

Siperian ikirouta-alueiden sulaminen ja metaanipäästöt vaikuttavat koko maailmaan. Mittaustietoja Venäjältä ei enää saada, mutta onneksi satelliitit tarjoavat lähivuosina uudenlaista täsmätietoa.

Ilmastonmuutos on lisännyt toiveita Venäjän rannikolla kulkevan Koillisväylän avautumisesta laivaliikenteelle, mutta toistaiseksi liikenne on ollut varsin vähäistä. Kuva Jäämeren rannalta Norjan Kirkkoniemestä, josta on vain joitakin kilometrejä Venäjän rajalle. Kuva: Pasi Peiponen / Yle

Venäjän hyökkäyssodasta seurannut täydellinen välirikko lännen kanssa on tehnyt ilmastonmuutoksen ennustamisesta paljon vaikeampaa. Ilmastonmuutos etenee nopeimmin arktisella alueella, josta puolet on Venäjällä.

Tutkimusyhteistyön katkeaminen tarkoittaa, että Venäjältä ei tule mittaustietoa esimerkiksi ikiroudan sulamisesta, lämpötiloista tai merijään paksuudesta. Myöskään poronhoitajien tai muiden paikallisten havainnot muutoksista eivät enää kulje rajan yli.

– Meiltä jää niin suuri osa tiedoista saamatta, että ilmastonmuutoksen kehityksen seuranta jää kyllä kovin vaillinaiseksi, toteaa Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja Johanna Ikävalko.

Myös Ilmatieteen laitos on tehnyt yhteistyötä venäläistutkijoiden kanssa ja laitoksella on kaksi omaa tutkimusasemaa Siperiassa. Mittaustietoja ikirouta-alueen metaanipäästöistä ja hiilidioksidipäästöistä ei nyt saada, kertoo ilmastontutkimusohjelmaa johtava tutkimusprofessori Hannele Korhonen.

– Onhan se suuri menetys. Näihin asioihin liittyy aika paljon epävarmuuksia ja siksi mittausdata on tärkeää, Korhonen sanoo.

Globaalin kokonaiskuvan kannalta menetys ei ole Korhosen mukaan katastrofaalinen, mutta alueellisten ympäristömuutosten hahmottaminen arktisella alueelle on nyt selvästi hatarammalla pohjalla.

Satelliitit paljastavat entistä pienempiä päästölähteitä

Aivan pimentoon Venäjä ei jää, sillä esimerkiksi merijään laajuutta ja liikkeitä voidaan tarkkailla satelliittien avulla. Myös kasvihuonekaasujen pitoisuuksia voi mitata satelliiteilla.

Nyt satelliittien välittämät tiedot kasvihuonekaasuista koskevat laajoja alueita, mutta lähivuosina satelliitit pystyvät erottamaan jopa yksittäisiä päästölähteitä.

– Niiden erotustarkkuus on ihan toista kuin nyt. Silloin päästään kiinni paljon pienempiin yksityiskohtiin, voimalaitoksiin ja maakaasuputkiin, ja voidaan nähdä, millaisia päästöjä sieltä tulee, Hannele Korhonen kertoo.

Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa työskentelee myös venäläistutkijoita. He jatkavat työssään niin kauan kuin haluavat, sanoo keskuksen johtaja Johanna Ikävalko. Kuva: Vesa-Pekka Hiltunen / Yle

Ikirouta-alueita ja arktista merijäätä on toki muuallakin kuin Venäjällä, mutta muualla tehdyt mittaukset auttavat ilmastotutkimuksessa vain osittain. Ikävalko toteaa, että ilmastonmuutoksen dynamiikka ei ole Alaskassa sama kuin Siperiassa, vaikka samoilla leveysasteilla oltaisiinkin.

– Yksi syy on Golfvirta, jolla ei ole Pohjois-Amerikan alueilla mitään vaikutusta meren ja ilmakehän vuorovaikutukseen. Venäjän erityispiirre on myös se, että siellä on paljon suuria kaupunkeja ja muutokset vaikuttavat suuriin yhdyskuntiin, Johanna Ikävalko nostaa esimerkkejä.

Maa hajoaa venäläisten alta

Yhteistyön päättyminen oli iso isku Arktiselle keskukselle, joka on tehnyt vuosikymmenten aikana yhteistyötä noin kymmenen venäläisen tutkimuslaitoksen kanssa. Yhteistyökumppaneita olivat myös Siperian poromiehet, jotka auttoivat kenttätutkimusten käytännön järjestelyissä.

Nyt tutkimushankkeita on laitettu jäihin ja yli 100 000 euron edestä tutkimusrahoitusta jää käyttämättä. EU-päätti jo maaliskuun alussa, että tutkimusrahoja ei maksateta enää lainkaan Venäjälle.

– Se tarkoittaa, että jo tehdystä työstäkään ei ole valitettavasti voitu maksaa korvauksia venäläiselle osapuolelle. Se sattuu yksittäisiin ihmisiin. Mutta se kai on pakotteiden tavoite, että ne tuntuvat ihan siellä ruohonjuuritasolla, Ikävalko toteaa.

Jotkut Arktisen keskuksen työntekijöistä ovat tutkineet koko uransa Venäjää, ja joutuvat nyt miettimään aivan uusia tutkimussuuntia.

Ilmatieteen laitoksen tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat Euroopassa ja Venäjä-kontaktien merkitys on ollut pienempi kuin Arktiselle keskukselle. Tutkimusprofessori Hannele Korhonen kertoo, että kaikki tutkimuslaitosten väliset yhteydet ovat nyt poikki. Yhteistyötä Venäjällä työskentelevän tutkijan kanssa voi jatkaa vain, mikäli kyse on arviointivaiheessa tai hyvin lähellä sitä olevan yhteisen julkaisun loppuunsaattamisesta.

Epävarmaa on, jatkaako Venäjä ilmastotutkimusta ja käyttääkö Putinin hallinto sellaiseen rahaa. Esimerkiksi ikiroudan sulamiseen liittyvällä tiedolla ja ennusteilla olisi Venäjällä kyllä suuri käytännön tarve.

– Ikiroudan sulaminen tarkoittaa paitsi valtavia metaanipäästöjä, myös keskeisen infrastruktuurin, kuten rakennusten, teiden ja rautatieverkoston hajoamista, kun maa pettää alta, sanoo Johanna Ikävalko.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 27.4. kello 23 saakka.

Lue lisää:

.
.