Hyppää sisältöön
Mielipide
Resilienssi

Katri Saarikiven kolumni: Millä tolalla on sinun vedätyksenvastustuskykysi?

Uudenlaiset uhat vaativat uudenlaisia taitoja. Onneksi suuri osa kyberresilienssiin liittyvistä asioista, on sellaisia, joihin voi vaikuttaa, ja joita voi opetella, kirjoittaa Saarikivi.

Yleensä lenkin viimeiset minuutit tuntuvat uuvuttavimmilta. Sitä tietää, että kohta helpottaa, ja mieli ehkä antaa itselleen luvan lopettaa tsemppaamisen. Kahden pandemiavuoden jälkeen moni kovasti jo odotti helpotusta huolenaiheisiin. No ei sitä tullut. Sen sijaan ummehtunut ja raakalaismainen sota tarjoaa jatkuvalla syötöllä aivan uudenlaisia murheenaiheita ja paineenlähteitä suomalaisillekin. Mitä toimintakyvyn ylläpitäminen nykymaailmassa vaatii?

Sonnan lapiointi on ollut niin yleinen osa ihmiskunnan historiaa, että olennaista selviytymiselle on ollut kyky sietää tätä puuhaa. 

Psykologinen resilienssi kuvaa ihmisen kykyä palautua vastoinkäymisistä ja säilyä toimintakykyisenä korkeapaineisissa tilanteissa. Tutkimusten mukaan (siirryt toiseen palveluun) resilienssi on yhteydessä mielenterveyteen. Se voi selittää, miksi jotkut pystyvät tokenemaan koettelemuksista, joista toinen menisi pahasti rikki.

Resilienssi voi tarkoittaa (siirryt toiseen palveluun) yksilön piirrettä, toimintatapaa vaikeissa tilanteissa, ja myös toiminnan lopputulosta. Resilienssiä on muun muassa kyky hallita ja sietää eritoten omia kielteisiä tunteita, kyky keksiä ratkaisuja ongelmiin kiperissä tilanteissa, ja se, minkälaiset sosiaaliset turvaverkot tueksi löytyvät.

Resilienssin piirteen olemassaolo kertoo tavallaan karua tarinaa siitä, mitä on olla ihminen. Sonnan lapiointi on ollut niin yleinen osa ihmiskunnan historiaa, että olennaista selviytymiselle on ollut kyky sietää tätä puuhaa.

Valitettavasti nykyelämästäkään tuskin selviää ilman vastoinkäymisiä tai stressiä. Resilienssi onkin ajan mukana muuttuva taito, ja riippuu myös yksilön kyvystä tunnistaa mikä kussakin ajassa ja ympäristössä uhkaa hyvinvointia.

Mielestäni nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Viime aikoina olemme kuulleet (siirryt toiseen palveluun) siitä, että informaatiovaikuttamisen kampanjat saattavat Nato-jäsenyyskeskustelun vuoksi kiihtyä, ja että kansalaisten pitäisi tähän varautua. Mutta miten tähän oikein voi varautua?

Yritysten ja organisaatioiden sietokykyä verkkohyökkäyksiä vastaan, eli “kyberresilienssiä” on hahmotettu (siirryt toiseen palveluun). Yksilöiden vastaavaa kykyä suojautua ja palautua kaikesta, mikä verkon välityksellä voi hyvinvointia uhata, ei kuitenkaan vielä ole määritelty. Siihen kuuluu varmasti psykologisen resilienssin osia, kuten kykyä ongelmanratkaisuun ja tunteiden hallintaan. Nämä auttavat esimerkiksi vastustamaan turhaa toraa ja vihakoukkuun joutumista somekeskusteluissa.

Kehittyäkseen resilienssi näyttäisi vaativan vaikeuksia, sopivina annoksina.

Uusia inhimillisen kyberresilienssin taitoja voisivat olla kyky rakentaa luottamusta, mutta samaan aikaan tunnistaa, mikä on aitoa ja mikä fuulaa. Lisäksi tarvittaisiin kykyä rakentaa luotettavaa tietoa, ja arvioida tiedon paikkansapitävyyttä.

Onneksi suuri osa kyberresilienssiin liittyvistä asioista, on sellaisia, joihin voi vaikuttaa, ja joita voi opetella.

Kehittyäkseen resilienssi näyttäisi vaativan vaikeuksia, sopivina annoksina. Kyky hallita kielteisiä tunteita syntyy siten, että altistuu niille ja opettelee hallitsemaan. Tätä voi valitettavan helposti treenata esimerkiksi nykyisissä sosiaalisen median keskusteluissa. Jääkö mieltä kuohuttaviin keskusteluihin koukkuun niin että vielä pedissäkin asia pyörii mielessä, vai osaako siirtyä eteenpäin?

Luottamus on puolestaan meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin sitä manipuloidaan.

Vedätyksenbongaustaitoja voi kohentaa esimerkiksi tutustumalla infomaatiovaikuttamisen keinoja avaaviin (siirryt toiseen palveluun) peleihin (siirryt toiseen palveluun).

Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.

Kuulostaa ehkä kauhealta. Moni on kyllästynyt loputtomiin itsensä kehittämistä vaativiin artikkeleihin. Ehkä motivaatiota voi saada siitä synkästä ajatuksesta, että suurella osalla meistä suomalaisista on tällä hetkellä asiat todella hyvin, jos pistää asiat eurooppalaiseen mittakaavaan.

Resilienssin ja kyberresilienssin kehittäminen voi olla yksi keino auttaa pitämään tilanne hyvänä. Ainakin toimintakyky tukee meitä, jos tahmean loppusuoran jälkeen onkin vastassa ylämäki.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii empatian ja oppimisen aivomekanismeja. Hän haluaisi seuraavaksi tutkia myös aitouden ja manipulaation havaitsemista.

Kolumnista voi keskustella 4.5. klo 23.00 saakka.