Hyppää sisältöön

E-urheilussa vaadittavat taidot on hyvä opetella jo lapsena – lasten videopelikerho luo pohjaa terveelle uralle

Elektronisen urheilun huiput harjoittelevat päivittäin jopa 12 tuntia. Suositun lajin vaarat ovat tiedossa, mutta lasten osalta valmennus on silti aivan alkutekijöissään. Pelikerhossa lapset oppivat tiimityön lisäksi taukoliikunnan merkityksen – sekä sen, ettei aina voi voittaa.

Kaksi alle pikkupoikaa istuu vierekkäin tietokoneiden äärellä pelaamassa tietokonepelejä. Etummaisella on keltainen pipo päässä ja silmälasit
Aleksi Huhtala ja Juho Hänninen pelaavat tietokonepelejä urheiluseura KooVeen pelikerhossa. Katso videolta, mitä taitoja e-urheilun kerho opettaa pelaajille. Video: Kuvaus ja leikkaus Outi Parikka / Yle.

Tamperelaisen urheiluseura KooVeen pelikerhoon saapuvat 9-12 vuotiaat pojat ryntäävät tietokoneille käynnistämään videopelejä. Taistelukentille he eivät kuitenkaan aivan heti pääse, vaan ensin on noustava tuolilta lattialle jumppaamaan.

Venyttelyjä, etutaivutuksia ja kyykkyjä tehdessään harva näyttää innostuneelta, ja yksi pojista parkaisee: "miksi tämä täytyy tehdä?"

Pelikerhon ohjaaja Maria Kailahti vastaa, että sillä ehkäistään lihasten jumiutumista. Pelien jälkeen on toinen kehonhuoltotuokio.

– Lapset kyllä haluaisivat heti päästä pelaamaan. On hyvä, että tämän kerhon lapset ovat urheiluseurasta ja ymmärtävät liikunnan tärkeyden, Kailahti toteaa.

9-12 -vuotiaiden pelikerhossa pelaajat ovat hyvin keskittyneitä, ja valmiina nopeisiin ja yllätyksellisiin tilanteisiin. Kuva: Outi Parikka / Yle

Kerhoa käyvä 11-vuotias Jaan Piitulainen harrastaa videopelien lisäksi uintia ja käy tiedekerhossa. Hän pelaa nopeatempoista Fortnite -peliä.

– Tulin kerhoon, koska en ole koskaan pelannut hyvillä tietokoneilla, Piitulainen kertoo.

Jaan Piitulainen pelaa kerhossa kovassa suosiossa olevaa Fortnite -peliä. Kuva: Outi Parikka / Yle

Valmennus romahtaa huipputason jälkeen

Videopelien äärellä pitkään istuminen koettelee kehon lisäksi mieltä. Yleisin syy huippupelaajien uran katkeamiselle on henkinen uupuminen tai fyysiset vammat.

Lajin karikot välttääkseen e-urheilun huippuja valmentaa nykyään iso ammattilaisten joukko, jossa voi olla erikseen fyysinen valmentaja, strateginen valmentaja, päävalmentaja, ruoka- ja terveysvalmentaja ja psykologi. Suomen huipputiimejä alemmilla tasoilla valmennus kuitenkin puuttuu lähes kokonaan.

Pelikerhotoimintaa tarjoavan uuden yrityksen toimitusjohtaja Vili Anttonen on pelikerhossa neuvomassa lapsia. Hän itse perustason pelaaja. Häneen lapsuudessaan ei e-urheilussa ollut tarjolla ohjattua juniorivalmennusta. Kuva: Outi Parikka / Yle

Porukka tamperelaisia nuoria näki harrastajatason ahdingon ja perusti yrityksen korjaamaan tilannetta. Urheiluseura KooVee oli ensimmäinen, joka tarttui Finesports Oy:n onkeen pelikerhojen muodossa. Myös urheiluseura Tampere United on aloittamassa pelikerhotoiminnan.

– Yhtiömme osakkaat ovat peruspelaajia, joilla ei ollut nuoruudessa mitään vastaavaa. Jos haluaa kehittyä pelaajana, on tärkeä saada hyvä alusta pelaamisen polulle. Siksi lähdimme perustamaan pelikerhoja, Finesports Oy:n toimitusjohtaja Vili Anttonen kertoo.

Varhain ruudun ääreen

Vili Anttosen mukaan pelaaminen ohjatusti olisi hyvä aloittaa jo 6-7 vuotiaana, kuten lähes kaikissa muissakin urheilulajissa. Ensimmäisille harrastusvuosille on toki omat pelinsä.

– On tärkeää päästä kokeilemaan useita erilaisia pelialustoja. Silloin myöhemmässä iässä oppii paremmin uusimpia alustoja.

Sisu Raivio seuraa tarkasti, mistä viholliset ilmestyvät videopelissä. Kuva: Outi Parikka / Yle

Urheiluseura KooVeelle pelikerho on kokeilu. Seura katsoo, että e-urheilu oikein harrastettuna on kehittävä harrastus, kunhan huolehditaan hyvistä elämäntavoista pelien ympärillä.

Pelaamisen nähdään kehittävän hienomotoriikkaa, reaktioaikaa ja yleisiä tietokonetaitoja. Kerhossa opetetaan myös tappioiden lisäksi kohtaamaan se tosiasia, että vain ani harva pääsee huipulle.

Liikunta auttaa uralla

Pelikerhoa pyörittävän yrityksen käsitys hyvästä e-urheiluvalmennuksesta on sama kuin yliopistotutkija Veli-Matti Karhulahdella.

Hän uskoo, että e-urheilijan uran pitkäkestoisuus hyötyy liikunnasta. Tutkimuksissa ilmeni, että huippupelaajat liikkuvat enemmän kuin ihmiset keskimäärin.

– Vaikka liikunta ei vaikuttaisi suoraan pelisuoritukseen, voi se estää loukkaantumisia. Se on suuri etu, Veli-Matti Karhulahti painottaa.

E-urheilijoilla on paljon ranneongelmia kuten jännetupin tulehduksia ja istumisesta johtuvia selkävaivoja. E-urheilu on lajina niin nuori, että tutkijoilla vielä paljon avoimia kysymyksiä. Selitystä vaatii muun muassa se, mikä erottaa hyväkuntoiset huippupelaajat ongelmapelaamisesta.

Pelaamisen ja terveyden suhde selkenee lisää, kun Jyväskylän yliopiston tutkijana toimiva Karhulahti saa jatkaa tutkimuksiaan seuraavat viisi vuotta Euroopan komission ERC-tutkimusprojektin (siirryt toiseen palveluun)turvin.

E-urheilussa fysiikka ei tule äkkiä vastaan

E-urheilun tutkija painottaa, että juniorityössä tulisi huomioida kaikki elämän osa-alueet.

– On hyvä opettaa elämäntaitoja laajasti, mutta urheiluvalmennus on oltava mukana. Kukaan ei osallistu, jos siellä vain jaetaan terveysvinkkejä.

Karhulahti pitää suurimpana haasteena sitä, miten valmennuksessa saataisiin parhaiten yhdistettyä elämästä suoriutumiseen vaadittavien kykyjen koulutus ja varsinainen urheiluvalmennus. Urheiluvalmennukseen kuuluvia osa-alueita ovat esimerkiksi pelitaktiikat, strategiat ja suorituskyky.

Yksi haaste niin pelaajille kuin e-urheilun tutkijoille on se, että pelit muuttuvat rivakkaan tahtiin. Kuva: Outi Parikka / Yle

Tutkija katsoo myös, että huipulle pääsy edellyttää hyvin varhaista aloitusikää. Ja kun pelaaja on aikuisena huipputasolla, hänen on oltava valmis harjoittelemaan päivittäin jopa 12 tuntia. Kaikki harjoittelu ei ole kuitenkaan pelaamista.

– Sitä voi harjoitella 12 tuntia päivässä aika kevyesti, koska e-urheilussa ei ole suoraa fyysistä rasitusta niin paljon kuin monissa muissa lajeissa.

Kun tällainen rumba jatkuu useamman vuoden putkeen, alkaa ihminen henkisesti väsyä. Siksi olisikin tärkeää keskustella siitä, miten suurta harjoittelumäärää jaksaa henkisesti.

Tutkija neuvoo lapsia harrastamaan monia lajeja tasapuolisesti.

– Yhteen lajiin ei kannata uppoutua totaalisesti. On tärkeätä, että lapsena saa kokeilla erilaisia lajeja ja harrastuksia. Jos on pelkästään pelannut tietokoneella 10-vuotiaasta saakka, jää tärkeitä asioita todennäköisesti oppimatta teini-iän kynnyksellä.

Vanhemmat ovat mukana pelikerhossa

Tampereen pelikerhossa vanhemmat voivat olla mukana paikan päällä seuraamassa touhua. Hannele Piitulainen tekee samalla tietokoneella töitä, kun poikansa Jaan pelaa. Hänen mielestä kerho on mainio, koska lapsi pääsee pelaamaan sosiaalisessa ympäristössä. Äiti on hyvin tietoinen lajin vaaroista.

Hannele Piitulainen on monen muun vanhemman tavoin pelikerhon tiloissa seuraamassa lapsensa pelaamista. Kuva: Outi Parikka / Yle

–Kyllä mekin mietimme näitä asioita pojan kanssa. Hänen ikäiset tarvitset ohjaamista ajan käyttöön ja hallintaan, Piitulainen toteaa.

Tutkija Veli-Matti Karhulahti keventää vanhempien huolta pelaamisen vaaroista.

–Jos lapsen koulu sujuu, hän on fyysisesti terve ja ystäväpiiri on kunnossa, ei ole syytä huoleen. Mutta jos alkaa tulla ongelmia, on tsekattava, meneekö peliin liikaa aikaa.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida perjantaihin 6.5. kello 23:een asti.

Juttua muokattu 6.5. klo 12.06: Tekstistä poistettu lauseet "Pelikerhossa noudatetaan kolmen vuoden ikärajajoustoa, jonka mukaan 9-vuotiaat saavat vanhempiensa suostumuksella pelata myös K12 -luokiteltuja videopelejä." ja "Pelikerhojen onneksi ikärajoista päättävä virasto KAVI lievensi viimevuotista määräystään, jonka mukaan kerhoissa ei olisi voinut käyttää ikärajajoustoa."

KAVI:n mukaan Finesports Oy:n tulkinta ikärajahuojennuksesta on väärä. KAVI:n ohjeistus ei ole muuttunut ja ohjeistuksen mukaan videopelien ikärajoituksesta voi joustaa kolmella vuodella vain, mikäli lapsen vanhempi on paikan päällä seuraamassa pelaamista. Jatkamme uutisointia KAVI:n ja e-urheilualan näkemyseroista.

Lue lisää: