Hyppää sisältöön

Henna Linné retkeilee yksin ja saa elämyksiä, jotka eivät onnistuisi porukassa: "Tulee itsensä ylittämisen tunne, se on aika mahtavaa"

Naiset ovat innokkaampia retkeilijöitä kuin miehet. Kevättalvi on ihanteellista aikaa retkeilylle, mutta moni liikkuu puutteellisiin varustein ja tiedoin.

Yhä useampi retkeiljiä on nainen – Henna Linné yksin ja oppii uutta itsestään ja retkeilystä
Yhä useampi retkeiljiä on nainen – Henna Linné yksin ja oppii uutta itsestään ja retkeilystä

Rovaniemeläinen Henna Linné pakkaa tottuneesti ahkioon klapeja, vaihtovaatteita, ruokaa, juomaa ja muuta retkellä tarvittavaa tavaraa.

Hän retkeilee aina yksin, koska haluaa tutkia ja havainnoida itseään ja luontoa rauhassa. Joskus retkeily on myös vaan olemista.

– Voin nauttia hyvästä ruuasta ja vain tarkkailla luontoa. Se on paljon kiinni siitä, mitä kehoni kertoo tarvitsevansa sillä hetkellä, Linné kertoo.

Naisten kiinnostus retkeilyyn on kasvussa. Viimeisimmän Suomen ladun retkeilykyselyn mukaan naiset harrastavat retkeilyä hieman miehiä aktiivisemmin. He ovat jo enemmistö esimerkiksi talviretkeilykursseilla, ja heille järjestetään myös omia kursseja. Myös Lappian Muonion eräopaskoulutukseen hakeutuu nyt enemmän naisia kuin miehiä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Silja Jaakola ylläpitää Instagramissa seikkailufiilis-tiliä, jossa jakaa omia retkikokemuksiaan ja samalla inspiroi muita lähtemään luontoon. Jaakola nauttii liikkua luonnossa yksin, mutta pelottaako häntä siellä koskaan? Toimittaja Emilia Pakkala otti selvää!

Wau-kokemus aamulla teltassa

Suomen ladun mukaan naiset harrastavat enimmäkseen päiväretkiä, mutta kokemuksen karttuessa pidemmätkin retket kiinnostavat. Luonnosta haetaan elämyksiä ja sinne mennään koettelemaan omia rajoja.

Henna Linné retkeilee niin erämaissa että lähempänä asutusta. Lyhimmillään retki on vaikka päiväunet metsässä, omassa riippumatossa.

Luonto avaa myös sisäisiä lukkoja.

– Esimerkiksi fysioterapeutin näkökulmasta saatan tutkia vaikka jotain liikemalleja ja kehon käyttäytymistä. Koska työskentelen teatterialalla, luonnossa voi tulla vastauksia kysymyksiin, joihin ei löydy ratkaisuja toimistolla päätä pöytään hakkaamalla, Linné kertoo.

Metsä veti Henna Linnéä puoleensa jo lapsena. Hän muistaa, kuinka mukava oli leikkiä yksin metsässä tai liikkua siellä isänsä kanssa. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Kurjatkin hetket korvautuvat luonnossa.

– Ihan vasta olin retkellä, jolla olin aika väsynyt ja nälkäinen. Tuntui, että luontokin sanoi, että miksi sun pitää nyt tänne tulla. Mutta aamulla, kun heräsin teltasta ja linnut lauloivat ja toivottivat tervetulleeksi, tunsin wau-kokemuksen. Näitä on joskus vaikea selittää, pitää vaan kokea.

Talviretkeily on erityisen rakasta.

– Hankikannon aikaan pääsee pidemmälle. Ja kun ilta pimenee ja revontulet tulevat taivaalle, tuntuu taianomaiselta. Pakkanen paukkuu ja tulee itsensä ylittämisen tunne. Se on aika mahtavaa, Linné kertoo.

"Kun ilta pimenee ja revontulet tulevat taivaalle, tuntuu taianomaiselta. Pakkanen paukkuu ja tulee itsensä ylittämisen tunne. Se on aika mahtavaa."

Henna Linné

Vaikka Henna Linné on menossa päiväretkelle, rompetta kertyy yllättävän paljon. Hyvä valmistautuminen on myös osa turvallista retkeä. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Jokainen reissu on Linnén mukaan ainutlaatuinen ja unohtumaton, mutta suurimpia muistoja jää retkiltä, jolloin luonto näyttää voimansa.

– Olin Norjan tuntureilla ja sää muuttui nopeasti. Mereltä nousi mustia pilviä ja saatoin vain katsoa, kuinka myrsky vyöryi päälle. Se oli samaan aikaan upeaa ja pelottavaa. Myrskyn voima on valtava.

Samanlainen muisto tulee mieleen myös Urho Kekkosen kansallispuistosta. Helteiden jälkeen tuli valtava ukonilma.

– Salamat iskivät ja ukkonen jyrisi tuntureiden välissä. Toivoin vain, että teltta pysyy pystyssä eikä salama iske viereiseen puuhun.

Eksyneet työllistävät Lapin pelastuslaitosta

Kevättalvi on ihanteellista aikaa retkeilylle, mutta moni liikkuu puutteellisiin varustein ja tiedoin. Lapin pelastuslaitos saa kevättalven aikaan miltei päivittäin maastopelastustehtäviä. Väsymys, puutteellinen varustus ja sääolosuhteiden yllättävä muutos voivat aiheuttaa retkeilijän eksymisen. Pelastajat taistelevat aina aikaa vastaan.

Retken valmistelu on paljon muutakin kun tavaraa, muistuttaa Metsähallituksen erikoissuunnittelija Erkki Ollila.

– Vaatetus on tärkeä ja sen pitää olla kunnossa. Seuraavaksi pitää miettiä kohde, mihin on menossa. Mitä vaativampi kohde, sen huolellisempi valmistautuminen.

Täytyy katsoa sääennuste, tutustua maastoon, muistaa ottaa kartta ja kompassi mukaan. Aina kannattaa varautua pahimpaan ja olla mahdollisimman omavarainen retkellä.

– Entäs jos sinulta katoaa hanska eikä ole varahanskaa mukana? Kohta on kylmä ja sormet jäätyvät. Pian toimintakyky heikkenee. Pienikin asia voi johtaa vakaviin seurauksiin, Ollila sanoo.

Rovaniemeläinen Henna Linné valmistautuu retkilleen aina turvallisuus edellä, sillä hän retkeilee aina yksin. Kuva: Antti Mikkola / Yle

"Voin nauttia hyvästä ruuasta ja vain tarkkailla luontoa. Se on paljon kiinni siitä, mitä kehoni kertoo tarvitsevansa sillä hetkellä."

Henna Linné

Henna Linnékin myöntää joskus eksyneensä. Silloin pidetään pää kylmänä.

– Pari viikkoa sitten olin sakeassa metsässä ja yksinkertaisesti putosin kartalta. Otin kompassista suunnan ja jatkoin matkaa. Tulin joen rantaan, mutta olin edelleen epävarma sijainnista. Seurasin jokea, löysin ylityspaikan ja pääsin jälleen kartalle.

Lue myös:

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 29.4. kello 23 saakka.

.
.