Hyppää sisältöön

Karkun vastaanottokeskuksen arki pyörii, mutta moni kaipaa kotiin – sotaa Ukrainasta paennut: "Vieraana on mukava olla, mutta koti on silti paras"

Siinä missä moni ukrainalainen potee koti-ikävää, hyvät koulutusmahdollisuudet ja turvallinen ympäristö houkuttelee jäämään Suomeen. Kielitaito puuttuu, mutta sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä.

Nainen villapaidassa nojaa puuhun ja katsoo kameraan. Taustalla nurmikkoa ja rakennus.
Olena Lizun haluaisi jäädä lapsineen Suomeen. Ekaterina Naumov ylistää Suomen luontoa. Video: toimittaja Maria Salovaara, kuvaaja Hilma Toivonen / Yle

Ensimmäiset ukrainalaispakolaiset saapuivat Sastamalan Karkkuun pari viikkoa sitten. He majoittuvat entisen Hoikan opiston tiloissa. Alun hektisyyden jälkeen arki on alkanut asettua uomiinsa.

Olena Lizun katsoo tulevaisuuteen kirkkain silmin ja toiveikkaana. Hän suunnittelee jäävänsä lastensa kanssa Suomeen, sillä pitää koulutusmahdollisuuksia hyvänä. Lisäksi Lizun arvostaa maan turvallisuutta. Uuden kielen oppiminen ei häntä pelota, päinvastoin.

– En usko sen olevan supervaikeaa, ratkaisevaa on into oppia, Lizun sanoo.

Ammatiltaan Lizun on liikunnanohjaaja. Hän suunnittelee myös pitävänsä zumbatunteja vastaanottokeskuksessa.

– Yritän pitää ammattitaitoani yllä tanssimalla ja liikkumalla aktiivisesti.

Joskus vielä palaamme

Ekaterina ja Vladimir Naumov ovat ihastelleet Suomen luontoa ja ystävällisiä ihmisiä, mutta kaipuu kotiin on kova.

– Kaikki sukulaisemme ovat Ukrainassa ja palaamme sinne heti, kun se on mahdollista. Vieraana on mukava olla, mutta koti on silti paras, Ekaterina sanoo.

Ekaterina ja Vladimir Naumov asuvat Karkun vastaanottokeskuksessa. Heillä on vahva luottamus siihen, että jonakin päivänä paluu Ukrainaan on mahdollista. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Ekaterinan ja Vladimirin koti Harkovassa on pommitettu. Heillä ei siis enää ole paikkaa minne palata, mutta se ei huoleta. He joko etsivät uuden asunnon tai rakentavat talon uudelleen.

– Emme näe muuta tulevaisuutta kuin tulevaisuuden siellä, Vladimir toteaa.

Ainoa tie on eteenpäin

Vastaanottokeskusta on pyöritetty Hoikassa ennenkin. Vuonna 2015 Karkku vastaanotti pakolaisia Syyriasta. Vastaanottokeskus on Pihlajalinnan ensimmäinen. Keskuksen johtaja Anne Lehtonen-Vinqvist kertoo, että tuolloin eri etnisten ryhmien ja uskontojen yhteensovittaminen, majoitusten ja muiden käytäntöjen kanssa, toi omat ongelmansa.

Sama kansalaisuus ja uskontokunta on hitsannut ukrainalaiset nopeasti tiiviiksi yhteisöksi, mutta haasteitakin löytyy.

– Kieliongelma on yksi. Heistä aika harva osaa englantia. Google-kääntäjää ja tulkkeja käytetään ahkerasti.

Vastaanottokeskuksen johtaja Anne Lehtonen-Vinqvistin hihaa nyitään vähän väliä. Kysymyksiä on edelleen paljon, kuten missä on verovirasto ja miten pääsen lääkäriin. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Lehtonen-Vinqvistkertoo, että ukrainalaiset ovat innokkaasti mukana kaikessa, mitä heille ehdotetaan ja tarjotaan.

– He matkustelevat itsenäisesti Tampereelle ja kauppakyytejä ollaan vailla. Moni myös kysyy työ- ja opiskelumahdollisuuksista Suomessa.

Hänen mukaansa pakolaisten katse on eteenpäin ja valoa kohti.

– Oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Jos tähän sodan tuskaan jää olemaan, ei ole tulevaisuutta. Me tuemme heitä elämässä eteenpäin.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

Lue myös:

.
.