Hyppää sisältöön

Pohjoisessa kevättalvi on otollista aikaa harjoitella sukellusta jään alla – katso, millainen maailma odottaa Myössäjärven syvyyksissä

Inarin urheilusukeltajilla on tapana harjoitella jäiden alla sukeltamista joka kevät. Harrastajille nämä harjoitukset ovat mukavia, mutta mikäli kutsu käy, toimivat he myös viranomaisten apuna.

Janne Antola istuu sukelluspuku päällä avannon reunalla.
Janne Antola sukeltaa Myössäjärven jäiden alle Inarissa.

Keväisin Myössäjärven jäällä Inarissa voi nähdä märkäpukuihin pukeutuneita hahmoja. Inarin ja Ivalon kylien välillä sijaitseva järvi on suosittu sukelluskohde.

Sukeltajat harjoittelevat jäänalaista sukeltamista jäähän poratun kolmionmuotoisen avannon kautta. Kevättalven jäät eivät ole enää kovin paksuja, mutta silti on vielä turvallista sahata avanto ja liikkua painavien varusteiden kanssa jäällä.

Jään alle sukeltaminen vaati valmistautumista, eikä missään vaiheessa ei ole syytä hätäillä.

– Sukeltaminen ei ole extreme-laji, siinä täytyy ottaa rauhallisesti ja olla rentona. Vertaan sitä joskus joogaan, kun siellä mennään ja kellutaan. Mitä rennompana sukeltaja on, sitä vähemmän kuluu ilmaa ja sitä pidempään voi olla veden alla, kertoo Inarin urheilusukeltajien yhdistyksen puheenjohtaja Janne Antola.

Inarin urheilusukeltajien puheenjohtaja Janne Antola on sukeltanut 20 vuoden ajan erilaisissa luonnonolosuhteissa. Kuva: Vesa Toppari / Yle

Rentouttava harrastus muuntuu myös viranomaisapuun

Myössäjärvi on tunnettu suomalaisten sukeltajien keskuudessa erityisen kirkkaasta ja puhtaasta vedestään.

Pohjoisen järvien pohjalla voi tavata erilaisia ja erikokoisia kaloja sekä kasvillisuutta. Antolan mukaan Myössäjärvessä on erityisen lumoavia pohjanmuotoja ja kivikkoja. Pohjoisen kirkkaista vesistöistä voi myös sattumalta löytää muistoja historiasta.

– Tämän kyseisen järven pohjassa on kaksi sodanaikaista kuorma-autoa, joita on kovasti etsitty, mutta ilmeisesti ne ovat jääneet penkan alle silloin, kun tie on tuohon viereen rakennettu. Kuorma-autot ovat ilmeisesti jääneet tietyömaan alle eikä niitä ole sen takia löytynyt koskaan, kertoo Antola.

Jäiden alle sukeltaessa täytyy pitää huolta turvallisuudesta tavallista tarkemmin. Janne Nyyssölä sitoo Antolalle turvaliinan sukellusta varten. Kuva: Vesa Toppari / Yle

Inarin urheilusukeltajat ovat vuosikymmenten aikana törmänneet monenlaisiin yllätyksiin. Yleensä pohjamudista erottuu sodanaikaisten kuljetusvälineiden ja lentokoneiden osia ja metallipurkkeja. Vuonna 2005 Inarin sukeltajat löysivät Inarin itäosasta, Nangujärven pohjalta saksalaissotilaiden jäänteitä. Aiheesta kertoi tuolloin Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun).

Sukeltaminen ei ole näille herroille pelkästään mukavaa ajanvietettä, sillä joskus he saavat kutsun viranomaisilta jään läpi pudonneiden ajoneuvojen ja hukkuneiden etsintään.

– Välillä toimimme viranomaisten apuna, eli treenaamme samalla myös niitä juttuja, mikäli viranomaiset tarvitsevat kadonneen henkilön etsintään apua. Silloin me olemme käytettävissä, Antola sanoo.

Tällainen kutsu saapuu onneksi vain harvoin. Seuran 35-vuotisen toiminnan aikana sukeltajat ovat auttaneet hukkuneiden etsinnässä parisenkymmentä kertaa.

Tällä kertaa Myössäjärvessä oli 50 senttimetriä jäätä, ja avannon tekeminen sujui nopeasti. Kuva: Vesa Toppari / Yle

Sukeltaminen ei ole yksilölaji

Kun Janne Antola pääsee naru tiukasti vyötärölle kiinnitettynä jään alle, täytyy avannon reunalla toimivien olla hereillä. Jos jotain järven syvyyksissä tapahtuisi, on turvasukeltaja jäällä valmiina reagoimaan. Vyötäröön kiinnitetty turvaliina toimi sukeltajan ja turvamiehen ainoana kommunikaation välineenä.

Ivalolainen Janne Nyyssölä seuraa liinan toisessa päässä sukelluksen etenemistä.

– Teemme nykäisymerkkejä. Pidän liinaa tiukalla, jotta sukeltaja voi mahdollisesti antaa minulle merkkejä ja hätätilanteessa voin alkaa vetämään häntä ylös, kertoo Nyyssölä.

Janne Nyyssölä seuraa Antolan sukeltamista turvaliinan avulla. Kuva: Vesa Toppari / Yle
Janne Nyyssölä on sukeltanut 30 vuoden ajan. Vuosien mittaan hän on ollut sekä pelastustoiminnassa mukana, kuin myös vedenalaisissa rakennustöissä. Kuva: Vesa Toppari / Yle

Jotta sukelluslaitteistolla voi lähteä sukeltamaan, on jokaisen käytävä erikseen koulutuksia, joihin kuuluu myös erilaisten merkkien antaminen syvyyksiin. Tässä sukellusharjoituksessa ei tällä kertaa etsitä mitään, eikä Nyyssölän tarvitse antaa suuntamerkkejä.

– Ok-merkki on yksi terävä nykäisy. Meillä on nyt käytössä vain ok-merkki ja hätämerkki, kertoo Nyyssölä.

Syvyyksissä sukeltaja liikkuu kuin liitäen, mutta jäälle nouseminen onkin oma ponnistuksensa. Selässä painaa jopa 40 kilogramman edestä varusteita.

Kun Antola kampeaa itsensä järven jäälle, iskee vilu saman tien. Se ei kuitenkaan ole koskaan estänyt häntä palaamasta syvyyksiin aina uudelleen ja uudelleen.

– Muuten nätti, mukava sukellus, vaikka vähän sähläämistä onkin näin talven jälkeen. Sen takia täällä ollaan, että treenataan näitä juttuja ja saadaan uutta harjoitusta, toteaa Janne Antola hymyillen avannon reunalla.

.
.