Hyppää sisältöön

Sodan arvioidaan aiheuttaneen tuhoja jo 570 miljardilla eurolla – tutkijoiden mukaan jo nyt pitäisi puhua Ukrainan jälleenrakentamisesta

Sodan taloudelliset vahingot Ukrainassa ovat nousseet jopa 570 miljardiin euroon. Kansainvälisen tutkijaryhmän raportti esittää, että Euroopan unioni ottaisi päävastuun jälleenrakentamisesta – ja alkaisi suunnitella sitä jo nyt.

Nuoret aikuiset työnsivät lastenrattaita Tšernihivissä Pohjois-Ukrainassa toukokuun alussa. Yhteiskunnan aineellisten vahinkojen korjaaminen kestänee vuosia, mutta sodan henkiset jäljet siirtyvät sukupolvien yli, sanoo Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta. Kuva: Genya Savilov / AFP

Tuhansia kuolleita ja loukkaantuneita.

Tuhottuna yli 500 lastentarhaa, lähes 1000 oppilaitosta, 580 terveydenhuollon yksikköä.

Kaksikymmentä tuhatta kilometriä teitä, satoja siltoja, 11 lentokenttää ja kaksi satamaa.

Koteja, kauppoja, kulttuuria. Kokonaisia kaupunkeja.

Sodan aiheuttamien tuhojen arvioitu hintalappu Ukrainassa on noussut jo jopa 600 miljardiin dollariin, eli noin 570 miljardiin euroon.

Mitä pidempään sota jatkuu, sitä suuremmaksi nousee myös sen hinta – niin aineellisissa vahingoissa kuin inhimillisessä kärsimyksessä mitattuna.

Tuhoutuneen infran lisäksi kyse on valtavista epäsuorista vahingoista: tuotannon ja kaupankäynnin hyytymisestä, työvoiman pakenemisesta maasta ja sosiaalimenojen kasvusta.

Miten sodan runtelema maa nostetaan takaisin jaloilleen – ja kuka sen kaiken maksaa?

Näihin kysymyksiin kansainvälinen taloustieteilijäverkosto Center for Economic Policy Research pyrki vastaamaan huhtikuussa julkaistussa raportissaan (siirryt toiseen palveluun), joka käsittelee Ukrainan jälleenrakentamisen askeleita ja hintaa.

Raportin kirjoittajien mukaan Euroopan unionin on otettava johtava asema jälleenrakennuksen organisoinnissa ja rahoittamisessa, kun sodan jälkiä lopulta korjataan.

Näitä askelmerkkejä on hahmoteltava jo nyt, sanoo Torbjörn Becker. Hän on yksi raportin kirjoittajista ja siirtymätalouksien laitoksen johtaja Tukholman kauppakorkeakoulussa.

– Sodan lopettamisen ja humanitaarisen avun on oltava ykkösprioriteetti, mutta emme voi myöskään istua odottamassa vuotta tai kahta, ennen kuin alamme puhua jälleenrakentamisesta, Becker sanoo.

Jälleenrakennuksen kolme vaihetta

Taloustieteilijöiden ryhmä hahmottelee jälleenrakennukselle kolme vaihetta.

Ensimmäisenä olennaista on saada humanitaarista apua Ukrainaan.

Se tarkoittaa esimerkiksi ruokaa, lääkkeitä, polttoainetta ja väliaikaisia asumuksia sodan pahiten runtelemille alueille ja myös muualle Ukrainaan, sillä 41 miljoonan ihmisen maassa on tällä hetkellä lähes kahdeksan miljoonaa maan sisäistä pakolaista.

Sodan aikana humanitaarisen avun perille saaminen ja siviilien evakuointi esimerkiksi Mariupolin kaupungista on ollut vaikeaa.

Toinen vaihe tähtää keskeisen infrastruktuurin – asuntojen, teiden, päiväkotien ja koulujen – nopeaan uudelleenrakentamiseen.

Yli viisi miljoonaa ukrainalaista on jo jättänyt kotimaansa. He eivät palaa takaisin koteihinsa, jos heillä ei ole paikkaa minne palata, Becker sanoo.

Ja mitä kauemmin sota kestää, sitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät edes halua palata asetuttuaan ja luotuaan elämän toisessa maassa.

– On helppoa käsittää, että tuhoutuneet rakennukset pitää korjata. Mutta myös ihmisiä tarvitaan Ukrainan jälleenrakentamiseen tulevaisuudessa.

Kolmannessa vaiheessa olennaista on tutkijoiden mukaan luoda edellytykset kestävälle kasvulle.

Se tarkoittaa uudistuksia, jotka irrottavat Ukrainaa neuvostomenneisyydestä ja lähentävät maata EU:n kanssa. Raportissa kirjoittajat kuvailevat jälleenrakennusta Ukrainan “kiitotieksi kohti Euroopan unionia”.

Kaiken jälleenrakentamisen on kuitenkin tapahduttava Ukrainan prioriteettien mukaisesti, vaikka EU koordinoisi eri puolilta tulevaa taloudellista apua, Becker sanoo.

– Ukrainan pitkän aikavälin tavoitteena on liittyä unionin jäseneksi, ja siksi on myös EU:n intresseissä auttaa rakentamaan vahvaa ja demokraattista Ukrainaa.

Maxarin sateelliittikuva maaliskuun lopulta näyttää Mariupolin tuhoa. Siviilejä ja sotilaita on piiloutunut kaupungissa sijaitsevalle Azovstalin tehdasalueelle, jota Venäjä on tulittanut rankasti viime viikkoina. Kuva: AFP

Kuka maksaa, Venäjä vai länsi?

Iso kysymys tässä kaikessa on raha.

Sota jättää talouteen syvät arvet: tähän mennessä arvioidut vahingot ovat lähes nelinkertaiset verrattuna Ukrainan vuosittaiseen bruttokansantuotteeseen.

Maailmanpankki on arvioinut Ukrainan BKT:n lähes puolittuvan tänä vuonna. Noin 30–50 prosenttia maan BKT:sta tulee alueilta, joilla nyt soditaan.

Yksi merkittävä lähde sodan tuhojen paikkaamiseen olisivat tutkijoiden mukaan länsimaiden jäädyttämät venäläisvarat. Sitä ehdotti myös EU:n ulkosuhteista vastaava Josep Borrell viime viikolla Financial Times -lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden puolestaan ehdotti huhtikuussa (siirryt toiseen palveluun), että myös venäläisoligarkkien takavarikoitu varallisuus realisoitaisiin ja jaettaisiin Ukrainalle.

– Jäädytettyjen venäläisvarojen käyttöonotto voi olla pitkä prosessi. Ne olisivat hyvä alku, mutta sen lisäksi tarvitaan runsaasti avustuksia EU:lta ja muilta mailta, Becker sanoo.

EU-komission suunnitelmat (siirryt toiseen palveluun) näyttävät osuvan jokseenkin yksiin tutkijaryhmän kanssa.

Keskiviikkona komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi Euroopan olevan valmis johtamaan jälleenrakennusta. Komissio julkaisi myös ehdotuksen uudesta rahoitusvälineestä, jonka kautta Ukrainalle jaettaisiin avustuksia ja lainoja.

Tutkijoiden mukaan Ukraina-tuen pitäisi olla ennen kaikkea suoraa avustusta eikä lainaa.

– Erilaiset kansainväliset instituutiot kuten IMF ja Maailmanpankki ovat myös mukana, mutta ne jakavat lainoja. Ukraina tarvitsee mahdollisimman paljon suoraa avustusta, sillä muuten edessä on velkakriisi, Torbjörn Becker sanoo.

Suomalaisprofessori: "Kiitotie unioniin" on optimistinen ajatus

Myös Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta pitää todennäköisenä, että EU ja Yhdysvallat ottavat lopulta suurimman roolin Ukrainan jaloilleen nostamisessa.

Venäjän saattaminen suoraan vastuuseen voi Elorannan mukaan olla vaikeaa. Hänkin pitää kuitenkin todennäköisenä, että jäädytetyt venäläisvarat otetaan käyttöön tavalla tai toisella.

– Venäjän roolia on hirveän hankala arvioida vielä tässä tilanteessa. Tämänhetkisen retoriikan pohjalta en usko, että Venäjä on valmis osallistumaan jälleenrakennukseen.

Eloranta pitää optimistisena raportin kirjoittajien ehdotusta siitä, että EU-johtoinen jälleenrakennus olisi “kiitotie unionin jäsenyyteen”.

Hänen mukaansa taloudelliselle tuelle löytynee unionista tahtoa, yhteisymmärrystä ja mahdollisuuksia, mutta kaikki maat tuskin ovat samaa mieltä siitä, että Ukraina olisi valmis EU:n jäseneksi.

– Ukrainassa ei olla sisäpoliittisesti, taloudellisesti tai muutenkaan eurooppalaisten instituutioiden tasolla. Vaaditaan aika paljon, että tällainen visio toteutuisi, Eloranta sanoo.

Jälleenrakentaminen on todennäköisesti vuosien tai vuosikymmenten projekti, josta tulee sitä monimutkaisempaa ja kalliimpaa, mitä kauemmin sota jatkuu.

Jos taloudellisten vahinkojen korjaaminen kestää vuosia, on henkisten vahinkojen paikkaaminen vuosikymmenten prosessi, Eloranta muistuttaa.

– Fyysinen rakennusprosessi saattaa olla vuosien tai vuosikymmenen asia, mutta ihmisten kokemat traumat jäävät ja sota näkyy ihmisten elämässä sukupolvien yli. Vaikeinta on pyrkiä lieventämään tätä kärsimystä.

Lue myös:

.
.