Hyppää sisältöön

Suomi lakkautti itärajalta 100 rajavartioasemaa, mutta oliko se virhe? Kävimme katsomassa, mitä niille kuuluu nyt

Rajavartioasemia sijaitsi tiheään pitkin Suomen itärajaa. Rajavartiolaitoksen mukaan niistä luopuminen ei ollut virhe, koska ne eivät olleet strategisesti merkittävillä paikoilla.

Ritva Pekkarinen asuu vanhalla rajavartioasemalla. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Aivan Suomen ja Venäjän välisen rajan tuntumassa Lappeenrannassa hiekkatien päässä seisoo vaalea, isohko omakotitalon näköinen rakennus.

Oikeastaan mikään ei enää muistuta tämän rakennuksen menneisyydestä, vaikka se vielä hetki sitten oli olennainen osa Suomen itärajan valvontaa.

Vuoteen 1990 saakka tässä rakennuksessa toimi Villalan rajavartioasema.

– Tässä ovessa on lappu,jossa lukee "vääpelin tsto". Ei täällä muuta enää jäljellä ole, kertoo rakennuksessa miehensä kanssa asuva Ritva Pekkarinen.

Ritva Pekkarinen on puolisonsa kanssa sisustanut Villalan entisen rajavartioaseman uusiksi. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Villalan entisen rajavartioaseman rakennus sijaitsee Lappeenrannassa noin kolmen kilometrin päässä Suomen ja Venäjän väliseltä rajalta.

Vastaavanlaisia rajavartioasemia oli vielä 1900-luvun lopulla pitkin itärajaa noin sata. Niissä olivat päivystäjät vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Rakennuksista rajavartijat lähtivät valvomaan Suomen ja Venäjän välisen rajan koskemattomuutta.

Ainoa muisto menneiltä ajoilta. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Nyt tällaisia rajavartioasemia ei ole rajavartioston käytössä enää yhtään. Ne on myyty yksityisille, yrityksille tai erilaisille järjestöille. Osa niistä on päätynyt myös ulkomaalaisomistukseen.

Suomen turvallisuustilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Siksi itärajalla on herännyt kysymys, oliko rajan tuntumassa sijanneiden rajavartioasemien myyminen virheliike.

Menettivät merkityksensä

Rajavartioasemia alkoi nousta Suomen itärajalle kohta sotien jälkeen, pääasiassa 1950-luvulla.

Niitä oli etelästä Pohjois-Karjalan pohjoisosiin 10–15 kilometrin välein, Kainuussa noin 15–30 ja Lapissa noin 20–50 kilometrin välein. Suurin osa asemista sijaitsi aivan itärajan tuntumassa 2–3 kilometrin päässä rajasta.

Penttilän rajavartioasema Lappeenrannassa toimi vuosina 1957–1991. Kuva: Rajamuseo

1990-luvun alkupuolella Rajavartiolaitosta kohtasivat isot säästöpaineet. Sen seurauksena itärajan pienet rajavartioasemat päätettiin lakkauttaa ja parantaa teknistä valvontaa, eli käytännössä lisätä rajan tuntumaan kameroita ja liiketunnistimia.

Alla olevaan karttaan on merkitty lähes kaikki Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson lakkautetut rajavartioasemat

Tero Kaakinen toimi sekä Pohjois-Karjalan että Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajana juuri niihin aikoihin, kun rajavartioasemien lakkauttaminen oli Suomessa kuumimmillaan.

– Useat niistä olivat huonokuntoisia. Rakennuksille ei enää ollut tarvetta, koska rajavalvonta oli muuttunut vanhoista ajoista, sanoo nyt jo eläkkeellä oleva eversti evp. Tero Kaakinen.

Kaakinen kertoo, että Rajavartiolaitos piti sekä Puolustusvoimat että Suojelupoliisin tietoisena, kenelle Rajavartiolaitos oli rakennuksia maa-alueineen myymässä.

– Ne eivät sijainneet strategisesti merkittävillä paikoilla. Ainakaan silloin ei koettu, että niistä luopumisesta seuraisi turvallisuusuhkaa.

Parikkalan Joukion rajavartioaseman henkilökunta vuonna 1978. Asema lakkautettiin vuonna 1991. Kuva: Rajamuseo

Kun Rajavartiolaitoksen omistamat kiinteistöt siirtyivät vuonna 2008 valtion omistaman Senaatti-kiinteistöjen omistukseen, siirtyi myös myyntivastuu kokonaan Senaatti-kiinteistöille. Sen jälkeen Rajavartiolaitos ei enää pystynyt vaikuttamaan siihen, kenelle Rajavartiolaitokselle tarpeettomiksi jääneet kiinteistöt myytiin.

Senaatti-kiinteistöjen Markkinointi- ja viestintäjohtaja Sanna Jääskeläinen korostaa, että yhtiö ei ole myynyt mitään ilman Rajavartiolaitoksen suostumusta. Myynnissä ovat olleet vain kohteet, joille Rajavartiolaitoksella ei ole ollut enää tarvetta tai käyttöä.

– Myyntiä tehdään valtion kiinteistöstrategian mukaisesti. Turvallisuussyistä, toiminnan kannalta tärkeitä tai muuten strategisia kohteita ei myydä, sanoo Jääskeläinen.

Rajavartioasema-rakennuksen kauppoihin kuului myös alueen muut rakennukset, kuten tämä vartiopäällikön ja joukkoeenjohtajan asunto Leinossa. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

2010-luvulla Senaatti-kiinteistöt möi kymmeniä vanhoja rajavartioasemia. Vuosien aikana muutama niistä on päätynyt suomalaisomistajilta venäläisomistukseen.

Tämä seikka on myös eversti evp. Tero Kaakisen tiedossa.

– Sekä Imatran Jäpppilänniemessä että Leinossa ostajat tunnettiin ja olivat tuttuja kyläyhteisölle. Ovat ihan tavallisia keskivertovenäläisiä. Ei ollut ongelma, sanoo Kaakinen.

Työpaikka ja koti

Reilun 30 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Ylämaan Leinon kylässä sijaitsi rajavartioasema aina vuoteen 2008 saakka.

Isohkon päärakennuksen vieressä on entinen vartiopäällikön ja joukkueenjohtajan asunto. Pihalta viettää kapea tie noin 50 metrin päähän Pukalusjärven rantaan, jossa on pieni rantasauna ja rivitalo. Järven toinen pää ulottuu Venäjälle saakka.

Nykyään rakennuksen omistaa alun perin Pietarista tänne muuttanut Valery Vargin.

Leinon rajavartioasema toimi vuosina 1956–2008. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Rajavartioasema perustettiin Leinoon vuonna 1956. Lappeenrantalainen kapteeni evp. Kyösti Koivusalo oli asemalla vartiopäällikkönä vuosina 1974–1976.

– Tämä oli pieni rajavartioasema. Meitä oli yhteensä noin 12 henkilöä täällä töissä, kertoo Koivusalo

Rajavartijat asuivat rakennuksen yläkerrassa, jossa oli asunnot poikamiehille. Siellä myös Koivusalo asui.

– Sitten täällä oli myös emäntä, joka teki ruokaa ja huolehti siivouksesta.

Kapteeni evp. Kyösti Koivusalo muistelee, miten Leinon rajavartioasema henkilökuntineen oli tärkeä paikka myös lähiseudun asukkaille. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Asemalta rajamiehet lähtivät partiointimatkoille, kesällä jalkaisin ja talvella hiihtäen.

– Myöhemmin tuli ajoneuvo, jolla joskus, tosin harvoin, suoritettiin partion kuljetuksia, muistelee Kyösti Koivusalo.

1980- ja 1990-luvulla läheskään kaikki rajamiehet eivät enää halunneet asua rajavartioasemilla, vaan hankkivat mieluiten oman asunnon muualta. Se osaltaan vähensi asemien tarvetta, eikä niiden lakkauttaminen jäänyt ainakaan Koivusaloa harmittamaan.

– Se oli sen ajan henki, ei niitä jääty kaipaamaan.

Rajavartioasemasta majoitusliike

Leinon rajavartioasema ja sen ympärillä oleva maa-ala siirtyivät Senaatti-kiinteistöltä erään suomalaispariskunnan omistukseen. He pitivät siinä aikansa perhemajoitusta.

Pariskunta myi kiinteistön vuonna 2014 Valery Varginille ja hänen perheelleen. He olivat paria vuotta aiemmin muuttaneet Pietarista Suomeen.

Perhe perusti majoitusliikkeen.

– Täällä kävi tosi paljon turisteja Suomesta ja Venäjältä. Halusimme tehdä tähän huoneistohotellin ja kesäksi kivan grillauspaikan, kertoo Valery Varginin tytär Viktoriia Vargina.

Valery Vargin ja Viktoriia Vargina ruokapöydän ääressä Leinon entisessä rajavartioaseman talossa, joka on heidän kotinsa nykyään.
Katso videolta, millaista Leinon vanhalla rajavartioasemalla näyttää.

Rannan tuntumassa olevassa rivitalossa asuu nyt vuokralaisia.

Perheellä on tiedossa, että rakennus on entinen rajavartioasema.

– Tämä on ihan tavallinen koti. Tosi kiva paikka ja sopii hyvin pienille lapsille, kertoo Viktoriia Vargina.

Valery Vargin (vas.) ja hänen tyttärensä Viktoriia Vargina ovat ihastuneita kotiinsa lähistöllä olevaan järveen, metsään ja luontoon Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Kun Suomen ja Venäjän välinen raja sulkeutui koronarajoitusten takia reilut kaksi vuotta sitten, hiljeni myös majoitusliikkeen toiminta. Sitä ennen täällä kävi asiakkaina paljon venäläisiä turisteja.

Turismin elpyminen on entistä epätodennäköisempää Venäjän hyökättyä viime helmikuussa Ukrainaan.

– Sota on huono kaikille. Niin suomalaisille venäläisille kuin ukrainalaisille. Toivomme, että sota loppuu pian, sanoo Valery Vargin.

Vanha rajamiesten rantasauna Leinossa on nykyään vähäisellä käytöllä. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Sekä Valery Vargin että Viktoriia Vargina toivovat, että Suomen ja Venäjän entiset ystävälliset suhteet voisivat vielä palata. Se voisi piristää myös heidän majoitusliikettään.

Nyt Valeryn vaimo ja tytär käyvät töissä kodin ulkopuolella. Perheen omistuksessa on myös Väkevälän entinen rajavartioasema, jossa myös oli aiemmin majoitusliike.

Tärkeitä kyläläisille

Leinon entiseltä rajavartioasemalta reilut kymmenen kilometriä pohjoiseen on Villalan kylä. Sen rajavartioaseman toiminta loppui vuonna 1990, minkä jälkeen se oli vielä toistakymmenta vuotta Puolustusvoimien viestikeskuksen käytössä.

Kaakkois-Suomessa rajavartioasemia on ollut parhaimmillaan toiminnassa noin 30.

– Jatkosodan jälkeen käynnistyi yhteiskunnan jälleenrakentaminen ja silloin alkoi tulla näitä rajavartioasemia näille paikoille. 1950-luvulla rakennettiin ja 1970-luvulla peruskorjattiin, kertoo Kaakkois-Suomen rajamieskillan pj** Jarmo Piispanen**.

Jarmo Piispanen on Kaakkois-Suomen rajamieskillan puheenjohtaja ja vaalii entisten rajamiesten perinteitä. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Rakennuksia pidettiin kunnossa aina 1990-luvulle saakka – joihinkin vedettiin jopa asvaltti vain muutamia kuukausia ennen lakkautuspäätöstä.

Rajavartioasemat olivat aikoinaan tärkeitä paikkoa myös kyläläisille. Maaseudulla asui paljon ihmisiä, niissä olivat vielä koulut ja kyläkaupat. Rajavartioasema toi myös toivottua turvallisuudentuntua.

– Nämä olivat kyläläisten kokoontumispaikkoja. Välit olivat hyvät niin kyläläisten kuin rajavartioasemien henkilökunnankin välillä. Suhteet olivat hyvin luottamukselliset, kertoo Piispanen.

Kyläläiset olivat Piispasen mukaan kuin ylimääräinen rajavartija.

– Jos jotain epäilyttävää tapahtui tai näkyi, he tulivat heti tänne ilmoittamaan.

Jarmo Piispasen mukaan huolta ei kannata kantaa siitä, että muutama vanha rajavartioasema on päätynyt vuosien aikana venäläisomistukseen.

– Heistä ei ole koskaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, sanoo Piispanen.

Rajan tuntumassa paljon asukkaita

Vaikka rajavartioasemia on parhaimmillaan ollut Kaakkois-Suomessa noin 30, nykyisin niitä on neljä. Ne sijaitsevat rajatarkastusasemilla Virolahden Vaalimaalla, Lappeenrannan Nuijamaalla, Imatran Pelkolassa ja Parikkalan Kolmikannassa.

Kaakkois-Suomen rajavartioston nykyinen apulaiskomentaja, everstiluutnantti Jukka Lukkari ei kaipaa vanhoja aikoja, jolloin rajavartioasemia oli itärajan pinnassa tiheään.

– Meillä on nykyään riittävä kiinteistökanta, ja näin ollen en haikaile vanhoja kiinteistöjä takaisin, sanoo Lukkari.

Jukka Lukkari ei näe erityistä turvallisuusuhkaa sinä, että entisissä rajavartioasemissa asuu ja elää ihmisiä.

– Rajan läheisyydessähän on paljon yksityisomistusta, sekä kiinteistöjä että maa-alueita. Siellä liikkuu ihmisiä muutenkin.

Rajalinja kulkee tasan rajatolppien välissä. Arkistokuva Lappeenrannan Nuijamaalta. Kuva: Tommi Parkkinen / Yle

Myöskään muutaman kiinteistön ulkomaalaisomistus ei Lukkarin mukaan ole huolestuttava asia.

– Rajaturvallisuus kyllä kyetään pitämään. Kunhan kansalaiset, minkä maan kansalaiset tahansa, eivät syyllisty laittomiin tekoihin, se ei ole meille uhka.

Apulaiskomentaja Jukka Lukkari muistuttaa, että rajapartioiden kyky liikkua on nykyään ihan toinen kuin 1960-luvulla. Esimerkiksi Imatran ja Parikkalan rajatarkastusaseman välimatka on noin 70 kilometriä.

– Partiointi ja valvonta perustuvat siihen, että lähdemme rajavartioasemilta ja teemme valvontaa. Saatamme liikkua hyvinkin laajalla alueella ja kohdentaa valvontaa riskianalyysin perusteella. Meillä on kattava valvonta maastorajalla ihan nykyisellä asemaverkostollakin, kertoo Lukkari.

Kaakkois-Suomen rajavartioston apulaiskomentaja Jukka Lukkarin mukaan Rajavartioston nykyinen rakennuskanta on riittävä. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Rajavartiolaitos suhtautuu kuitenkin näinä aikoina tietyllä vakavuudella siihen, jos itärajan tuntumasta tulee kiinteistö myyntiin.

– Aina tapauskohtaisesti harkitsemme ja arvioimme, miten lähellä se on meidän toimipistettämme ja minkälainen uhka siitä voisi muodostua. Kyllä tätä arvioimme ja annamme oman lausuntomme, kertoo Kaakkois-Suomen rajavartioston apulaiskomentaja Jukka Lukkari.

Lukkari korostaa, että heidän lähialueella ei mitään uhkaavaa ole viime aikoina ollut.

Kaakkois-Suomen rajavartioston entisen komentajan, eversti evp. Tero Kaakisen mielestä itärajaa pitää nykyaikana miettiä laajemmin kuin muutaman yksittäisen rakennuksen kannalta.

– On melko sama, onko se mökki kolme kilometriä rajan tällä tai toisella puolella. Eikä me tietenkään tiedetä suomalaisomistuksessakaan olevista kiinteistöistä, ovatko ne turvallisissa käsissä vai eivät, sanoo Kaakinen.

Rajamieskillat eri puolilla Suomea ovat kiinnittäneet lähes kaikkiin vanhoihin rajavartioasemiin muistolaatan. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Kaakkois-Suomen rajamieskillan puheenjohtaja Jarmo Piispanen oli Rajavartiolaitoksessa töissä siihen aikaan, kun asemia lakkautettiin. Se oli joillekin kova paikka.

– Haikeus oli. Kohtaamispaikka kyläläisiltä hävisi ja varmaan sellainen turvattomuuden tunne nousi. Kyläläiset eivät lakkauttamista aina ymmärtäneet, sanoo Piispanen.

Suomessa rajamieskillat pitkin itärajaa ovat asettaneet muistolaatat lähes kaikille vanhoille rajavartioasemille. Kun vuodet ovat vierineet, vanhojen rajavartioasemien kohtalo on alkanut jälleen ihmisiä kiinnostaa.

.
.