Hyppää sisältöön

Ennen Marika Lamminmäki häpesi melkein kaikkea, nyt hän tekee meikkivideoita Instagramiin – kannustus kumoaa ilkeät kommentit "sata–nolla"

Tutkimuksen mukaan aktiivinen ja osallistuva sosiaalisen median käyttö voi suojata häpeän tunteilta, passiivinen seuraaminen puolestaan voi aiheuttaa niitä.

Sosiaalinen media on antanut Marika Lamminmäelle ammatillistakin itsevarmuutta.
Sosiaalinen media on antanut Marika Lamminmäelle ammatillistakin itsevarmuutta.

Sotkamolainen Marika Lamminmäki muistaa ensimmäiset häpeän tunteensa alakoulusta Tampereelta. Hammasraudoista vitsailtiin ilkeämielisesti.

Ulkonäköpaineista kasvava häpeän tunne rajoitti jopa Lamminmäen elämän valintoja pitkään, mutta sitten hän päätti astua mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Nyt hän pitää Instagramissa ja TikTokissa tilejä, joissa hän jakaa meikkivinkkejä ja meikkaa itseään.

– En olisi kuvitellut olevani sellainen ihminen, joka viihtyy kameran edessä eli olen myöskin löytänyt uusia puolia itsestäni tässä iässä, 38-vuotias Lamminmäki summaa.

Some-esiintymisten kautta häpeän tunteet ovat helpottuneet, mikä on näkynyt myös rohkeutena työelämässä.

– Se tuntuu vapauttavalta, mutta sitä ennen se tuntui aika pelottavalta, Lamminmäki myöntää.

Lamminmäen sometilit puhuvat kauneuden ja meikkien varjolla somessa viime vuosina trendanneesta erilaisuuden hyväksymisestä. Kiillotetun julkisuuskuvan asemesta moni tuo esiin luonnollisuutta ja aitoutta tai vaikkapa omia epävarmuuksiaan.

– Olen tosi ylpeä itsestäni, kun en luovuttanut silloin kun omat ajatukset sanoi, että "anna olla", Marika Lamminmäki sanoo. Kuva: Rami Moilanen / Yle

Myös Lamminmäki haluaa esimerkillään näyttää, että häpeän ei pidä rajoittaa elämää liikaa.

– Jos me annetaan pelon ja häpeän estellä meitä, niin siinä voi käydä niin että se omannäköinen elämä jää elämättä. Ja se jos joku on surullista.

Some altistaa häpeälle, mutta voi myös helpottaa

Psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan sosiaalisen median suhde häpeään on kaksijakoinen.

Se altistaa meitä ylöspäin suuntautuneelle sosiaaliselle vertailulle, eli saa meidät herkästi vertaamaan itseämme ja elämäämme myönteisesti valikoituneeseen sisältöön: kauniisiin ihmisiin muokatuissa ja silotelluissa kuvissa.

– Tällaisen vertailun seurauksena herää helposti häpeää, riittämättömyyttä ja kateutta.

Toisaalta somessa voimme valita, mitä näytämme itsestämme ja elämästämme toisille. Se voi tuoda kokemuksen nähdyksi tulemisesta ja joukkoon kuulumisesta, jotka ovat vastavoimia häpeän tunteelle. Hintana on se, että altistaa itsensä ikäville kommenteille tai jopa kiusaamiselle.

Tutkimuksissa on havaittu (siirryt toiseen palveluun), että sosiaalisen median passiivinen käyttö ja esimerkiksi tykkäysten ja seuraajamäärien vertailu saattavat johtaa helpommin kateuden, häpeän ja huonommuuden tunteisiin. Aktiivinen käyttö eli sisällön tuottaminen ja osallistuminen saattavat jopa suojata näiltä.

– Parhaimmillaan some voi siis vahvistaa kokemusta siitä, että kelpaa ja tulee hyväksytyksi, pahimmillaan taas tuottaa lisää häpeää, Kujala tiivistää.

Lamminmäki ei aiemmin tiedostanut häpeän tuomia rajoituksia, mutta ne olivat olemassa taustalla. – Nyt vasta uskallan tehdä niitä asioita, mitä ihan oikeasti haluan tehdä, hän sanoo. Kuva: Rami Moilanen / Yle

Lamminmäellekin on tullut videoista negatiivisia kommentteja. Osa on ihmetellyt, miksi pitää aina näyttää omaa naamaa tai onko Lamminmäen iässä soveliasta meikata.

Ilkeät kommentit tuntuvat pahalta, mutta hän ei anna niiden enää lannistaa itseään.

– Olen jättänyt ne omaan arvoonsa. Yhden kommentin olen tuonut omalla tilillä julki, ja sain niin paljon ihanaa kannustusta ja kommentteja, että se kumoutuu sillä ihan sata–nolla.

Häpeäkin on tarpeellinen tunne

Kun Kujala pari vuotta sitten julkaisi esikoistietokirjansa häpeästä aihe ei vielä ollut julkisessa keskustelussa kovin usein. Sittemmin häpeän ja myötätunnon teemoista on kirjoitettu ja puhuttu kirjoissa, podcasteissa ja somessa paljonkin.

Häpeän normalisoiminen on tehnyt siitä puhumisesta sallitumpaa, mutta toisaalta ilmiössä on näkynyt myös varjopuolta.

– Valitettavasti näkee myös julistamista, jossa joku on päättänyt lakata häpeämästä, eikä enää välitä mitä muut ajattelevat. Ymmärrän ajatuksen, mutta tunteen kieltäminen ei tutkitusti ole pidemmän päälle toimiva keino tulla sen kanssa toimeen, Kujala muistuttaa.

Häpeääkin tarvitaan, mutta jatkuva joka paikkaan mukana kulkeva häpeä voi olla myös haitallista. Se voi saada kokemaan huonommuutta, arvottomuutta, kelpaamattomuutta ja ulkopuolisuutta.

– Se ei kuitenkaan ratkea niin, että päättää lakata häpeämästä, vaan vahvistamalla häpeän vastatunteita eli myötätuntoa ja autenttista ylpeyttä. Olennaista on, että oppii tekemään itselle tärkeitä asioita siitä huolimatta, että häpeä ja muutkin tunteet kulkevat matkassa mukana, neuvoo Kujala.

Lamminmäki tunnistaa, että vaikka häpeä määrää hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään merkittävästi vähemmän kuin ennen, on sillä edelleen vaikutuksensa.

– Haluaisin käyttää esimerkiksi pukeutumisessa enemmän värejä, mutta sen aika ei ole ihan vielä tullut.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun häpeästä Yle Tunnuksella sunnuntaihin 8.5. kello 23 saakka.

.
.