Hyppää sisältöön
Pieni orava makaa pyyhkeen päällä häkissä. Kati Alatalo katsoo mustaa Mane-kissaa silmiin. Orava makaa pyyhkeen päällä. Orava roikkuu häkin seinällä ja juo maidonkorviketta pienestä ruiskusta. Orava kiipeilee häkin seinällä. Orava tasapainoilee oksalla. Oravat tasapainoilevat oksilla. Käpyjä pöydällä. Hedelmiä, pähkinöitä ja mangopilttiä pienissä ruokakupeissa jyrsijähäkin pohjallaOravia älypuhelimen näytöllä. Nainen katsoo alaviistoon samalla puhuessaan toimittajalle. Nainen katsoo sivulle tuolilla istuessaan.Orava roikkuu häkin ritiläseinällä. Kaksi oravaa roikkuu häkin ritiläseinällä. orava roikkuu ritilässä ja katsoo kameraan Orava roikkuu ylösalaisin häkin ritiläseinällä. Oravan tuuhea häntä pilkistää pyyhepussista.

Orvot oravanpojat kotihoidossa

Oululainen Kati Alatalo kyseli somen roskalavaryhmässä vanhojen pyyhkeiden ja pipojen perään. Tosin ei itselleen.

Hän tarvitsi ne pesiksi kuudelle pikkuoravalle, jotka asuvat tovin hänen kodissaan.

Naamansa loukannut Arttu ja viisi muuta emonsa menettänyttä löytöoravaa asuvat urbaanisti häkissä rivitalossa, kunnes ovat kasvaneet hieman ja valmiita vapautettavaksi luontoon.

Kati Alatalo on ruokkinut niitä eläinten maidonvastikkeella, johon on lisätty esimerkiksi kananmunan keltuaista ja ravinnegeeliä.

Hän muistuttaa, että nämä eivät ole lemmikkejä, vaan villieläimiä, jotka on otettu hoitoon, koska niiden selviäminen luonnossa olisi epätodennäköistä.

Hoidossa ne vahvistuvat ja harjoittelevat oravataitoja.

Oravanpoikasen pitää osata syödä ja juoda itse ja piilottaa ruokaa.

Sen pitää osata kiipeillä ja tietää, millaiset oksat kantavat, millaiset voivat pettää alta.

Taidot karttuvat kovaa vauhtia ja pian hoito-oravat saavat syödäkseen syksyllä pakastimeen kerättyjä käpyjä.

Ruoaksi tarjotaan myös ihan tavallista vauvanruokaa, pähkinöitä ja hedelmiä.

Oravia ei häiritä tarpeettomasti. Häkin tapahtumia voi seurata etänä myös kännykän ruudulta.

Kati Alatalo on auttanut löytöeläimiä parin vuoden ajan. Enimmäkseen hänellä on ollut hoidossa siilejä ja viime aikoina myös oravia.

Alatalo on vapaaehtoinen eläintenhoitaja ja jäsen ringissä, joka auttaa eläimiä Oulun lähialueilla.

Hän kokee auttamistyön palkitsevaksi ja tärkeäksi. Hän myös kertoo hoidokeistaan somessa Katin kirppusirkus -tilillään.

Jos ihminen tekee koko ajan eläinten elämän hankalammaksi, niin kyllä meidän pitää yrittää myös vähän auttaa.

Kati Alatalo

Eläinten vapauttamisen hetkikään ei Alatalon mukaan ole haikea, koska se on koko ajan toiminnan päämäärä.

Ensimmäistä hoitosiiliään takaisin luontoon palauttaessa kaava tuli selväksi. Tunteikkaita hyvästejä ei heitellä.

Sinne se töpötteli tarmokkaasti poispäin ja me oltiin vaan, että no heippa. Se on ihanaa, koska eläin ei saa kesyyntyä liikaa.

Kati Alatalo

Hoito-oravat ovat reipastuneet hoidossa nopeasti ja niille on kertynyt jo lisää painoa.

Hoidossa oleva poikue on ollut poikkeuksellisen aikainen. Alatalon mukaan Oulun seudulta on tietoja muistakin varhaisista oravien pesueista.

Eläinlääkäri tutkii eläimet tarvittaessa, ja esimerkiksi Arttu-oravalle on määrätty kipulääkettä.

Lääkekustannuksiin Alatalo on saanut apua Pohjois-Pohjanmaalla toimivalta löytöeläinyhdistys Popopetiltä.

Kun oravataidot alkavat olla hanskassa, on käsillä hetki, jolloin kuuden oravan pesue päästetään takaisin luontoon.

Silloin pesä pitää löytää taas jostain muualta kuin lahjoituspiposta tai pyyhkeen mutkasta.

Tekijät

TekstiHanna Juopperi
KuvatElisa Kinnunen