Hyppää sisältöön

Suomalaisteatterit taitavat klassikot, mutta ulkomaista nykydraamaa esitetään vähän – Maailma näyttämölle -hanke on teattereille kuin karkkikauppa

Hanke etsii ja kääntää suomalaisteattereille sopivia näytelmiä erityisesti anglosaksisen kielialueen ulkopuolelta.

Ohjaaja Minna Leinon mielestä Caryl Curchillin näytelmien suola on niiden vähäeleinen huumori. Kansallisteatterin Sanantuoja-näytelmässä ovat mukana muun muassa Leena Uotila (edessä), Marja Myllylä, Karin Pacius ja Terhi Panula. Kuva: Mitro Härkönen

Millaista teatteria esitetään vaikkapa Ukrainassa? Mistä siellä keskustellaan, ovatko tietyt aiheet tabuja, minne yleisö ryntää? Moni suomalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja pyörittelee muun muassa tällaisia kysymyksiä.

Teatteriesitysten seuraaminen maailmalla vaatii usein matkustamista paikan päälle tai alan festivaaleille. Näytelmien lukeminen ja kääntäminen taas vaatii syvällistä kielitaitoa. Muuten tekstien viittaukset ja nyanssit eivät avaudu.

Harvassa suomalaisessa teatterissa on palkkalistoilla näytelmiä seulova dramaturgi. Ja vielä harvemmassa dramaturgi tai muu henkilö, joka osaa harvinaisempia kieliä. Suomessa osataan enää yllättävän vähän esimerkiksi saksaa tai ranskaa.

– Kääntäjän pitää ymmärtää sitä kulttuuria ja yhteiskuntaa, jonka vaikutuksen alaisena näytelmä on syntynyt, sanoo Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara.

Haluaisimme, että yleisökin erottaisi hyvän näytelmätekstin ansiot, sanoo Teatterin tiedotuskeskuksen Linnea Stara. Kuva: Jani Saikko / Yle

Suomen Kulttuurirahasto on käynnistänyt Maailma näyttämölle -hankkeen (siirryt toiseen palveluun), jonka johtamisesta vastaa Teatterin tiedotuskeskus. Ruotsinnettavien teosten osalta rahoittaja on Svenska kulturfonden.

Maailma näyttämöllä -hanketta rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska kulturfonden. Hankkeen dramaturginen asiantuntijaryhmä esittelee teattereille vuosittain 25 näytelmää kolmen vuoden aikana. Yhteensä siis 75 näytelmää. Ryhmään kuuluvat Linnea Staran lisäksi tuottaja Eeva Bergroth, kirjailijat Hassan Blasim, Elli Salo ja Saara Turunen sekä ohjaaja Davide Giovanzana.

Kun teatteri löytää näytelmien joukosta ohjelmistoonsa sopivan tekstin, se suomennetaan tai ruotsinnetaan teatteria varten. Teatteri voi hakea näytelmän kääntämiseen ja esityksen tuotantokuluihin apurahaa Maailma näyttämölle -hankkeesta.

– Tuotantoapuraha voi olla yhteensä jopa 30 000 euroa. Tämä toimii porkkanana teattereille. Vähemmän tunnetun kirjoittajan ehkä täysin tuntemattoman tekstin esittäminen saattaa olla teatterille taloudellinen riski, Stara sanoo.

Moni näytelmäkirjailija on maailmalla juhlittu, mutta meillä tuntematon

Suomalaisyleisö rakastaa kotimaista draamaa. Näin voi päätellä siitä, miten paljon suomalaisia teoksia on teattereittemme ohjelmistossa. Muutama kansainvälinen klassikko, englantilainen tai amerikkalainen hittimusikaali ja jokunen farssi mahtuu joukkoon.

Toki poikkeuksiakin on.

Suomen Kansallisteatterissa pyörii parhaillaan brittinäytelmä Sanantuoja. Se sai ensi-iltansa 6. huhtikuuta teatterin suurella näyttämöllä. Sen kirjoittaja Caryl Churhill on yksi aikamme tunnetuimmista näytelmäkirjailijoista Euroopassa.

– Churchill on kuulunut jo vuosikymmenet eurooppalaisen näytelmäkirjallisuuden kärkinimiin. Tästä huolimatta hänen näytelmiään on kantaesitetty suomalaisteattereissa aiemmin vain kaksi kertaa, Sanantuojan ohjannut Minna Leino kertoo..

Ohjaaja, dramaturgi Minna Leino uskoo, että tuntemattomankin kirjailijan näytelmä alkaa kiinnostaa yleisöä, jos yleisölle annetaan aikaa löytää esitys. Kuva: Seppo Ahava / Yle

Monet eurooppalaisen näytelmäkirjallisuuden huippunimistä ovat tuiki tuntemattomia Suomessa. Muun maailman draamasta puhumattakaan.

Tähän vaikuttavat monet tekijät. Yksi on työtapa, joka on viime vuosikymmeninä yleistynyt teattereissa. Teatterintekijät eivät välttämättä enää valitse valmista näytelmätekstiä, vaan tekstiä aletaan synnyttää ja muokata työryhmän omien tai muualta kerättyjen kokemusten pohjalta. Tällä tavalla saadaan aikaan usein ajankohtaisia, paikallista yleisöä koskettavia, mutta kertakäyttöisiksi jääviä teoksia.

– Tällaisessa tapauksessa ei ole tarkoituskaan synnyttää kuolematonta näytelmäkirjallisuutta, vaan tehdä ajassa kiinni olevaa käyttödraamaa, Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara sanoo.

Valtaosa vieraskielisistä näytelmistä tulee joko Englannista tai Yhdysvalloista. Kuva:

Teatterit tekevät nykyään myös paljon sovituksia tunnetuista elokuvista ja romaaneista. Teoksen markkinointi on ymmärrettävästi helpompaa, jos tekijä tunnetaan entuudestaan. Staran mukaan voi sanoa, että teattereiden ohjelmistot ovat huomattavasti popularisoituneet.

Ulkomaisen teatterin karkkikauppa on avattu

Kotimaisten näytelmien ylivalta ei välttämättä tarkoita sitä, että suomalaisilla näytelmäkirjailijoilla menisi huippuhyvin. Heitä on kuitenkin pyritty tukemaan jo pitkään erilaisin residenssiohjelmin ja projektein.

Jo parikymmentä vuotta sitten Kom-teatteri perusti Kom-teksti -hautomon (siirryt toiseen palveluun), joka pyrki löytämään ja kehittämään uusia käsikirjoituksia teattereille. Viimeisen seitsemän vuotta uusia näytelmiä on kätilöinyt ilmoille myös Uno-hanke (siirryt toiseen palveluun). Monet teatterit, myös Kansallisteatteri, ovat nimittäneet kotikirjailijoita. Nyt tittelia kantaa ihmisoikeusvaikuttajanakin tunnettu Ujuni Ahmed. Aiemmin kotikirjoailijoina ovat olleet muun muassa Juha Jokela, Laura Ruohonen ja Sofi Oksanen.

Ulkomaiset näytelmät löytävät tiensä suomalaisiin teattereihin eri reittejä myöten. Minna Leino toimii yhtenä Kansallisteatterin kolmesta dramaturgista. Dramaturgien tehtävänä on lukea ja arvioida näytelmiä, seurata kiinnostavien kirjailijoiden töitä, ulkomaisten teattereiden ohjelmistoja ja niiden vastaanottoa.

– Olemme niin ikään yhteydessä agentteihin. Myös monet ohjaajat ehdottavat teatterille näytelmiä, joita haluaisivat tehdä, Leino kertoo.

Turun kaupunginteatterin kevätkauden ohjelmistossa 2022 on ollut ranskalaisen Florian Zellerin näytelmä Äiti. Sen on ohjannut Maia Häkli. Päärooleissa Kirsi Tarvainen ja Carl-Kristian Rundman. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Minna Leino uskoo, että katsojat valitsevat näytelmän pääasiassa aiheen perusteella. Se, onko näytelmäkirjailija Suomen kansalainen, ei ole ensisijaista. Kiinnostavat tarinat löytävät yleisönsä.

Sama on huomattu myös Maailma näyttämölle -hankkeessa. Teatterit ovat ottaneet asian innostuneesti vastaan. Monella teatterilla ei ole resursseja aktiivisesti etsiä ja lukea vieraskielisiä näytelmiä.

– Teattereille tämä on kuin karkkikauppa. Nyt vihdoin saa valita näytelmiä, jotka jäivät ennen vain haaveeksi, Stara nauraa.

Minna Suuronen näytelmässä Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot. Ryhmäteatterissa keväällä 2022 nähty näytelmä on saksalaisen Roland Schimmelpfennigin kirjoittama. Esityksen ohjasi Jarno Kuosa. Kuva: Mitro Härkönen

Miksi meidän sitten pitäisi katsoa näytelmiä Ranskasta, Ukrainasta tai Brasiliasta, kun omissakin asioissa on pureksimista ja hyvien tekstien löytäminen kiven alla?

Linnea Stara esitti saman kysymyksen ukrainalaiselle näytelmäkirjailijalle Lêna Ljagušonkovalle. Ljagušonkovan (siirryt toiseen palveluun)näytelmä Gorkin äiti on valittu yhdeksi Maailma näyttämöllä -näytelmäksi. Ukrainalaiskirjailija uskoo, että ihmisillä on jatkuva tarve etsiä uusia maailmoja.

– Hänestä olisi myös tärkeä, että kuuntelisimme juuri nyt ukrainalaisten kirjailijoiden ääniä.

– Jos näkisimme näyttämöllä ukrainalaisten kirjoittajien näytelmiä, ymmärtäisimme uutisiakin paljon paremmin, Stara sanoo.

Voit keskustella aiheesta 19.5 kello 23.00 asti.

Lue myös:

.
.