Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Perjantaina 6. helmikuuta 1987 Sari Liinaharja valmistautui illan rientoja varten kotonaan Forssan kupeessa sijaitsevassa Tammelassa.

17-vuotias lukiolainen oli koulusta päästyään puhunut kaverinsa kanssa puhelimessa, auttanut äitiään leipomisessa, ommellut sukkahousujaan ja laittautunut omassa huoneessaan.

Liinaharja ilmoitti puhelimessa ystävälleen olevansa epävarma, pääsisikö illalla tämän seuraksi Forssan torille. Ulos hän kuitenkin oli lähdössä. Luultavasti hän oli sopinut tapaavansa jonkun.

Illan mittaan sää muuttui surkeaksi. Lunta pyrytti senttitolkulla, näkyvyys oli heikko.

– On kamala lähteä tuollaiseen tuiskuun, Liinaharja oli valitellut, ennen kuin painoi kotioven takanaan kiinni.

Kello oli noin 22.45. Äiti näki ikkunasta tyttärensä loittonevan pimeään myöhäisiltaan.

Sari Liinaharja ei koskaan tullut takaisin.

Kului seitsemän kuukautta. Syyskuussa marjastaja kiinnitti huomiota metsässä olevaan vaatemyttyyn Rekirikossa, Forssan Koijärvellä. Kun läheltä löytyivät myös hapsulliset saappaat sekä luita, pian paikalla olivat rikostutkijat ja oikeuslääkäri.

Se oli Sari Liinaharjan ruumis.

Syrjäinen löytöpaikka sijaitsi Rekirikosta Kiimalammi-järvelle johtavan metsäautotien varressa, lähellä neljän tien risteystä. Matkaa Liinaharjan kotiin Tammelaan oli parinkymmentä kilometriä, lähimpään asuttuun taloonkin yli kilometri.

Poliisi käynnisti mittavan henkirikostutkinnan, joka jatkuu edelleen.

Nyt 35 vuotta myöhemmin ratkaisu on ehkä lähempänä kuin koskaan.

17-vuotiaan Sari Liinaharjan surmaajaa ei ole tähän mennessä löydetty. Kuva: Poliisi

"Sit se tuli hetken päästä yksin takaisin"

Rikostoimittaja Marko Niemi on perehtynyt Sari Liinaharjan tapaukseen Viimeinen johtolanka -podcast-sarjansa neljännellä kaudella. Se on julkaistu Yle Areenassa tänään tiistaina.

Niemi kävi läpi kaiken saatavissa olevan materiaalin. Poliisin esitutkintapöytäkirjat ovat jo suurelta osin julkisia, vaikka rikos on edelleen pimeänä. Lisäksi hän haastatteli muun muassa Liinaharjan omaisia ja ystäviä sekä tapausta tutkineita poliiseja.

Marko Niemi tapasi tänä keväänä myös miehen, jota poliisi on epäillyt syylliseksi Sari Liinaharjan henkirikokseen yli 20 vuotta. Podcastissa pääepäilty kertoo näkemyksensä tapauksesta ensimmäistä kertaa julkisuudessa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Pääepäiltyä kuulusteltiin 2000-luvun alkupuolella useita kertoja.

Hän on koko ajan kiistänyt jyrkästi tietävänsä mitään Sari Liinaharjan kohtalosta. Mies on kieltänyt liikkuneensa katoamisiltana Rekirikon alueella tai olleensa muutenkaan tekemisissä uhrin kanssa.

Viimeinen johtolanka -podcastissa epäilty kuitenkin lausuu useita hätkähdyttäviä asioita. Merkittävää on, että ensimmäistä kertaa hän myöntää olleensa uhrin seurassa tämän katoamisiltana.

Marko Niemen haastattelussa mies muun muassa kertoo liikkuneensa kyseisenä iltana Tammelan ja Forssan seudulla erään toisen henkilön kuskina. Hän mainitsee kyyditsemänsä miehen nimen ja kertoo, mitä illan aikana hänen mukaansa tapahtui.

– Otettiin liftarityttö kyytiin, epäilty toteaa podcastissa.

– Me ajettiin sitä pikkutietä ja me tultiin juuri sinne y-risteykseen, mikä on siellä. Sitten [henkilön nimi] ja se likka oli takapenkillä. [Henkilön nimi] sanoi, että pysäytä tähän. Siellä oli joku talo, missä oli valot. Sanoi, että se likka menee sinne, siellä on kotibileet. [Henkilön nimi] sanoi, että vartoo tässä, hän saattaa. Sit se tuli hetken päästä yksin takaisin.

Mies tuntuu vierittävän kertomuksessaan syyllisyyttä väittämänsä matkakumppanin niskoille.

– Mä oon ihan varma siitä, että hän oli viimeinen, joka näki Liinaharjan.

Miehen kertomuksesta on kiinnostunut nyt myös keskusrikospoliisi. Sari Liinaharjan henkirikoksen tutkinta on uusien tietojen myötä nytkähtänyt liikkeelle pitkän hiljaiselon jälkeen.

Poliisi on jo aiemmin tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että pääepäilty on todennäköisesti ollut Rekirikon alueella Sari Liinaharjan katoamisiltana.

Rikoskomisario Martti Salmela esitteli Sari Liinaharjan ruumiin löytöpaikan läheltä Forssan Koijärveltä löydettyjä auton kumimattoja Poliisi-tv:ssä 14.12.1990. Toimittajana Raija Pelli.

Hätääntynyt Corolla-kuski

Rikospaikkatutkimuksessa vainajan läheltä oli löydetty auton kumimatto. Siinä oli nastarenkaan jälkiä.

Poliisille toimitettiin myöhemmin myös tuon kumimaton pari. Ohikulkija oli löytänyt sen lumesta Rekirikon Kiimalammintieltä kolme päivää Liinaharjan katoamisen jälkeen.

Joulukuussa 1990 silloinen tutkinnanjohtaja Martti Salmela esitteli kumimattoja Poliisi-tv:ssä. Televisiojulkisuus toi arvokkaita tietoja.

Eräs todistaja kertoi olleensa Sari Liinaharjan katoamisyönä noin kello yhden aikaan mukana auttamassa kuljettajaa, joka oli juuttunut lumeen ruskealla tai punaisella Toyota Corollallaan Heinämaankulmalla. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä vainajan löytöpaikasta.

Corolla-mies oli kertonut tulleensa Koijärven suunnasta Heiluvan metsäautotien kautta ja jääneensä jo kertaalleen aiemmin kiinni lumeen. Hän mainitsi päässeensä irti penkasta kumimattojen avulla.

Poliisi tavoitti myös muut auttajat.

Todistajien mukaan Corolla-kuski oli käyttäytynyt omituisesti. Mies oli ollut hätääntynyt, pelästynyt ja kauttaaltaan hiessä. Todistajat huomasivat, että autosta puuttui kuminen sisätilanmatto.

Poliisi loi todistajalausuntojen perusteella tietokonepiirroksen Sari Liinaharjan katoamisiltana alueella liikkuneesta Corolla-kuskista. Kuva: Poliisi

Syytettä ei nostettu

Pääepäillyksi noussut mies yhdistettiin tapaukseen vuosituhannen vaihteessa toisen rikostutkinnan kautta.

Yksi todistajista tunnisti hänet melko varmasti samaksi mieheksi, joka oli ollut Liinaharjan katoamisiltana autoineen jumissa Heinämaankulmalla.

Vuonna 2003 poliisi katsoi, että mies oli saatu yhdistettyä Sari Liinaharjan henkirikokseen niin pitävästi, että tapaus eteni syyteharkintaan. Syyttäjän mukaan oli todennäköisiä syitä epäillä, että mies oli ottanut Liinaharjan kyytiinsä ja ollut tämän katoamisiltana autoineen paikassa, josta ruumis myöhemmin löytyi.

Syytettä ei kuitenkaan nostettu. Tämä johtui siitä, ettei vainajan jäänteistä pystytty selvittämään kuolinsyytä. Syyttäjän mukaan syytetoimiin ei voinut ryhtyä, koska ei ollut selvää, oliko Liinaharja kuollut rikoksen uhrina.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Toisaalta Suomessa on annettu henkirikostuomioita tapauksissa, joissa uhri on jäänyt kateisiin ja kuolinsyy selvittämättä.

Esimerkiksi vuonna 2002 korkein oikeus (siirryt toiseen palveluun) vahvisti hovioikeuden antaman tuomion, jonka mukaan 38-vuotias mies oli syyllistynyt 26-vuotiaan miehen tappoon työntämällä tämän Ruotsin-laivalta mereen tammikuussa 1993. Uhria ei koskaan löydetty.

Uhri jäi kateisiin myös muun muassa vuonna 2003 tapahtuneessa Helsingin Vuosaaren palkkamurhajutussa, jossa neljä miestä tuomittiin elinkautisiin.

Molemmissa tapauksissa voitiin tuomioistuinten mukaan riittävällä varmuudella poissulkea muun kuin henkirikoksen mahdollisuus.

Tätä mieltä poliisi on myös Sari Liinaharjan tapauksessa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Epäiltyä on kuulusteltu uudelleen

Pääepäillyn lausumat ovat tulleet yllätyksenä myös poliisille.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Paavo Tuominen keskusrikospoliisista kommentoi tutkinnan tämänhetkistä tilannetta varoen. Hän myöntää, että poliisin entuudestaan epäilemää miestä on kuulusteltu uudelleen.

– Neuvottelemme syyttäjän kanssa, miten asiassa edetään. Uusien tietojen myötä asia on mahdollista viedä uudelleen syyteharkintaan, vaikka aiemmin on tehty syyttämättäjättämispäätös, Tuominen sanoo.

Hän ei ota kantaa, onko poliisi jo tavoittanut epäillyn nimeämän toisen miehen.

– Siitä en voi vielä sanoa mitään.

Kukaan ei ole tällä hetkellä asian vuoksi kiinniotettuna tai pidätettynä.

Käänne on hyvin harvinainen näin vanhassa henkirikostutkinnassa. Mikäli tapauksesta nostettaisiin vielä syyte, olisi teon ja syytteen nostamisen välillä kulunut aika toiseksi pisin Suomen rikoshistoriassa. Vuonna 1960 tapahtuneesta Bodominjärven kolmoismurhasta nostettiin syyte vuonna 2005.

Sari Liinaharjan tapausta tutkitaan murhana. Se ei vanhene koskaan.

Aiheesta lisää: