Hyppää sisältöön

Naton pitkä taival

Yhä useampi maa on halunnut liittyä Natoon, vaikka sen lähihistoriaan mahtuu myös vaikeita vaiheita. Nato menetti alkuperäisen vastustajansa Neuvostoliiton jo 30 vuotta sitten, mutta Putinin vuoksi tehtävä on taas kirkas.

Keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on jatkunut yli 20 vuotta. Mutta sinä aikana myös Nato on muuttanut muotoaan useamman kerran.

Nato on pysynyt pystyssä jo yli 70 vuotta. Se on hämmästyttävän pitkä aika mille tahansa sotilasliitolle. Nato on säilynyt, koska se on kyennyt tarvittaessa muuttumaan.

Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat siirtyvät maihinnousualukseen Nato-harjoituksessa. Kuva: ANL / AOP

Kun Neuvostoliitto oli toisen maailmansodan jälkeen pystyttänyt kommunistihallinnon suureen osaan itäistä Eurooppaa, Yhdysvallat, Kanada ja Länsi-Eurooppa loivat sen pysäyttämiseksi puolustusliiton.

Vuonna 1949 perustetun liiton tehtävänä oli pitää venäläiset ulkona, amerikkalaiset sisällä ja Saksa aisoissa, kuten Naton ensimmäinen pääsihteeri, lordi Hastings Ismay asian määritteli. Se toimi. Yli 40 vuoden ajan uutta sotaa ei Euroopassa syttynyt.

Nato pääsihteeri Hastings Ismay 1953. Kuva: Ullstein bild / All Over Press

Kylmä sota loppuu – entä sitten?

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen oli epäselvää, tarvitaanko Natoa enää mihinkään. Jotkut tahot olivat jo valmiita hajottamaan koko järjestön.

Mutta monet Itä-Euroopan maat halusivat liittyä Natoon, todellisuudessa hakeakseen suojaa Venäjää vastaan. Lännessä taas Nato nähtiin tapana tuoda entisiin kommunistimaihin vakautta ja demokratiaa.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin Moskovassa 1998. Kuva: EPA

Naton laajeneminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan sen hyödyistä ja haitoista käytiin esimerkiksi Yhdysvalloissa vakavia keskusteluja. USA:n presidentin Bill Clintonin hallinnossa laajentumiselle oli kuitenkin vankkaa tukea. (siirryt toiseen palveluun)

Nato laajeni vaiheittain, mutta vääjäämättä. Sen kylmän sodan aikaiseen vastustajaan Varsovan liittoon kuului kahdeksan maata, joista seitsemän kuuluu nyt Natoon. Kahdeksas oli Neuvostoliitto.

Jugoslavian hajoaminen tuo Natolle uuden roolin

Laajenemisesta huolimatta Naton identiteettikriisi jatkui. Nato korosti, ettei se ollut Venäjä-vastainen. Mutta miksi se sitten oikeastaan oli olemassa?

Järjestö löysi uuden roolin kriisihallinnasta. Ensimmäisenä olivat vuorossa Jugoslavian hajoamissodat.

Vuosina 1992–1995 riehuneeseen Bosnian hirveään sotaan saatiin rauha vasta, kun Yhdysvallat ja Nato puuttuivat tilanteeseen sotilaallisesti.

Ihmiset yrittävät suojautua tarkka-ampujan tulelta Sarajevossa, Bosniassa 1992. Kuva: Mike Persson / EPA

Vielä suoraviivaisemmin Nato toimi Kosovon sodassa keväällä 1999, jossa sotilasliitto pakotti pommittamalla niin sanotun Tynkä-Jugoslavian eli käytännössä Serbian rauhaan.

Sota kiristi Naton ja Venäjän välejä. Myös lännessä monet kyseenalaistivat Naton uuden rauhaanpakottajan roolin.

Bosnian ja Kosovon sotien jälkeisistä rauhanturvaoperaatioista tuli Nato-johtoisia, vaikka niihin osallistui myös Natoon kuulumattomia maita, kuten Suomi.

Afganistanista tulee Naton suurin haaste

Naton kollektiivinen puolustus, sotilasliiton viides artikla on laukaistu vain yhden ainoan kerran, syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Nato linjasi, että kyseessä oli hyökkäys Yhdysvaltoja ja siten puolustusliiton kaikkia jäsenmaita vastaan.

Naton pääsihteeri lordi George Robertson kertoi Naton päättäneen artikla viiden laukaisusta 12.9.2001. Kuva: Sebastien Pirlet / EPA

Nato oli yhtenäisenä amerikkalaisten tukena, mutta niin sanotut Bushin sodat ajoivat sotilasliiton myös eräänlaiseen kriisiin. Osa keskeisistä Nato-maista vastusti jyrkästi Irakin sotaa, eikä se ollutkaan Nato-operaatio.

Afganistanin sodalle oli paljon suurempi tuki. Afganistanin rauhoittamiseksi vuonna 2001 käynnistetty ISAF-operaatio oli Nato-operaatio, vaikka siihenkin osallistui myös Natoon kuulumattomia maita, kuten Suomi. ISAF oli valtava, siihen kuului suurimmillaan yli 130 000 sotilasta.

Saksalainen sotilas tähystää Mazar-e Šarifin alueella, Pohjois-Afganistanissa. Kuva: Stefan Trappe / AOP

Mutta eri Nato-maiden osallistumistavat ja asema-alueet olivat hyvin erilaisia. Pohjoisessa, jossa muun muassa suomalaiset palvelivat, oli suhteellisesti rauhallisempaa, Etelä-Afganistanissa käytiin täyttä sotaa.

USA painosti voimakkaasti Nato-maita satsaamaan enemmän Afganistaniin. Esimerkiksi Tanska ja Viro, jotka halusivat olla lojaaleja Yhdysvalloille, kärsivät väkilukuunsa verrattuna kovia tappioita.

Dokumenttielokuva Armadillo vuodelta 2010 kuvasi karulla tavalla tanskalaissotilaiden elämää Afganistanissa. Kuva: Fridthjof Film / AOP

Baltian maat halusivat tuoreina Nato-maina ja Venäjän naapureina osoittaa taisteluhalukkuuttaan. Tanska taas on kylmän sodan ajoista asti hakenut kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa Natossa Yhdysvaltain ”uskollisen liittolaisen” strategialla, kuten tutkija Karoliina Honkanen kuvasi kirjassaan ”Pienten maiden vaikutusvalta Natossa” (2001). Tanska osallistui myös Irakin sotaan.

USA arvosteli kovin sanoin muun muassa Saksaa, joka lähetti joukkoja vain vähemmän vaaralliseen Pohjois-Afganistaniin. Enää Saksaa ei haluttu pitää aisoissa, vaan päinvastoin, sen haluttiin satsaavat enemmän asevoimiinsa ja Nato-operaatioihin.

Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates ja Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier Münchenin turvallisuuskonferenssissa 9.2.2010. Gatesin seuraavana päivänä pitämä ärhäkkä puhe ei saksalaisia paljon naurattanut. Kuva: Mattihias Schrader / EPA

– Me emme saa jakaantua kahden kerroksen liittokunnaksi, jossa toiset ovat valmiita taistelemaan ja toiset eivät. Se vaikuttaisi kaikkien turvallisuustilanteeseen ja tuhoaisi Naton, Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates jyrisi puheessaan Münchenissä helmikuussa 2008.

Venäjä nostaa päätään

Samaan aikaan kun Naton painopiste 2000-luvun alkuvuosina oli kriisinhallinnassa ja terrorismin torjunnassa, Venäjä vahvistui sotilaallisesti.

Venäjä alkoi myös yhä jyrkemmin arvostella Naton laajenemista. Presidentti Vladimir Putin piti helmikuussa 2007 Münchenin turvallisuuskonferenssissa ärhäkän puheen, jossa hän kritisoi voimakkaasti Yhdysvaltain vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat aamiaisella Müchenissä helmikuussa 2007. Putin piti samana päivänä länsimaita hämmentäneen kovan puheen. Kuva: Dmitri Askhakhov / EPA

Puhe yllätti länsimaat, joissa Venäjän etupiiriajattelua pidettiin vanhanaikaisena.

Venäjä hermostui myös Naton uusista Itä-Eurooppaan sijoitettavaksi suunnitelluista ohjustorjuntajärjestelmistä, joiden Nato vakuutti olevan Lähi-idästä tulevia ohjusuhkia vastaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vielä huhtikuussa 2008 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush vakuutti Nato-kokouksessa, että Venäjä ei ole Naton vihollinen.

– Kehittämiemme ohjusjärjestelmien tarkoitus ei ole puolustautua Venäjää vastaan. Myöskään uutta Natoa ei rakenneta puolustukseksi Venäjää vastaan, Bush sanoi puheessaan.

– Kylmä sota on ohi. Venäjä ei ole meidän vihollisemme, Bush lisäsi painokkaasti.

Krimin valtaus muuttaa Naton asenteen Venäjään

Ukrainan tapahtumat keväällä 2014 käänsivät Naton ajattelun. Venäjä miehitti laittomasti Krimin ja aloitti Itä-Ukrainassa välillisen sodan.

Krimin valtaus aloitti Naton historiassa selvästi jälleen uuden vaiheen.

Niin sanotut "pienet vihreät miehet" eli hämäävästi ilman tunnuksia liikkuneet venäläissotilaat olivat avainasemassa Krimin valtausoperaatiossa. Kuva: Sergii Kharchenko / AOP

Nato alkoi jälleen vahvistaa kollektiivista aluepuolustustaan. Ensi kertaa historiassa se teki sitä samalla, kun se yritti ylläpitää kriisinhallintakykyään. Nato perusti itärajalleen, Puolaan ja Baltian maihin, uusia taisteluosastoja nimenomaan Venäjän uuden aggressiivisemman toiminnan takia.

Naton uudessa taisteluosastossa palveleva espanjalainen sotilas harjoittelee talviolosuhteisiin sopeutumista Latviassa 2018. Kuva: Valda Kalnina / EPA

Naton uudet taisteluosastot eivät ole kovin suuria, mutta niillä on myös poliittinen merkitys. Jos Venäjä yrittäisi esimerkiksi Baltian maissa sotilaallisia toimia, vastassa olisi heti monikansallisia Nato-joukkoja, mikä sitoisi länsimaat välittömästi osaksi konfliktia, viidennen artiklan lisäksi. Venäjän olisi pakko ottaa tämä huomioon.

Trump kyseenalaistaa Naton

Viime kädessä Nato nojaa aina USA:n asevoimaan. Jokainen Yhdysvaltain presidentti vaikuttaa aina myös Naton kehitykseen.

Donald Trumpin valinta nosti ensimmäistä kertaa historiassa Yhdysvaltain johtoon presidentin, joka kyseenalaisti jopa koko Naton roolin. Vaalikampanjansa aikana huhtikuussa 2016 Trump ei säästellyt sanojaan haukkuessaan eurooppalaisia omille kannattajilleen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Me annamme niille sotilaallista suojelua ja kaikenlaista muuta. Ja he kynivät USA:ta ja teitä! Joko he pulittavat siitä tarpeeksi, menneidenkin edestä, tai sitten ne saavat häipyä Natosta. Jos Nato siitä hajoaa, niin hajotkoon!, presidenttiehdokas Trump pauhasi kannattajilleen.

Sinänsä ei ollut uutta, että amerikkalaiset vaativat eurooppalaisia Nato-maita satsaamaan enemmän puolustukseen. Aiemmatkin presidentit ovat puhuneet samasta.

Trump kuitenkin kyseenalaisti toistuvasti Naton merkityksen ja leikitteli jopa kaikkein pyhimmällä, eli kollektiivisen puolustuksen idealla.

Trumpin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana työskennellyt John Bolton on kertonut (siirryt toiseen palveluun), kuinka häntä hämmästytti, ettei Trump tuntunut ymmärtävän, että Yhdysvaltain tukikohdat maailmalla ja kollektiivinen puolustus olivat osa Yhdysvaltain omaa strategista toimintaa, eikä kallis lahja muille maille.

Ukrainan sota kirkastaa Naton päätehtävän

Käytännössä USA ei kuitenkaan vähentänyt sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa Trumpin kaudella. Silti Euroopassa huokaistiin helpotuksesta kun Yhdysvaltain presidentiksi nousi Naton vakaa kannattaja Joe Biden.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden Naton huippukouksessa kesäkuussa 2021. Kuva: STELLA / AOP

Mutta USA on väistämättä muuttunut. Euroopassa kysytään jo, oliko Trump lopulta poikkeus, vai jääkö Biden poikkeukseksi.

Euroopassa huolestuttaa se, että Yhdysvallat haluaa siirtää myös sotilaallisen huomionsa enemmän Aasiaan. Biden linjasi heti kautensa alussa, että Yhdysvaltain oli kyettävä vastaamaan Kiinan haasteeseen.

Vladimir Putin muutti kuitenkin tilanteen. Kun Venäjä viime vuonna alkoi keskittää joukkoja Ukrainan rajalle, se pakotti Yhdysvallat taas keskittymään Eurooppaan.

Venäläisiskun tuhoja Harkovassa maaliskuussa 2022. Kuva: Vyacheslav Madiyevskyy / AOP

Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäys Ukrainaan muutti myös Naton aseman yhdessä yössä. Natolla ei ole enää identiteettikriisiä, sen päätehtävä on taas kirkas. Sen asian ratkaisi Vladimir Putin.