Hyppää sisältöön

Leena Vilkan kolumni: Mummot pelastavat maapallon

Mummon rypyissä on paljon rakkautta, kirjoittaa Vilkka.

Biologisesti en ole mummo, vaikka ikäni puolesta hyvinkin voisin olla. Mummous on sieluntila. Kutsuttakoon jokaista mummoksi identifioituvaa mummoksi. Kun ikääntyy, katsoo maailmaa mummon silmin. Kun takana on elettyä elämää, aikaperspektiivi on pitkä myös tulevaisuuteen.

Mummot ovat yhteiskunnan tukipilareita, vaikka usein jäävät näkymättömiksi, vaille julkista tunnustusta arvokkaalle työlleen. 

Olen nyt samanikäinen kuin mummoni oli saadessaan lastenlapsia sodan jalkoihin. Mummoni on syntynyt vuonna 1886. Samana vuonna keksittiin Coca-Cola ja patentoitiin ensimmäinen bensiinimoottorilla toimiva auto. Mummoni perhe oli selvinnyt nälkävuosista. Elettiin Venäjän vallan alla, mutta varsin autonomisesti. Vuosisadan vaihtuessa elettiin jo sortokautta. Suomi yritettiin venäläistää kieltä myöten, niin ainakin luultiin. Kansa nousi kapinaan. Mummoni koki ensimmäisen maailmansodan, Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneen kaamean sisällissodan.

Tähän aikakauteen hän synnytti lapsensa. Omat poikansa hän joutui lähettämään toiseen maailmansotaan. Sairaanhoitajaksi kouluttautunut mummoni oli sielultaan herkkä runoilija, joka aisti syvästi maailman kärsimykset. Ei se 1800-luku niin kaukana ole. Elettyä oman mummoni elämää.

Vanhemmat ikäpolvet ovat eläneet vasta viimeiset vuosikymmenet kulutus- ja kertakäyttökulttuurissa. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan he elivät niukkuudessa kierrättäen kaiken.

Ei vain mummoni vaan omassakin perheessäni kumisaappaat, polkupyörän kumit ja housujen polvet paikattiin moneen kertaan. Vaatteet kulkivat isommilta pienemmille. Kaupasta ostettiin peruselintarvikkeita kuten jauhoja. Perunat saimme sukulaisten maatilalta. Pääsiäisenä oli jokaiselle yksi suklaamuna ja se syötiin vasta pääsiäissunnuntaina. Karkkipäivänä veljeni osti purkkaa ja minä salmiakkiaskin. Äitini säästi kaikki purkit ja pakkaukset. Lahjapaperit ja narut käytettiin, kunnes ne hajosivat tai jälkipolvet hävittivät ne.

Mummot ovat kautta aikojen hoitaneet sairaat ja lapset. Sota-aikoina he ovat muiden naisten kanssa vastanneet elämän normaalista jatkumisesta. Työskennelleet pelloilla ja konttoreissa, sairaaloissa ja keittiöissä. He ovat ylläpitäneet vakautta epävarmoissa oloissa, vieneet arkea eteenpäin katastrofeissa. Kuten nyt ukrainalaismummot sodan keskellä.

Aikamme suomalaiset mummot ylläpitävät tiedettä ja taidetta, kulttuuria ja monia eläkeläisjärjestöjä. He ovat aktiivisia kolmannen sektorin toimijoita, pyörittävät lukuisia yhdistyksiä jäseninä ja vapaaehtoisina. Mummot ovat yhteiskunnan tukipilareita, vaikka usein jäävät näkymättömiksi, vaille julkista tunnustusta arvokkaalle työlleen.

Mittavan elämäntyön tehneitä ja edelleen aktiivisesti yhteiskuntaan vaikuttavia voimamummoja ovat muun muassa ekomummo Marketta Horn, tiedemummo Briitta Koskiaho ja rauhanmummo Ulla Klötzer.

Horn on ekologisen elämäntavan ja permakulttuurin edelläkävijä, joka elää kuten opettaa, vaatimattomasti pienessä torpassa ilman nykyajan mukavuuksia.

Koskiaho loi maahamme uuden tieteenalan, ympäristöpolitiikan, ja kehitti sen keskeisimmän käsitteistön aikakaudella, jolloin vasta heräiltiin ympäristötietoisuuteen.

Klötzer on omistanut elämänsä rauhantyölle ja ydinvoiman vastustamiselle. Kuunnelkaa tätä mummoa nyt, kun elämme jälleen ydinaseiden uhan alla. Koko elämä maapallolla on vaarassa, jos kolmas maailmansota syttyy!

Mummot kelpaavat esimerkiksi kaikille! Ikäpolveni jakaa kanssani vastuun luonnosta, eläimistä ja tulevista sukupolvista. Kestävät kaupunkiympäristöt -tutkimuksessa havaittiin (siirryt toiseen palveluun) muutama vuosi sitten, että iäkkäät naiset ovat kaikista vastuullisimpia. 65–75-vuotiaista naisista peräti 76 prosenttia pyrkii edistämään kestävää kehitystä omassa taloudessaan.

Facebook on mummojen tärkeä kanava. Sieltä löytyy Aktivistimummot, joita on jo yli kuusituhatta. He kannustavat kaikkia vähentämään energiankäyttöä (siirryt toiseen palveluun). Mummojenkin ympäristöhuoli helpottuu, kun on mahdollisuus toimia ja vaikuttaa yhdessä.

Mummoissakin on erilaisuutta, jokaisella mummolla on oikeus olla juuri omanlaisensa, riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on, ainutlaatuisena yksilönä.

Ehkä aikamme ja tulevaisuuden mummot eivät tyydy ikiaikaiseen naisen näkymättömyyden kohtaloon? Ehkä he värjäävät tukkansa violetiksi, kulkevat tiukassa topissa uhkuen seksuaalisuutta ja elämänvoimaa. Myös vihaiset mummot ovat voimavara. Vihaisuus on maailmoja muuttava voima, joka panee ihmisen toimimaan tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta.

Mummoissakin on erilaisuutta, jokaisella mummolla on oikeus olla juuri omanlaisensa, riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on, ainutlaatuisena yksilönä. Jokaisen mummon sisällä asuu kaikki eletyt vuodet, iloineen ja suruineen. Mummon rypyissä on paljon rakkautta.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on ympäristöfilosofi ja eläinoikeusmummo. Hänen johtamansa yhdistys Helsingin NNKY ei tulisi toimeen ilman mummoja, jotka ylläpitävät yhdistystä ja mahdollistavat nuorten naisten tukemisen monin eri tavoin.

Kolumnista voi keskustella 26.5. klo 23.00 saakka.

.
.