Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Nanne Pyrhönen, 29, on pitkään miettinyt, pitäisikö erota reservistä.

Muistot kymmenen vuoden takaisesta vapaaehtoisesta asepalveluksesta ovat naiselle ristiriitaisia: Pyrhönen koki intissä kiusaamista, juoruilua ja seksuaalista ahdistelua sukupuolensa vuoksi, mutta sai myös elinikäisiä ystäviä ja pääsi ylittämään itsensä monella tavalla.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai Pyrhösen tekemään lopullisen päätöksen, ja huhtikuussa hän kävi jättämässä paperit Santahaminaan Uudenmaan aluetoimistoon.

– En halua tappaa ihmisiä, mutta tiedän, että kriisiaikana haluaisin auttaa, Pyrhönen sanoo.

Pyrhönen on osa ennennäkemätöntä ilmiötä: kevään 2022 aikana reservistä siirtoa hakeneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Lähes 2 800 ihmistä on hakenut vaihtoa reservistä siviilipalveluksen puolelle. Vertailun vuoksi viime vuonna toukokuun loppuun mennessä hakemuksia oli tullut 176 kappaletta. Hakemusten määrä on siis kasvanut viime keväästä lähes 1 500 prosenttia.

Asepalveluksen suorittanut voi hakea siirtoa siviilipalvelukseen täydennyspalveluksen kautta. Käytännössä kyse on viiden päivän koulutuksesta, jonka aloitettua reserviin ei voi enää palata.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kokonaisuudessaan reserviin kuuluu noin 870 000 ihmistä. Edellinen piikki siirtohakemuksissa oli vuonna 2015, jolloin Puolustusvoimat lähetti kaikille reserviläisille niin sanotun reserviläiskirjeen, joka kertoi sodanajan sijoittumispaikasta.

– Tämä vuosi on tätäkin taustaa vasten erittäin poikkeuksellinen, sanoo siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen.

Reijonen uskoo, että täydennyspalvelusvelvollisten määrän kasvu liittyy nimenomaan Venäjän hyökkäykseen ja Nato-keskusteluun.

– Euroopassa oleva sodan uhka on saanut monet ajattelemaan, mikä on Suomen asema ja minun henkilökohtainen asemani, jos joutuisimme sotilaalliseen selkkaukseen, Reijonen sanoo.

Reijonen huomauttaa, että virallisesti ei puhuta reservistä eroamisesta, vaan siirtymisestä siviilipalvelukseen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Venäjän sotatoimet palauttivat mieleen ahdistelun ja huonot kokemukset

Yle haastatteli kolmea naista ja kolmea miestä, jotka ovat vaihtaneet sivariin joko reservistä tai kesken palveluksen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan teki päätöksestä monelle ajankohtaisen.

Joukkoon kuulumattomuus, pettymys palveluspaikassa ja sodan todellinen luonne toistuivat syissä vaihtaa siviilipalvelukseen.

Ylen haastattelemat naiset olivat kokeneet armeijassa kiusaamista ja seksuaalista ahdistelua.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Naisten näkeminen veljen valatilaisuudessa herätti ajatuksen siitä, että myös Pyrhönen on tervetullut armeijaan.

Monet komennot ja termit olivat valmiiksi tuttuja, koska Pyrhösen isä käytti niitä arjessa ja muisteli paljon armeija-aikojaan. Intistä puhuttiin Pyrhösen lapsuudessa niin paljon, että valatilaisuus Vekaranjärvellä tuntui siltä kuin olisi vieraillut isän toisessa kodissa.

Ensimmäiset kuukaudet palveluksessa olivat Pyrhöselle hieno kokemus.

– Silloin ajattelin, että tämä on elämäni parasta aikaa. Koin, että olen voittamaton, kuolematon ja elinvoimainen.

Pyrhönen kertoo kuitenkin loukanneensa polvensa kahden kuukauden jälkeen harjoituksessa, joka nykyään on kielletty simputuksena. Joukkue juoksi portaita edestakaisin ja vaihtoi nopeasti vaatteita niin sanotuissa rättisulkeisissa. Polvi vaivasi koko palvelusajan, eikä sen jälkeenkään koskaan parantunut ennalleen.

Yle on nähnyt Pyrhösen lääkärinlausunnon polven revähdyksestä palvelusaikana ja sen myöhemmästä leikkauksesta.

Loukkaantumisen lisäksi Pyrhönen kertoo joutuneensa sukupuolensa vuoksi muiden varusmiesten kiusaamaksi.

– Yleinen ennakkoluulo oli, että nainen ei voi tulla armeijaan kiinnostuksesta armeijaa kohtaan, vaan joko olet etsimässä kumppania miesten joukosta tai olet lesbo, Pyrhönen sanoo.

Pyrhösestä leviteltiin varusmiesten keskuudessa perättömiä juoruja siitä, että hän olisi jakanut pusuja metsässä. Palvelusaikana häntä myös lähenneltiin fyysisesti. Pyrhösen mukaan naisten seksuaalinen ahdistelu oli yleinen ilmiö intissä kymmenen vuotta sitten.

– Päällystö ei tuntunut puuttuvan tähän tarpeeksi, vaikka nämä olivat varmasti ihan näkyviä ongelmia.

Kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä on ollut pitkäaikainen ongelma Puolustusvoimissa.

Vuonna 2017 Tampereen yliopiston teki tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan Puolustusvoimissa vajaa puolet naisista ja viidennes miehistä on kokenut kiusaamista ja eriarvoista kohtelua.

Seksuaalista häirintää koki silloin noin joka neljäs nainen ja seitsemän prosenttia miehistä. Kun vastaava tutkimus tehtiin vuonna 2011, häirittyjä oli 32 prosenttia.

Viime vuonna Ylen MOT uutisoi työkulttuurin ja häirinnän ongelmista Puolustusvoimissa. MOT:n selvityksen mukaan korkea-arvoisia upseereita on tuomittu useaan otteeseen vakavista rikoksista, kuten seksuaalisesta häirinnästä, esimiesaseman väärinkäyttämisestä ja työsyrjinnästä.

"Kumpi raiskaa minut ensin, omat vai vieraat joukot?”

Myös Eini erosi armeijasta helmikuussa Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Eini esiintyy jutussa vain etunimellään, koska aihe on hänelle arka ja henkilökohtainen.

Eini suoritti palveluksensa vuonna 2007 ja kotiutui alikersanttina. Hän ei kokenut varusmiesaikana olevansa tervetullut armeijaan.

– En tiedä, kävikö minulla kerta kaikkiaan huono tuuri palvelustovereista ja henkilökunnasta lähtien. Oli kiusaamista ja seksuaalista häirintää. Olin selvästi silmätikkuna. Naisia ei sinne kaivattu, sanoo Eini.

Palvelusaikana varusmiehet puhuivat Einille “törkeitä juttuja” ja jättivät porukasta ulkopuolelle. Eini kokee, että hänen tekemisiään arvosteltiin paljon ankarammin kuin muita.

Eini kertoo kokeneensa ahdistelua myös päällystön suunnalta.

Ampumaleirillä vänrikki tuli alaisten telttaan nukkumaan ja määräsi Einin sijoittamaan patjansa oman sänkynsä viereen. Tilanne tuntui ahdistavalta.

– Sitä panetti. Ei se mitään perusteluja kertonut nukkumapaikan määräämiselle, mutta kyllä naamasta näkee, miten ihminen toista katsoo.

Eini koki ahdistelua ja sen vähättelyä myös kertausharjoituksissa vuonna 2018.

Kokemustensa vuoksi Eini ei lähtisi sotimaan Suomen armeijan riveissä, koska pelkää seksuaalista ahdistelua kaikessa Puolustusvoimien toiminnassa. Hauduteltuaan päätöstä vuosia Eini päätti erota reservistä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– Raa'asti sanoen: sotaan lähtiessä joutuisin miettimään, kumpi raiskaa minut ensin, omat vai vieraat joukot.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Samankaltaisia kokemuksia kiusaamisesta oli myös Emmalla, joka kotiutui lentosotamiehenä joulukuussa 2021. Emma ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska ei tahdo palvelustovereiden tunnistavan häntä.

Emma päätti jo palveluksen aikana erota reservistä kiusaamisen ja epäreiluksi kokemansa kohtelun vuoksi. Hän toivoo yhä, että sodan sattuessa pääsisi aseellisesti puolustamaan Suomea, vaikka vaihtaakin nyt siviilipalvelukseen.

– Jos tulisi sota, minulla ei olisi mitään ongelmaa mennä rintamalle, mutta ei tämän ryhmän kanssa, Emma sanoo.

Naisten siirtohakemukset siviilipalveluksen puolelle ovat lisääntyneet merkittävästi Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Viime vuonna vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneita naisia vaihtoi sivariin seitsemän henkilöä, tänä vuonna naisoletettujen hakemuksia on tullut jo lähes 50, kerrotaan Siviilipalvelukeskuksesta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Täydennyspalvelushakemusten lisäksi myös suoraan siviilipalvelukseen hakeutuvien määrä on kasvanut kevään aikana. Määrä alkuvuonna on noin 22 prosenttia korkeampi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.

Mika Alila, 21, kävi kokeilemassa asevelvollisuuden suorittamista armeijassa, mutta haki kahden kuukauden jälkeen vaihtoa siviilipalvelukseen.

Sotilaspapin puheet pysäyttivät Alilan. Pappi kysyi joukoilta, ovatko he miettineet, mitä varten täällä harjoitellaan. Ajatus jäi pyörimään mieleen, ja päätös siviilipalveluksesta syntyi ampumaleirillä.

Poterosta tähdättiin ruskeisiin pahvitauluihin, joissa oli tummia hahmoja.

– Harjoituksen johtajan selitti, että täältä tuli nyt ruskeapukuisia vihollisia ja me tuhottiin ne kaikki. Siinä oivalsi isompaa kuvaa siitä, mitä ollaan tekemässä, Alila muistelee.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Päätös siirrosta tapahtui jo kesällä 2019, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut konetekniikan opiskelijan pohtimaan samanlaista tilannetta Suomessa. Alila uskoo, että venäläiset sotilaat on saatu valeuutisilla ja propagandalla sotatoimiin.

Alila haluaa palvella Suomea ja auttaa myös mahdollisessa sotatilanteessa jollain tavalla. Siksi hän on käynyt Punaisen ristin ja sen alajärjestöjen ensiapu-, etsintä- ja kriititilannekoulutuksissa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Nanne Pyrhönen haluaa yhä olla hyödyksi mahdollisessa kriisitilanteessa. Pitkään armeijan jälkeen hän piti itseään epäonnistuneena sotilaana, mutta ymmärsi vähitellen, että ongelmat palvelusaikana eivät johtuneet hänestä, vaan syrjinnän mahdollistavista rakenteista.

Täydennyspalvelukseen siirtoa hakenut Pyrhönen selvitti tulevia mahdollisuuksiaan Porin prikaatista:

– Voin yhä hakeutua rauhanturvaajaksi, koska minulla on varusmiespalvelus suoritettuna.

Voit keskustella aiheesta 15.5. klo 23 asti.

Lue myös