Hyppää sisältöön

Kunnat ovat joutuneet maksamaan lääkäreille mitä hyvänsä, ja kohta sama tilanne voi koskea muitakin ammatteja – tutkija: "Voi tarkoittaa käsittämätöntä kustannusten nousua"

Jos matalapalkka-alojen tilannetta ei korjata, edessä saattaa olla julkisten palvelujen rapautuminen ja yksityisten terveysvakuutusten alan valtaus Amerikan malliin, sanoo tutkija.

SuPerin ja Tehyn puheenjohtajat Silja Paavola ja Millariikka Rytkönen poistuivat valtakunnansovittelijan toimistolta hylättyään sovintoesityksen keskiviikkona 11. toukokuuta. Kuva: Silja Viitala / Yle

Hoitajien ja muiden matalapalkkaisten ammattiryhmien ansiot voivat kehittyä lopulta hallitsemattomasti, jos esimerkiksi hoitajien palkkaeroa muihin aloihin ei saada kavennettua.

Näin arvioi työmarkkinoita tutkinut sosiaalipolitiikan tutkija Satu Ojala Tampereen yliopistosta.

Se voisi tarkoittaa kunnille myös kustannuksia, joita on vaikea ennakoida.

– Voi olla, että kustannukset kehittyvät hallitsemattomalla tavalla. Ihmiset irtisanoutuvat ja alkavat kilpailuttaa osaamistaan samalla tavalla kuin esimerkiksi lääkärit ovat tehneet, Ojala sanoo.

Silloin työn hinta ei enää määrity työehtosopimusten perusteella.

Kunta-alan kiista sai viime viikolla uuden dramaattisen käänteen, kun hoitajat hylkäsivät sovittelulautakunnan sovintoesityksen.

Lautakunnan puheenjohtaja Elina Pylkkäsen esityksessä palkat olisivat nousseet viiden vuoden aikana yhteensä noin 5,1 prosenttia yli yleisen linjan. Hoitajien mielestä korotukset olivat liian pieniä.

Satu Ojalan mukaan pelikenttää muuttaa jatkossa työvoimapula. Myös hoitajat ovat käyttäneet sitä palkkataistelun perusteluna.

Toisen hoitajaliiton Superin puheenjohtaja Silja Paavola sanoi keskiviikkona, että tilanne uhkaa kärjistyä jo viiden vuoden kuluttua. Myös esimerkiksi julkisen alan eläkevakuuttaja Keva on ennustanut sote-alan työvoimapulan pahenevan 2020-luvun aikana.

Esimerkkinä kunta-alalla ovat juuri lääkärit, jotka ovat siirtyneet parempaa palkkaa maksaviin yksityisiin yrityksiin. Keikkalääkäreiden käyttö alkoi kunnissa yleistyä 2000-luvun alussa.

Terveyskeskukset ovat paikoin joutuneet maksamaan lääkäreille keskimääräistä huomattavasti kovempia palkkoja saadakseen lakisääteiset palvelunsa järjestymään.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen viittasi lääkäreiden poikkeusansioihin viime viikolla tyrmättyään sovintoesityksen.

Rytkönen pohti toimittajien edessä, miten kunnalla on varaa maksaa keuruulaiselle lääkärille yli 24 000 euroa kuukaudessa, mutta hoitajien palkankorotuksiin ei ole varaa. Kuntatyönantaja on useissa yhteyksissä pitänyt korotuksia suurelle alalle liian kalliina.

Ojalan mielestä Rytkösen esimerkki kertoo ennen kaikkea hallitsemattomasta palkkojen noususta. Lääkäreiden keskimääräinen kuukausiansio liikkuu reilussa 7 000 eurossa.

– Kuntien on ollut pakko maksaa lääkäreille mitä hyvänsä. On riski, että jatkossa joudutaan maksamaan myös muille ammattiryhmille mitä hyvänsä.

Keuruulla terveyspalveluita järjestävä Keski-Suomen seututerveyskeskus kiistää 24 000 euron kuukausipalkkan makasamisen lääkäreille. Keskuksen mukaan lääkäreille voidaan maksaa peruspalkan päälle tilapäistä "sitouttamislisää" 1000–5000 euroa, jos lääkäriä on vaikea rekrytoida.

Satu Ojala on tutkinut palkkatasa-arvoa työmarkkinoilla. Kuva: Jonne Renvallin / Tampereen yliopisto

Miksi hoitajat eivät ole kilpailuttaneet palkkojaan lääkäreiden tavoin?

Lääkärit ovat Ojalan mukaan pystyneet siirtymään yksityiselle puolelle. Hän uskoo, että myös sairaanhoitajat voisivat taipua yksityisen puolen keikkahommiin, jos olisi pakko. Silloin kunnat ostaisivat heiltä palveluita.

Toinen vaihtoehto on henkilö henkilöltä käytävä palkkakilpailu.

Molemmat tavat tarkoittavat kustannusten lisäksi valtavaa työmäärää työnantajalle. Työnantaja voi joutua käyttämään paljon resursseja, jotta saa haalittua työntekijät lakisääteisten palveluiden järjestämiseen, Ojala sanoo.

– Tämä on työyhteisöjen kehittämisen ja työn pitkäjänteisyyden kannalta sääli, ja myös tuottavuuden hukkaamista, Ojala sanoo.

Entä miksi hoitajat eivät ole kilpailuttaneet palkkojaan kuten lääkärit ovat tehneet?

Kuntatyönantajien tutkimuspäällikkö Mika Juutinen pitää syynä “kulttuurista perintöä”.

– Ei ole totuttu käymään yksilöllisiä palkkakeskusteluja siinä kohtaa, kun työehdoista neuvotellaan. Sen sijaan on totuttu siihen, että palkkataso tulee annettuna pöytään, Juutinen sanoo.

Työehtosopimuksessa estettä neuvottelulle ei ole, sillä sopimus määrää vain palkkojen vähimmäistason.

Liittotason palkankorotusten ongelma taas on työnantajalle ollut vuodesta toiseen hinta. Juutinen puhuu massojen laista.

Kiistaa sovitelleen lautakunnan puheenjohtaja Elina Pylkkänen kertoi tuoreen sovintoesityksen eli palkankorotusten hinnaksi vuosittain 220 miljoonaa euroa prosenttiyksiköltä.

Siksi Tehyn Rytkösen mainitseman yksittäisen "keuruulaisen lääkärin" palkkaan löytyy rahaa, sanoo Juutinen.

– Yksittäiselle henkilölle maksettava palkka on kustannuksena pienenempi kuin isolle massalle maksettu korotus.

Superin Silja Paavola ja Tehyn Millariikka Rytkönen pitivät tsovintoesitystä palkankototuksista tuoreeltaan "luokattoman huonona". Hoitajaliittojen puheenjohtajat vastasivat kysymyksiin Helsingissä valtakunnansovittelijan toimistolla. Kuva: Silja Viitala / Yle

Palkkoja pitäisi nostaa euroina, ei prosentteina

Satu Ojalan mielestä yksityiset palkkaneuvottelut eivät ratkaisisi asiaa, vaan kaikkien palkkatasoa pitää korjata yhtä aikaa.

Työmarkkinaneuvottelujen totutut prosenttikorotukset eivät kuitenkaan ole hänestä tehokas tapa.

Palkkoihin pitäisi sen sijaan tehdä muita korkeampia euromääräisiä korotuksia niille aloille, joilla ne ovat matalimmat.

Kuopasta pitäisi nostaa muitakin pienipalkkaisia kuin hoitajat: esimerkiksi laitosapulaiset, siivoojat, keittiötyöntekijät ja välinehuoltajat.

Ojala sanoo, että jos joka kierroksella mennään samoilla prosenttikorotuksilla, korotukset jäävät matalapalkka-ammateissa jatkuvasti kaikkein pienimmiksi.

Niin kävi vuonna 2007, kun hoitajat vimeksi taistelivat palkoistaan joukkoirtisanomisten uhan voimin. Palkankorotukset levisivät muillekin aloille, ja hoitajien suhteellinen palkkakuoppa pysyi ennallaan.

– Palkat ovat systemaattisesti jääneet jälkeen. Silloin myös palkkakuopan kuromisen hinta kasvaa joka kierroksella.

Nyt tarjotut, 5,1 prosentin korotuksetkaan eivät riitä kuromaan umpeen hoitajien satojen eurojen takamatkaa kuukausiansioissa. Yksittäiselle hoitajalle korotukset tarkoittaisivat kuukausittain muutamia kymmeniä euroja lisää.

Myös hoitajaliittojen Rytkönen ja Paavola arvostelivat sovintoesitystä "saman koon sukkahousuista" eli siitä, että palkkoja korotettaisiin samalla prosentilla kaikilla aloilla riippumatta siitä, miten työvoimaa on tarjolla.

Kuntatyönantajien toimitusjohtaja Markku Jalonen sanoi, että sovintoesitystä oli vaikea hyväksyä korkeiden kustannusten vuoksi. Jalonen kuvattiin valtakunnansovittelijan toimistolla. Kuva: Silja Viitala / Yle

Ruotsissa matalapalkka-alat saivat muita enemmän

Ojalan mukaan koko ongelman taustalla on institutionaalinen aliarvostus: se tarkoittaa, että työmarkkinoiden sopimisjärjestelmässä on rakenne, joka tuottaa pysyvän palkkaeron.

Esimerkiksi Ruotsissa on nostettu erikseen yksittäisten, naisvaltaisten ammattiryhmien palkkoja. Käytännössä esimerkiksi juuri sairaanhoitajille on sovittu korkeammista palkankorotuksista.

Ruotsin malli poikkeaa Suomen työmarkkinamallista siten, että niin sanottua paikallista sopimista on enemmän erityisesti julkisella sektorilla. Se tarkoittaa, että palkoista ja ehdoista sovitaan työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Suomessa palkoista on sovittu keskitetysti prosenttikorotuksilla. Ojalan mukaan sopijaosapuolet eivät ole halunneet korjata ilmeistä valuvikaa: sitä, että matalimmat palkat kehittyvät heikosti.

– Nyt erot ovat kehkeytyneet niin suuriksi, että ne uhkaavat koko palvelujärjestelmäämme.

Suuntana malli, jossa julkisia terveyspalveluja ei enää ole

Satu Ojala näkee, että kehitys voi johtaa julkisten palvelujen rapautumiseen. Jos palvelut heikkenevät, ihmiset alkavat ostaa yksityisen vakuutuksen kautta yksityisiä palveluita.

Riskinä on, että koko järjestelmä lähtee muuttumaan amerikkalaisen mallin suuntaan. Yhdysvalloissa valtaosa ihmisistä kuuluu yksityisen terveysvakuutuksen piiriin. Yleistä, kaikille kansalaisille suunnattua terveydenhuoltojärjestelmää ei ole .

Tutkijan mielestä kysymys on viime kädessä siitä, haluammeko sairausvakuutusjärjestelmämme olevan julkinen vai yksityinen.

– Kaikki julkisrahoitteisten palvelujen työntekijät eivät enää voi kattaa tavanomaisia elinkustannuksia nykyisillä palkkatasoilla, mikä kannustaa heitä vähitellen siirtymään muihin töihin, Ojala arvioi.

Kunta-alan sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan ilman hoitajia. Hoitajat ovat ilmoittaneet valmistelevansa sen sijaan joukkoirtisanomisia.

Esimerkiksi Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri on suunnittellut ratkaisuksi paikallista sopimista.

Aiheesta voi keskustella torstaihin 19.5. klo 23 saakka.

Lue lisää:

.
.