Hyppää sisältöön

Koiranomistajat ovat innostuneet opettamaan koirille puhumista äänipainikkeilla – mutta ymmärtääkö koira sanojen merkityksen kuten ihminen?

Rescuekoira Väätäisella on käytössään liuta äänipainikkeita, joita painamalla se voi sanoa vaikkapa "ulos", "nälkä" tai "kuka v**tu?". Mutta ymmärtääkö koira sanoja samalla tavalla kuin ihminen?

Sekarotuinen Väätäinen lähdössä liikkeelle maassa olevan äänipainikematon luota.
Väätäinen on koira, joka kommunikoi ihmisten kanssa äänipainikkeiden avulla.

Haastateltava touhottaa hetken ympärillämme, nuuhkii sitten kuvaajan kenkiä ja singahtaa painamaan painiketta, josta kuuluu sana haju.

Näin voi käydä täällä Kouvolan perukoilla, jonne olemme kuvaajan kanssa saapuneet jututtamaan rescuekoira Väätäistä.

Touhotus jatkuu ja koirille tunnusomaisesti Väätäinen työntää nenänsä haaroihini. Nyt se jättää kuitenkin hienotunteisesti kommentoimatta tekosiaan. Ehkä tänään on hiljaisempi päivä, sillä olohuoneen lattialla olevat painikkeet saavat olla loppuhaastattelun ajan rauhassa.

Nyt, haju, kissa, vettä. Valmis, miksi, rakastaa.

Sekarotuisen Väätäisen sanavarastoon kuuluu sanoja laidasta laitaan.

Väätäinen kommunikoi omistajansa Heli Soinin kanssa äänipainikkeiden avulla. Painikkeet ovat trendikäs ilmiö lemmikinomistajien keskuudessa. Tämä ilmiö on lähtenyt liikkeelle rapakon takaa.

Kolmisen vuotta sitten yhdysvaltalainen puheterapeutti Christina Hunger alkoi julkaista videoita koirastaan Stellasta, jolle oli opettanut alun perin lapsille tarkoitettujen äänipainikkeiden käyttöä.

Hunger tuli osuneeksi kultasuoneen, sillä videot todellakin löysivät yleisönsä. Tällä hetkellä Hungerin Instagram-tilillä on yli 800 tuhatta seuraajaa.

Vuonna 2020 Hunger julkaisi muistelma- ja opaskirjan How Stella learned to talk, joka on tänä keväänä julkaistu myös suomeksi.

Heli Soini on yksi asiaan perehtyneistä. Hän käyttää painikkeita koiransa Väätäisen kanssa ja on ylläpitäjänä suomalaisessa Facebook-ryhmässä Äänipainikkeet #puhuvateläimet. Ryhmä kasvaa kohisten.

– Ihmiset ovat uteliaita ja todella kiinnostuneita aiheesta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Mitä tulikaan opetettua

Väätäisen käyttämiin äänipainikkeisiin on äänitetty Helin puolison äänellä 33 erilaista sanaa. Sanat ovat sellaisia, joita Väätäisen perheen ihmiset käyttävät arjessaan puhuessaan koiralle tai keskenään.

Soini kertoo nauraen, että joskus Väätäisen kommentit saavat pohtimaan, miksi on alkuunkaan tullut opettaneeksi koiralle sanoja.

Näin kävi viimeksi silloin, kun perheen ihmisellä oli ilmavaivoja.

– Väätäinen kommentoi tilannetta painamalla sanoja ääni ja haju.

Oppiminen on yksinkertaista

– Sanojen opettaminen on hyvin yksinkertainen prosessi. Koirat viestivät meille monin eri tavoin ja usein eläimellä on jo valmiiksi ymmärrys sanoista. Tässä vaan lisätään väline siihen, Soini kertoo.

Eli jos Väätäinen ilmaisee esimerkiksi haluavansa ulos menemällä istumaan oven eteen, Soini toistaa koiralle sanaa “ulos” ja painaa painiketta josta kuuluu sama sana. Pikku hiljaa koira alkaa painaa painikkeita itse.

Tällä tavoin Väätäinen on oppinut reilussa vuodessa jo yli kolmekymmentä sanaa.

Tai ainakin melkein. Ihan kaikkien sanojen kohdalla Soini ei ole varma siitä, mitä koira tarkoittaa painaessaan painiketta.

– Jos sanon esimerkiksi "ei ulos", niin Väätäinen saattaa vastata painamalla miksi. Sehän kuulostaa ihmisen korvaan siltä, että se käyttää sanaa niin sanotusti oikein. Mutta ymmärrykseni mukaan se ei sitä tee, vaan se on oppinut, että se on vastaus tilanteeseen, jossa se ei ehkä ole tyytyväinen.

Soinin mielestä yksi tärkeimmistä Väätäiselle opetetuista sanoista on auts. Sillä koira voi ilmaista kärsivänsä kivusta. Viimeksi Väätäinen painoi auts-painiketta, kun sen varvasta desinfioitiin kynnen irrottua.

Tarkkanenäinen Väätäinen on nopea oppimaan, ja sen äänipainikematolle lisätään koko ajan uusia sanoja. Uusin sana on "kissa". Kuva: Jari Pussinen/Yle

Tutkittu tieto puuttuu

Eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta suhtautuu äänipainikkeiden käyttöön kiinnostuksella.

– Koirat kyllä ymmärtävät sanoja, ja ne ymmärtävät jos niitä pyydetään hakemaan esimerkiksi pallo. Mutta ymmärtävätkö ne sanoja samalla tavalla kuin me ihmiset? Siitä meillä ei ole vielä mitään tutkittua tietoa.

Tutkitun tiedon puuttuminen ei toki välttämättä tarkoita, etteikö ilmiö voisi olla totta.

– En sano etteikö aihetta voitaisi tutkia ja tuottaa tietoa, mutta tällä hetkellä lähdemme siitä, että koirat eivät ymmärrä sanojen merkitystä.

Koirien kivun hoitoa tutkinut Vainio pohtii, että auts-painikkelle voisi olla tarvetta.

– Olisi hirvittävän hienoa, jos koira osaisi ilmaista kipuaan painikkeen kautta, koska emme todellakaan aina tiedä, milloin eläin kärsii kivusta.

Vainion mukaan on kuitenkin tavattoman hankala arvioida, painaako koira painiketta kertoakseen että sitä sattuu, vai siksi että se on oppinut painamaan tiettyä painiketta saadakseen ihmisen reagoimaan.

Jos koira painelee painikkeita mielellään, eikä stressaannu niiden käytöstä, Vainio näkee niiden käytön mihin tahansa harrastukseen verrattavana puuhana.

– Jos äänipainikkeiden kanssa leikkiminen ei stressaa koiraa, se on silloin koiran ja ihmisen välistä yhteistä kivaa tekemistä. On tutkittu, että se nostaa onnellisuushormoni oksitosiinin pitoisuuksia sekä koiralla että ihmisellä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Rakkautta ja rivouksia

Väätäisen eniten käyttämät sanat ovat tällä hetkellä ulos ja valmis, joilla Väätäinen useimmiten ilmaisee sitä, että omistajien olisi syytä nousta pois sohvalta viihdyttämään lemmikkiään. Eli television katsominen on koiran mielestä "valmis".

Koetamme saada Väätäisen painamaan valmis-painiketta istumalla sohvalle, jotta saisimme kuvattua muutaman painalluksen lähikuvissa. Kun painallusta ei kuulu, nostaa Soini pöydälle kaikista järeimmän aseen: pullapitkon. Se saa yleensä Väätäisen takuuvarmasti juttelemaan.

Ehkäpä haisevat toimittaja ja kuvaajat ovat sotkeneet koiran pasmat, sillä pullakaan ei tällä kertaa toimi. Väätäinen pysyy hiljaa.

Omassa tutussa arjessaan, kun vieraat eivät ole viemässä fokusta muualle, hellyydenkipeä Väätäinen painaa Soinin mukaan usein painiketta, johon on äänitetty sana rakastaa.

– Se käyttää sanaa silloin, kun se haluaa rapsutuksia, haleja ja läheisyyttä.

Väätäisellä on käytössään myös muutama painokelvoton sana tai sanapari. Esimerkiksi kuka v**tu?

Soinilla on nimittäin tapana tokaista tuolla tavalla, kun pihaan ilmestyy tuntematon auto. Väätäiselle sanat merkitsevät sitä, että joku on tullut pihaan.

– Pointti ei ole se, että on hauskaa kun koira kiroilee. On koiraa kohtaan reilua, että sillä on käytössä tismalleen samat sanat joita se kotona muutenkin kuulee.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 20.5. klo 23:een asti.

.
.