Hyppää sisältöön

Pete ja Miia saavat apua huumeriippuvaisten korvaushoidosta – hoito on tehokasta ja tuo säästöjä, mutta kärsii alueellisesta eriarvoisuudesta

Opioidikorvaushoitoon pääsy vaihtelee alueittain paljon. Myös hoitokäytännöissä on isoja eroja. Hoidon tulokset ovat näytön perusteella kiistattomia.

– Kuntouttavassa työtoiminnassa saan korvaamatonta tukea. Varsinkin kokemusasiantuntijoilta, kertoo korvaushoidossa käyvä Miia. Kuva: Päivi Leppänen / Yle

Joka aamu Pete ja Miia matkaavat Härkätien terveysasemalle, Lietoon saamaan korvaushoitoannostaan. Ensin puhallus alkometriin, sitten sulatettava Suboxone-kalvo kielen alle.

– Takanani on 22 vuoden päihdehistoria. Olen käyttänyt opiaatteja, enkä ole pystynyt vieroittautumaan niistä itse. Korvaushoito auttaa paluuta tavalliseen elämään ja kunnolliseen arkirytmiin, kertoo 38-vuotias Pete.

Pete on yrittänyt elämänmuutosta jo moneen kertaan. Vankilareissujakin on kertynyt varkauksista ja huumausainerikoksista.

Tällä kertaa erona on se, että korvaushoidon lisäksi hänellä on turvaverkko.

– Jos tulee mielitekoja, taskussa on aina puhelinumero, johon voi soittaa. Onnistumisen ehtona on oma halu. Sataprosenttinen halu.

25-vuotias Miia antaa arvoa korvaushoidolle, joka pitää vieroitusoireet poissa.

– Sillä on iso merkitys, ettei tarvi hakea kadulta lääkettä.

Pete ja Miia esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Pete on saanut korvaushoidosta hyvin apua matkalla kohti päihteetöntä elämää. Päivi Leppänen kyseli kokemuksia Peteltä, jolla on takanaan 22 vuotta huumeita. Sen jälkeen avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen A-klinikka Oy:stä kertoo, mitä parannettaa systeemissä vielä on.
– Saisinpa joskus normaalin työpaikan. En toivo miljoonavoittoja, vaan ihan tavallista elämää, sanoo korvaushoidossa ja kuntouttavassa työssä käyvä Pete. Kuva: Päivi Leppänen / Yle

Lakisääteistä – ei mielipidekysymys

Opioidikorvaushoito tuli Suomessa käyttöön vuonna 2000, kun ensimmäinen korvaushoitoasetus astui voimaan.

Suunnilleen siitä asti A-klinikka on muistuttanut (siirryt toiseen palveluun), että korvaushoito ei ole mielipidekysymys, vaan sen toteuttaminen on kunnille lakisääteistä. Siihen liittyy myös hoitotakuu, joka määrittää, että hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa.

Korvaushoitoa on kahdenlaista: kuntouttavaa ja haittoja vähentävää. Jälkimmäinen on tarkoitettu henkilöille, joita ei saada kokonaan lopettamaan huumeiden käyttöä, mutta joiden kohdalla korvaushoito voi ehkäistä tartuntatauteja ja muitakin terveyshaittoja sekä vähentää rikollisuutta.

Sekä Pete että Miia saavat kuntouttavaa korvaushoitoa. Siinä kontrolloidaan koko ajan mahdollista muiden aineiden oheiskäyttöä. Huumeseuloja tehdään ennalta-arvaamattomaan tahtiin, noin kerran viikossa.

Tammikuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) totesi painokkaasti korvaushoidon tehokkuuden, kun se laati suosituslistan huumekuolemien ehkäisemiseksi (siirryt toiseen palveluun). Ensimmäiseksi listalle nousseesta korvaushoidosta todetaan näin:

Koska opioidikorvaushoito on tutkitusti tehokas hoitomuoto ja yksi tärkeimmistä menetelmistä huumekuolemien ehkäisemisessä, on erittäin tärkeää varmistaa, että kaikki opioideja ongelmallisesti käyttävät ihmiset saadaan matalalla kynnyksellä opioidikorvaushoitoarvioon. Opioidikorvaushoidon aloitus tulee tapahtua viiveettä hoitotarpeen toteamisen jälkeen ja hoidon jatkuvuus tulee turvata.

Suomi on vielä pahasti takamatkalla

Vierailu A-klinikka Oy:n avohoitopalveluiden ylilääkärin Markus Partasen luona kirkastaa yhden asian: korvaushoito ei ole yhteiskunnalle menoerä, vaan se tuo säästöjä.

– Vaikeat infektiot, kuten C-hepatiitti ja HIV, vähenevät. Isojen kirurgisten operaatioiden ja tehohoitovuorokausien tarve laskee. Myös kuolleisuus alenee korvaushoidon ansiosta.

Elämänlaatuun liittyvät parannukset tuovat nekin osaltaan säästöjä. Opioidiriippuvainen pystyy korvaushoidossa keskittymään koulunkäyntiin tai työelämään. Elämä tasoittuu, ja esimerkiksi lasten huostaanottojen tarve vähenee.

Avohoitopalveluiden ylilääkäri Markus Partanen haluaa rinnastaa korvaushoitoa muiden pitkäkestoisten sairauksien hoitoon, kuten diabetekseen. Häpeäleima nostaa turhaan kynnystä hakea apua. Kuva: Päivi Leppänen / Yle

Kansainvälisesti arvioidaan, että ollaan hyvällä tasolla, kun noin puolet opioidiriippuvaisista on korvaushoidossa. Markus Partasen mukaan Suomessa osuus on tällä hetkellä vain 20 prosentin paikkeilla.

– 80 prosenttia opioidiongelmaisista potilaista on vailla tehokasta ja näyttöön perustuvaa hoitoa. Se on tosi paljon.

Partanen haluaa rinnastaa opioidikorvaushoidon muihin pitkäkestoisten, kroonisten sairauksien hoitoon. Esimerkiksi diabetekseen.

– Riippuvuudesta koettu häpeäleima on turha. Se nostaa osalla potilaista kynnystä hakea apua ja hoitoa.

Narkomaanillakin on yksityisyyden suoja

Niin paljon hyvää sanottavaa kuin Petellä onkin korvaushoidosta, on hän törmännyt myös hoitojärjestelyjen puutteisiin.

– Minut istutettiin eteisen tuoliin ja laitettiin alkometri suuhun. Sitten laitoin lääkkeen kielen alle siinä kaiken kansan edessä. Ei jäänyt arvailtavaa. Kun on tämän tason sairaudesta kyse, en haluaisi julkistaa, mitä teen yksityiselämässäni.

Tilanteeseen on sittemmin saatu muutos, ja Peten korvaushoito tapahtuu nykyään toimenpidehuoneessa.

Päihdeongelmaisen yksityisyyden suojasta korvaushoidossa on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosien saatossa useampiakin valituksia. Yksikin kantelu, joka liittyi terveyskeskuksen järjestämään korvaushoitoon, johti ratkaisuun (siirryt toiseen palveluun), jossa oikeusasiamies totesi:

Opioidiriippuvaisen potilaan korvaushoidossa käytettävän lääkkeen luovuttaminen potilaalle otettavaksi tulee järjestää terveydenhuollon toimintayksikössä siten, että hänen yksityisyyden suojansa ja terveydentilaansa koskevien tietojen salassapito voidaan turvata.

Petekin on tehnyt valituksen oikeusasiamiehelle, kun korvaushoidossa yksityisyyden suoja ei ole aina toteutunut. Kuva: Päivi Leppänen / Yle

Toinen epäkohta, johon Pete on törmännyt aiemmalla asuinpaikkakunnallaan, liittyy joukkopaineeseen.

– Aamulla lääkejonossa oli kymmenen muuta narkomaania ennen kuin pääsin itse sulattamaan. Kun joukko ei-niin-toipuvia ihmisiä on koolla, tietää kyllä, mihin se johtaa. Käytiin kauppaa ja tarjottiin yhtä sun toista.

"Onko opioidiriippuvuus edes mikään sairaus?"

Vaikka opioidikorvaushoito on näytön perusteella tehokas tapa auttaa narkomaaneja ulos huumekierteestä, ylilääkäri Markus Partanen näkee vielä kehitettävää. Alueellisia eroja on turhan paljon.

Korvaushoitoasetus (siirryt toiseen palveluun) antaa perustan ja kriteerit, jotka pitää täyttää, mutta joissain paikoissa suositusta on Partasen mukaan tulkittu tavattoman tiukasti.

Hän kantaa huolta siitä, että osa potilaista jää kaipaamansa hoidon ulkopuolelle.

– Osa paikoista vaatii, että ihminen on pystynyt jo vieroittautumaan tietyistä päihteistä ennen pääsyä korvaushoitoon. Osa paikoista vaatii useamman kuukauden mittaisen seurannan klinikalla. Toisissa paikoissa potilas voi päästä jo muutaman käynnin jälkeen arvioon.

Edelleenkin julkiseen keskusteluun putkahtaa kannanottoja, jotka ovat kielteisiä ja asenteellisia. Kysytään, eikö korvaushoito ole narkomaaneille sama asia kuin jos alkoholisteille tarjottaisiin viinaa.

– Jotkut pohtivat vieläkin, onko opioidiriippuvuus edes mikään sairaus. Siihen on kuitenkin olemassa selvät diagnostiset kriteerit. Myös tutkimusnäyttö hoidon tehosta on vahvaa.

Korvaushoitolääke ei päihdytä potilasta. Se pitää vain vieroitusoireet poissa.

– Huumeriippuvaiset käyttävät opiaatteja suonensisäisesti ja isoja määriä. Korvaushoidossa lääke annetaan hallitusti annostellen joko suun kautta tai injektiona ihonalaiskudokseen, josta se vapautuu tasaisesti, ylilääkäri avaa eroa.

Korvaushoito ei yksinään riitä

Kuntouttavassa korvaushoidossa ei ole kyse pelkästä lääkehoidosta. Potilasta tuetaan kohti kuntoutumista, ja käyttäytymismallit voivat muuttua hoitohenkilökunnan, tukihenkilöiden ja kokemusasiantuntijoiden avulla.

Pete ja Miiakin mainitsevat moneen kertaan turvaverkon. Kuntouttavassa työssä saa päihteettömyyteen apua myös vertaistukena.

– Ei ole kyse mistään hokkuspokkustempuista. Tarvitaan vain ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja jaksavat uskoa minuun, Pete kuvailee.

Miiakin muistuttaa, että pelkkä lääke ei heille riitä.

– Addikti on sairaus. Pelkästään korvaushoidolla en olisi päässyt tähän asti.

Pete ja Miia käyvät kumpikin kuntouttavassa työssä Varsinais-Suomen Sininauhan työpajalla. Pete tekee puutöitä, Miia työskentelee kokoonpanossa ja ompelimossa.

Ohjaajina heillä on koulutettuja kokemusasiantuntijoita, joilla on itselläänkin päihdemenneisyys.

– Päihderiippuvaisella on semmoinen aikaikkuna, koska hän on valmis ottamaan apua vastaan. Kun se sulkeutuu, seuraavan avautumiseen voi mennä aikaa. Siksi välitön reagointi on kaikkein tärkeintä, kertoo ohjaaja Hannu Vesterinen.

– Kyllähän narkomaani tarvitsee muutakin kuin vain korvaushoidon lääkkeen. Täällä Sininauhan työpajalla yritämme tarjota lisätukea, sanoo kokemusasiantuntija, ohjaaja Hannu Vesterinen. Kuva: Päivi Leppänen / Yle

Miia kertoo katkaisuhoidosta tapauksen, joka antaa hänelle itselleen voimaa.

– Retkahduksen jälkeen sanoin: Nyt otan kaiken avun vastaan ja olen kuntoutuksessa niin kauan kuin saan olla. Siihen hoitaja totesi: Huomaatko Miia, et enää sano ‘joudun olemaan’, vaan ‘saan olla’.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella (siirryt toiseen palveluun) 17. toukokuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

.
.