Hyppää sisältöön

Colson Whiteheadin kirjat kahmivat palkintoja, mutta hän ei usko niiden muuttavan maailmaa: “Ihmiset, joiden kannattaisi lukea kirjoja, eivät sitä tee”

Colson Whitehead on kirjoittanut julmuuksista mustia kohtaan, mutta hän ei epäröinyt tarttua kepeämpiin aiheisiin uusimmassa romaanissaan. "Voisin tehdä uran vaikka rakkausrunoilijana, jos olisin siinä hyvä", hän sanoo.

Colson Whitehead on Yhdysvaltain merkittävimpiä nykykirjailijoita. Hän poikkesi Euroopan kiertueellaan myös Helsingissä. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Colson Whitehead on voittanut kaikki merkittävimmät kirjallisuuspalkinnot kotimaassaan Yhdysvalloissa. Arvostetun Pulitzer-palkinnon hän on napannut peräti kahdesti. Whitehead on ensimmäinen mustaihoinen kirjailija, joka on saanut himoitun palkinnon kaksi kertaa.

Suitsutuksesta huolimatta Whitehead suhtautuu omaan vaikutusvaltaansa vähätellen. Hän ei usko, että romaanien avulla voisi muuttaa maailmaa.

– Huijaisin itseäni, jos väittäisin romaanikirjallisuuden olevan jotenkin tärkeää maailmassa. Asia on valitettavasti niin, että ihmiset, joiden kannattaisi lukea kirjoja, eivät sitä tee.

Whitehead antaa haastattelun helsinkiläisessä hotellissa, sillä hän oli esiintymässä viikonloppuna pidetyllä Helsinki Lit -käännöskirjallisuusfestivaalilla.

Barack Obaman suosikkikirja

Hotellin kabinetin pöydällä on neljä suomennosta, jotka Whiteheadin kirjoista on tehty. Kaikkiaan Whitehead on kirjoittanut uransa aikana kymmenisen teosta. Ensimmäinen, The Intuitionist, ilmestyi vuonna 1999.

Tunnetuin Whiteheadin romaaneista on vuonna 2016 ilmestynyt Maanalainen rautatie. Sillä hän voitti sekä Pulitzerin että National Book Awardin, joka on vähän kuin Suomen Finlandia-palkinto. Myös presidentti Barack Obama hehkutti kirjaa, mikä tietysti lisäsi suosiota. Ei siis ihme, että kirjan käännösoikeudet on myyty yli 40 maahan.

Maanalainen rautatie (suom. Markku Päkkilä, 2021) kertoo 1800-luvun Yhdysvalloista, jolloin orjien pitäminen ja julma kohtelu olivat arkea. Orjia karkasi, ja heidän metsästämiseen erikoistuneet palkkiometsästäjät jahtasivat karkulaisia verenhimoisesti. Romaanin nimi Maanalainen rautatie viittaa todellisuudessa toimineeseen sosiaaliseen verkostoon, jonka avulla karanneet orjat pääsivät turvaan pohjoisemmaksi. Toiminnassa oli mukana myös valkoisia orjuuden vastustajia.

Whiteheadin kirjassa auttamisverkosto muuntuu kuitenkin junaksi, joka huristelee maan alla osavaltiosta toiseen. Ajatusleikki muhi Whiteheadin päässä pitkään.

– Muistan joskus miettineeni, että jospa maanalainen rautatie -avustusverkosto olisikin ollut juna. Ajatus tuntui kutkuttavalta. Kesti kuitenkin 14 vuotta, ennen kuin tunsin olevani tarpeeksi vanha ja kypsä kirjoittamaan orjuudesta.

Orjien julma kohtelu järkytti

Whitehead hankki tietoa ensisijaisesti lukemalla orjuudessa olleiden kertomuksia. Aikalaiskertomuksia on onneksi kerätty paljon ja kirjoitettu muistiin. Ihmisten kohtalot ja kuvaukset orjuuden ajasta olivat karua luettavaa. Whitehead myöntää olleensa järkyttynyt lukiessaan niitä.

– Isänä ja perheellisenä voi vain kuvitella, miten hirveältä on tuntunut, jos oma lapsi on myyty tai puoliso ruoskittu tai peräti tapettu.

Kertomukset ovat siirtyneet fiktioksi Maanalainen rautatie -romaaniin. Whiteheadin kuvaukset julmuuksista ovat hämmentävää luettavaa. Orjia kohdeltiin huonommin kuin esineitä.

Colson Whitehead on Euroopan kiertueella. Hän nauttii saadessaan tavata lukijoitaan pitkän pandemia ajan jälkeen. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Whitehead, 52, ei jättänyt mustien hyväksikäytön kuvausta Maanalainen rautatie -romaaniin. Myös Nickelin pojat kertoo poikakodin kasvattien kurjasta kohtelusta 1960-luvulla. Tapahtumilla on vankka todellisuuspohja, sillä floridalaisen poikakodin maa-alueelta löytyi hautoja vuonna 2012. Myös tästä romaanista Whitehead palkittiin Pulitzerilla.

Tyylin muutos

Siksi onkin hieman yllättävää, että Whiteheadin uusin romaani Harlem Shuffle on rikostarina Ocean's Eleven -elokuvan hengessä. Se on paikka paikoin jopa hauska.

– Elämä on sekä traagista ja hauskaa. Jos haluaa olla uskollinen elämälle, täytyy vangita molemmat ääripäät.

Whitehead kuvaa elävästi 1960-luvun Harlemia. Itse hän ei ole asunut siellä koskaan, vaikka onkin viettänyt elämänsä Manhattanilla.

– Onneksi tuolta ajalta on paljon kuvia ja tietoja saatavilla.

Kirjassa, kuten myös todellisuudessa, poliisin ja mustien välit olivat tuolloinkin kireät. Romaanissa kuvataan yhteenottoja, jotka tuovat mieleen niin Rodney Kingin kuin George Floydin, jonka kuolemasta lähti liikkeelle maailmanlaajuinen Black Lives Matter -liike.

Whiteheadin mukaan BLM-liike lisäsi rotutietoisuutta, mutta ei varsinaisesti muuttanut mitään. Lainsäädäntöön on vaikea puuttua.

– Minunkin elinaikanani on käyty monia keskusteluja poliisiin liiallisista voimatoimista mustia kohtaan. Keskustelu velloo aikansa, mutta lopahtaa sitten. Vaikuttaa, ettei kenelläkään ole oikein kiinnostusta saada aikaan todellisia muutoksia asenteissa.

Colson Whiteheadin tunnetuimmat romaanit suomennoksina. Markku Päkkilä on suomentanut kaikki kolme. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Harlem Shuffle kuvaa New Yorkin alamaailmaa ja suurta hotelliryöstöä. Päähenkilöt on kuvattu sympaattiseksi, ja koko aikakausi näyttäytyy viattomana, vaikka väkivalta onkin jatkuvasti läsnä.

Myös Whitehead ihastui hahmoihinsa niin, että päätti jatkaa seuraavassa kirjassaan heidän tarinaansa. Samalla aikaikkuna siirtyy 1970-luvulle, josta Whiteheadilla on itselläänkin muistoja.

– Nautin todella paljon kirjoittamisesta. On helpompi kirjoittaa, kun muistaa itse. Kaikkea ei tarvitse tutkia.

Vaikka Whitehead on kirjoittanut paljon mustien yhdysvaltalaisten historiasta ja elämästä, hän ei koe sitä velvollisuudekseen.

– Ei, ei saa olla mitään velvollisuudentunnetta! Pitää tehdä sitä, mitä haluaa. Jos haluaisin kirjoittaa rakkausrunoja, ja olisin hyvä siinä, sitten tekisin uran rakkausrunoilijana.

.
.