Hyppää sisältöön

Kirjakauppiaita neljässä polvessa – liki 72 vuoden työuran tehnyt Pirkko Kauppinen muistaa kaupalta niin sodan, juhlat kuin koskettavat keskustelutkin

Pienessä maalaiskunnassa on Suomen vanhin yksityinen kirjakauppa, joka on pysynyt saman perheen omistuksessa jo 119 vuotta. Nyt kauppa vaihtaa omistajaa, ja sukunsa viimeiset kirjakauppiaat jättävät paikkansa tiskin takana.

Kolmannen polven kirjakauppias Pirkko Kauppinen on elänyt pikkutytöstä asti kirjojen keskellä. Taustalla kuvissa näkyvät hänen edeltäjänsä, isä Tuomas Vinha ja isoisä Kustaa Vinha. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Keskellä aurinkoista Ruoveden kirkonkylää seisoo kaunis, oranssi puutalo, jonka vanha ovi narahtaa avatessa, ja oveen kiinnitetty kello helähtää kevyesti.

Oven sulkeuduttua aika pysähtyy. Lähes 120 vuotta saman perheen omistuksessa pysynyt Vinhan kirjakauppa on sisältä kuin oma maailmansa.

Tiskin takana vastassa seisoo vanhoja valokuva-albumeita selaileva Pirkko Kauppinen. Myös hänen poikansa Mika Kauppinen saapuu takahuoneesta paikalle.

Kirjakaupan seiniä peittävät komeat, kattoon asti nousevat hyllyrivit, joista iso osa on jo tyhjillään. Vanhoja kirjoja ja talon historiasta kertovia esineitä on nostettu korkeimmille hyllyille.

– Nämä ovat kaikki alkuperäisiä kalusteita, Mika kertoo ja taputtaa jämerää puupöytää.

Yli sata vuotta ihmisvilinää seuranneet hyllyt ovat varmasti nähneet kaikenlaista. Nyt niiden tyhjyys kielii edessä olevasta muutoksesta.

Mutta ennen kuin mennään siihen, palataan hetkeksi ajassa taaksepäin.

Kirjakauppa on haluttu säilyttää sisältä alkuperäisen näköisenä. Nyt liikkeessä on hiljaista, toisin kuin vuosikymmeniä taaksepäin, jolloin ja hyllyt notkuivat kirjojen paljoudesta ja hyllyvälit täyttyivät asiakkaista. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Kirjakaupasta tuli elämä

Vinhan kirjakaupan tarina on saanut alkunsa vuonna 1903. Tuolloin Mika Kauppisen isoisoisä ja Pirkon isoisä Kustaa Vinha perusti kotiinsa kirjojen myynti- ja sitomistoimiston. Vuonna 1920 yritys muutti keskustassa sijaitsevan Ritoniemen tilan sivurakennukseen.

Muutamia vuosia myöhemmin vuonna 1931, Pirkon vanhemmat rakennuttivat Ritoniemen naapuriin komean hirsitalon. Pirkon isä, Tuomas Vinha, seurasi vankasti isänsä jalanjälkiä, ja kirjakaupan toiminta siirtyi uuden talon alakertaan, perheen asuttaessa yläkertaa.

Keskeisellä paikalla seisova Vinhan kirjakauppa oli aikoinaan kylänraitin edistyksellisimpiä rakennuksia sisävessoineen ja keskuslämmityksineen. Kuva: Pirkko Kauppisen kotialbumi

Pirkolle kirjakaupan elämä tuli siis tutuksi jo lapsena.

– Isä oli jämpti, eikä täällä kaupassa lapset mitään saaneet tehdä. Mutta kun sota syttyi, jäi äiti tähän yksin isän lähtiessä sotimaan. Kyllähän minä täällä sitten olin äidin apuna pikkutytöstä saakka, Pirkko muistelee.

Nyt 88-vuotias Pirkko istuu kaupan yhteydessä toimivan kirjakahvilan ruskealla sohvalla. Vielä tänäkin päivänä Pirkon voi löytää tutulta paikaltaan kirjakaupan tiskin takaa.

– Olen tähän kiinni kasvanut. Joku sanoikin, että kuulun kiinteistöön, hän naurahtaa.

Yrityksen pyörittämistä isänsä jälkeen jatkaneella Pirkolla on nyt takanaan 71 virallista virkavuotta.

– Englannin kuningattarella on vuotta lyhyempi virkaura, Pirkko vinkkaa pilke silmäkulmassa.

Pirkko Kauppinen aloitti kaupassa auttamisen jo nuorena, ja virallisen työuransa 1950-luvun alussa. Kuva: Pirkko Kauppisen kotialbumi

Minun unelmani oli olla pankkineiti. Äiti kuitenkin sanoi, etten minä mihinkään pankkiin kerkiä, vaan tähän minun on tultava.

Pirkko Kauppinen

Tie kirjakauppiaaksi ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Nuorella Pirkolla kun oli omatkin haaveensa.

– Minun unelmani oli olla pankkineiti. Äiti kuitenkin sanoi, etten minä mihinkään pankkiin kerkiä, vaan tähän minun on tultava.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, Pirkolle teroitettiin. Ja niin hän kunnioittikin, luopuen samalla omista unelmistaan. Katkera hän ei kuitenkaan ole, päinvastoin.

– Jos minä olisinkin ollut tuolla maailmalla pankkineitinä, niin ihan erilainen elämähän minulla olisi ollut. Mutta ei sitä niin voi ajatella, että miksi en tehnyt niin tai miksi tein näin. Kyllähän minulla on täällä ollut hyvä elämä, Pirkko miettii.

Kirjakahvilassa esillä on paljon muistoja kaupan eri vaiheista ja henkilöistä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Mikan ja Pirkon kanssa Mikan lapset Eetu ja Ella Kauppinen sekä Viiri-koira. Oikealla Pirkon isä, Tuomas Vinha. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Yli 55 vuoden avioliitto

Niin, jos Pirkko ei olisi jäänyt töihin perheensä kirjakauppaan, ei hän varmaan koskaan olisi tavannut aviomiestään Kalervoa, jonka kanssa hän asteli vihille vuonna 1966.

Opinto-ohjaajana työskennelleen aviomiehen kanssa Pirkolla oli arjen pyörittämisen suhteen aina selvät sävelet.

Ei Kalervo koskaan minulle sanonut, että älä mene sinne kauppaan. Hän tiesi, että tämä on minun elämäni.​

Pirkko Kauppinen

– Minä en ollut sellainen vaimo, jolla olisi ollut aina kauha kourassa. En minä osannut ruokaa laittaa. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli apulainen, ja töistä tultuaan Kalervo usein laittoi ruoan.

Toisin kuin Kalervo, Pirkko ei ikinä innostunut harrastuksista tai yhdistystoiminnasta. Hän viihtyi kaupalla kirjojen keskellä. Molemmilla oli omat työnsä ja menonsa, eikä niihin puututtu.

– Ei Kalervo koskaan minulle sanonut, että älä mene sinne kauppaan. Hän tiesi, että tämä on minun elämäni.

Pirkon isoisä Kustaa Vinha työskenteli alunperin kirjansitojana. Kädessään Pirkolla on Kustaa-vaarin sitoma, Akseli Gallen-Kallelasta kertova kirja. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Pirkko ja Kalervo olivat naimisissa yli 55 vuotta. Pari piti yhtä loppuun saakka, ja Pirkko toimi miehensä omaishoitajana tämän viimeiset vuodet.

Hyvästit aviomiehelleen Pirkko jätti pääsiäisenä. Menneistä vuosista puhuminen nostaa kyyneleet Pirkon silmiin. Hän pyyhkii silmäkulmansa, ja nostaa katseensa takaisin ylös, kohti kirjakaupan seinillä komeilevia tauluja sukunsa miehistä.

– Olen aina sanonut, että minulla on ollut elämässäni kaksi miestä. Kalervo ja tämä kauppa, hän saa lopulta sanottua.

Merkityksellisiä kohtaamisia

120 vuoden aikana kirjakaupassa on ehtinyt vierailla tuhansia ihmisiä. Pirkko muistelee lämmöllä kaupan vilkkaimpia aikoja.

– Oi, kyllä täällä oli alkuun vilskettä. Toimitimme kouluihin ja kirjastoihin kirjat ja täällä kävi paljon asiakkaita. Silloin ihmiset vielä lukivat ja puhuivat kirjoista paljon, kun ei alkuaikoina edes televisiota ollut.

Vinhalla on ehditty vuosien aikana juhlia lukuisia kertoja. Vuonna 1973 juhlittiin kirjakaupan 70-vuotista taivalta, kuvassa myös keskellä Pirkko Kauppinen ja oikeassa reunassa Mika Kauppinen. Kuva: Pirkko Kauppisen / Vinhan kirjakaupan kotialbumi

Kirjakauppa oli oman aikansa kulttuurikeskus. Kaupassa kävi paljon vierailijoita, kuten tunnettuja taiteilijoita ja kirjailijoita. Paikkakunnalla asunut Heikki Asunta vieraili kaupalla usein taiteilijatuttujensa kanssa, ja kauppa kävi niin öljyväreille kuin muille maalaustarvikkeille.

Eihän tuolla Osuuskaupan jonossa kukaan mitään puhu. Mutta tässä työssä olen saanut olla eräänlainen terapeutti.

Pirkko Kauppinen

Juuri ihmisiin tutustuminen on Pirkon mukaan ollut työn suola ja henkinen rikkaus. Vinhan kirjakauppaan saapui harva se päivä ihmisiä vain puhtaasti juttelemaan. Välillä keskustelut menivät myös syviin vesiin.

– Eihän tuolla Osuuskaupan jonossa kukaan mitään puhu. Mutta tässä työssä olen saanut olla eräänlainen terapeutti, Pirkko kertoo.

Yksi syvästi mieleen jäänyt kohtaaminen tapahtui vuosikymmeniä sitten, kun kirjakaupalle saapui Pirkolle vieras nainen. Nainen oli kävellyt ympäri kauppaa poissaolevan oloisena ja sanaakaan sanomatta, mutta lopulta avannut suunsa, pahoitellut käyttäytymistään, ja kertonut vuolaasti itkien juuri haudanneensa itsemurhan tehneen poikansa.

Poika oli ollut saman ikäinen kuin Pirkon oma tytär. Pirkko kuunteli poikansa menettäneen äidin surut, jutteli ja tarjosi lohdutusta. Lähtiessään vieras nainen oli kiittänyt Pirkkoa siitä, että hän oli saanut purkaa sisällä vellovaa tuskaansa.

– Minä olisin seissyt täällä vaikka markkaakaan en siitä olisi saanut. Mutta laskujakin oli maksettava, Pirkko huokaa. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

– Illalla kotona sanoin Kalervolle, että kyllä minä tänäänkin olin tarpeellinen, Pirkko muistelee hiljaa.

Juuri sellaiset kohtaamiset tekivät kaupalla päivystämisestä merkityksellistä – ja ovi pysyi auki myös hiljaisina päivinä.

Rakkaasta kaupasta tulikin taakka

Maaseutujen hiljentyminen ja ostokulttuurin radikaali muuttuminen ovat ajaneet pienten paikkakuntien yrittäjät ahtaalle. Tämä on jouduttu todistamaan myös Vinhan kirjakaupalla, jonka oven kellot ovat kilkahdelleet yhä vähemmän ja vähemmän.

– Viime vuosina monet kävivät kyllä ihastelemassa paikkaa ja sen historiaa, mutta eivät silti ostaneet mitään. Vaikka kehuja kiva onkin kuulla, ei niillä valitettavasti laskuja makseta, harmittelee neljännen polven kirjakauppias Mika Kauppinen.

Kun kauppa juhli 100 vuoden merkkipaalua vuonna 2003, siirtyi yritystoiminta Pirkolta tämän pojalle. Mika asuttaa perheineen talon yläkertaa, samaa asuntoa, jossa on viettänyt lapsuutensa.

– Pikkupoikana istuin tuossa tiskillä ja myin asiakkaille 50 pennillä Ruovesi-lehtiä, hän muistelee.

Nykyinen yrittäjä Mika Kauppinen on kirjakauppias neljännessä polvessa. Kuten äitinsä, on hänkin kasvanut kirjojen keskellä. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Mika on yrittänyt parhaansa mukaan pitää paikkaa pystyssä, ja perusti muutama vuosi sitten kaupan yhteyteen muun muassa pienen kirjakahvilan. Sekään ei tosin tuntunut riittävän houkuttelemaan asiakkaita.

– Kerran kahvilaan saapunut asiakas kertoi minulle, kuinka tässä on kuulemma ennen ollut kirjakauppa. Kauheasti kehui kahvilaa, ja innostui entisestään kun huomasi kirjoja täynnä olevat hyllyt. Miten loistava idea olikaan laittaa kirjakahvilaan lisämyynniksi vielä kirjojakin, Mika muistelee nauraen ja päätään pudistellen.

Myös kirjailijavieraita on Vinhalla edelleen nähty. Viimeisimpänä vieraana tuvan täyteen sai Pate Mustajärvi. Tulevana kesänä vieraslistalla on ainakin vastikään kirjan kirjoittanut Jippu.

Niin, alkava kesä. Se tulee olemaan Vinhan ja Kauppisten suvun viimeinen sivu kirjakauppiaina. Vaikeiden vuosien jälkeen Mika päätti lopulta laittaa kirjakaupan myyntiin. Nyt ostajat ovat vihdoin löytyneet, ja kauppapaperit juuri allekirjoitettu.

Kirjakaupan uusi elämä

Ensi vuonna kaupan uusina omistajina toimivat antikvariaatinpitäjä Mikko Vartiainen ja Otavan toimitusjohtajana työskentelevä Pasi Vainio.

Alaa tuntevina Vartiainen ja Vainio tiesivät, ettei pelkällä kirjakaupalla ole toimintaedellytyksiä Ruoveden kokoisessa, reilun 4 000 asukkaan kunnassa. Pohdinnan jälkeen syntyi ajatus kulttuurikeskuksesta, jonka sydän ja sielu olisi Vinhan kirjakauppa.

Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainio kuuli Vinhan kirjakaupan myyntiaikeista välikäsien kautta jo viime kesänä.

– Harmittelin sitä aika lailla, sillä kyseessä on merkittävä kohde, ei yksin Ruoveden, vaan koko Suomen mittakaavassa. Aikani pohdittuani soitin ystävälleni Mikolle, ja hetken keskustelun jälkeen tulimme siihen johtopäätökseen, että Vinhan pelastajat taitavat nyt puhua keskenään puhelimessa.

Tämä on iso asia monelle ihmiselle. Kaupantekohetki oli hyvin herkkä kaikille, välittäjää myöten siinä silmäkulmaa pyyhittiin.

Pasi Vainio

Vainio korostaa, että kirjakaupan toiminta jatkuu nykyisellään. Sen toimintaa tukemaan perustetaan antikvaarinen kirjakauppa, joka toimii myös verkossa.

– Kaupasta tulee löytymään peruslukemista kesäasukkaille, mutta myös erityinen valikoima paikallishistoriaa ja Ruoveden kulttuurihistoriaa. Rakennukseen on tulossa myös näyttelytila vaihtuvia taidenäyttelyitä varten. Kirjakahvilaa laajennetaan myös ulospäin ja yläkertaan rakennetaan majoitustiloja, jotka toimivat vaikkapa kirjailija- ja taiteilijaresidenssinä.

Lisäpontta uudistustyöhön yrittäjät saivat viime viikolla, kun Suomen Kulttuurirahasto myönsi hanketta varten perustetulle Kulttuurikauppa Oy:lle 50 000 euron Kärkihanke-apurahan.

– Tämä on iso asia monelle ihmiselle. Kaupantekohetki oli hyvin herkkä kaikille, välittäjää myöten siinä silmäkulmaa pyyhittiin, Vainio kertoo.

Ensi vuodeksi kirjakaupasta kehitetään kirjallisuuden ja taiteen ystävien monitoimitalo. – Nöyränä tähän lähdetään ja vakaa pyrkimys on toteuttaa suunnitelmat siten että ne vastaavat ihmisten odotuksia, kommentoi hankkeen toinen osakas Pasi Vainio. Kuva: Sanni Isomäki / Yle

Tavoitteena on avata uudistunut, mutta perinteitä kunnioittava Vinhan kirjakauppa keväällä 2023, Kirjan ja ruusun päivänä 23. huhtikuuta.

Kauppisille – ja koko Ruovedelle kirjakaupan myynti suunniteltuun käyttötarkoitukseen on suorastaan lottovoitto.

– Ei paremmin voisi mennä, ei mitenkään. Onhan tämä mahtavaa, Mika iloitsee.

Oman suvun elämäntyöstä luopuminen on kuitenkin myös raskas paikka, etenkin pitkän uran tehneelle Pirkolle, joka uskoi pysyvänsä kaupalla isänsä tavoin elämänsä loppuun asti.

Kaikesta huolimatta myös Pirkko on iloinen uusien omistajien suunnitelmista.

– Kyllä minusta tuntuu, että tämä pääsee arvoiseensa käyttöön. Kyllä tämä kaiken kaikkiaan onnellinen ratkaisu on.

Millaisia muistoja sinulla on Vinhan kirjakaupasta? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 17.5. kello 23 asti.

.
.