Hyppää sisältöön

Arkea maailmalta: Yhdysvalloissa joukkoliikenne on luusereille – Lontoon-loma muistutti Amerikan asennevammoista

Euroopan visiitin jälkeen arjen asenteet Yhdysvalloissa tuntuvat tunkkaisilta, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-toimittaja Juri von Bonsdorff.

Yhdysvalloissa julkiseen liikenteeseen on panostettu vähemmän kuin monissa Euroopan maissa. Matkustaja nousemassa bussiin San Franciscossa huhtikuun alussa. Kuva: Michael Ho Wai Lee/SOPA Images/Shutterstock/All Over Press

WASHINGTON Elämä Yhdysvalloissa on yleensä mielenkiintoista, mutta sen asennevammoja on toisinaan vaikea sietää.

Sain tästä muistutuksen pari viikkoa sitten, kun perheeni teki lomamatkan Lontooseen.

Asuttuani melkein viisitoista vuotta Yhdysvalloissa, amerikkalaistunut mieleni kiinnitti välittömästi huomiota Lontoon joukkoliikenteeseen.

Ihastelin metron ja perinteisten punaisten bussien toimivuutta. Suurkaupungissa ei ole pienintäkään kolkkaa, johon ei pääse sujuvasti ja kohtuullisessa ajassa. Junia ei tarvitse odotella, ja linja-autojakin suhahtelee pysäkille tiuhaan.

Vaunuihin ahtautui kaiken värisiä ja ikäisiä ihmisiä. Vaatetusta oli rääsyistä liituraitaan. Metro näytti koko kansan junalta, jonka toimivuuteen on panostettu, koska se on ihmisille ja yhteiskunnalle tärkeää.

Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Täällä joukkoliikenne on vähemmistöjen ja vähävaraisten liikenneväline.

Edes maan pääkaupungissa Washingtonissa metro ei ole kattava: se kulkee harvakseltaan, on myöhässä ja reistailee.

Poliittisessa keskustelussa moottoritiet ovat aina etusijalla, vaikka tutkimukset osoittavat, että toimiva joukkoliikenne vaikuttaa positiivisesti ihmisten taloudelliseen, sosiaaliseen ja terveydelliseen hyvinvointiin.

Haastattelin aikoinaan erästä demokraattipoliitikkoa eteläisessä Virginiassa, jonne olin matkustanut linja-autolla. Uutena tulokkaana halusin nähdä maata bussin ikkunasta.

Eipä taida työnantajasi arvostaa sinua, koska laittoi linja-autoon, hän sanoi ja nauroi räkäisesti.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että joukkoliikenne oli hänelle luuserin liikenneväline.

Toinen Lontoossa tekemäni havainto koski poliisia, jonka toimintaa pääsimme todistamaan läheltä Hyde Parkin piknikillä.

Kesken juustojen napostelun puolen tusinaa konstaapelia kiiruhti paikalle. He viittoivat reppu selässään nurmikentän halki kulkevaa miestä pysähtymään. Ruskeaihoiseen mieheen kohdistui selvästi jonkinlainen epäily.

Katseeni kiinnittyi poliisien tyhjiin käsiin. Yhdessäkään kädessä ei ollut etälamautinta tai ampuma-asetta, koska Britanniassa poliisi ei normaalisti kanna asetta.

Aseilla kyllästettyyn amerikkalaisyhteiskuntaan tottuneelle havainto oli järisyttävä.

Matkustajia New Yorkissa, Times Squaren metroasemalla huhtikuun puolivälissä. Kuva: Erik Pendzich / Shutterstock / AOP

Toisin sanoen, Hyde Parkissa epäillyn ei tarvinnut pelätä ammutuksi tulemista. Yhdysvalloissa puolestaan aseita on niin paljon, että niitä saa varoa Washingtonin iltapäiväruuhkassa.

Koskaan ei tiedä mitä autossaan raivoava, mielestään kaltoin kohdeltu kanssa-autoilija, pitää hansikaslokerossaan.

Piknikin jälkeen naureskelimme vielä brittikoomikolle, joka viihdytti yleisöä Covent Gardenin komediaklubilla roimalla annoksella itseironiaa.

Kyytiä saivat niin kuninkaalliset kuin brittien siirtomaa-ajan sorto ja ryöstely.

Taas tuntui raikkaalta.

Täällä Yhdysvalloissa oman historian rumista kappaleista halutaan mieluiten vaieta.

Koululautakuntien kokouksissa vanhemmat uhkaavat väkivallalla, kun koulut pyrkivät valistamaan oppilaitaan rotusyrjinnästä.

Yhdysvalloissa myöskään oman maan kunniaa ei sovi kyseenalaistaa, on sitten kyseessä urheilija tai poliitikko. Entinen amerikkalaisen jalkapallon tähtipelaaja, Colin Kaepernick, savustettiin lajista ulos, kun hän arvosteli poliisia.

Presidentti Barack Obama taas leimattiin lähes maanpetturiksi, kun hän puhui avoimesti Yhdysvaltain ylilyönneistä kylmän sodan aikana.

Kulunutta kliseetä mukaillen – välillä pitää näemmä matkustaa kauas, jotta voi nähdä lähelle kirkkaammin. Euroopan-vierailun jälkeen Yhdysvallat tuntuu tunkkaiselta ja itseriittoiselta. Onneksi se ei ole kuitenkaan koko totuus tästä maasta.

.
.