Hyppää sisältöön

Tutkimus kumosi kuvan varhaiskeskiajan eliitistä ahmimassa arkisin lihaa – ylhäisetkin anglosaksit olivat pitkälti kasvissyöjiä

Ruokapöytä notkui lihasta vain silloin, kun talonpojat kestitsivät yläluokkaa viimeisen päälle, kertovat yli 2000 varhaiskeskiaikaisen vainajan luihin kertyneet kemialliset todisteet heidän ravinnostaan.

Isotooppitutkimus osoittaa, ettei tämä varhaiskeskiajan konkretisoimiseksi luotu lihaisa lavastus ole pätevä kuva edes eliitin arjesta. Kuva: Viktor Fischer / Alamy / AOP

Pöytä kukkuroillaan lampaan- ja naudanlihaa, kanankoipi kädessä ja suupielet aina rasvassa. Ja kun haluttiin syödä hieman fiinimmin, haukattiin villisian potkaa ja saksanhirven kylkeä. Sellainen on populaarikulttuurin kuva nykyisen Englannin anglosaksiylhäisön ateriasta varhaiskeskiajalla.

Kirjallisten lähteiden pohjalta tutkijatkin ovat olettaneet, että tuolloiset vallanpitäjät söivät hyvin paljon enemmän lihaa kuin muu väestö. Talonpoikien on luultu joutuneen ruokkimaan heidän kyltymättömyyttään karjallaan feorm-järjestelmän pakottamina.

Muinaisenglannista periytyvä feorm-sana tarkoittaa ruokaveroa.

Tuore brittitutkimus maalaa aivan toisenlaisen kuvan anglosaksisen eliitin arkiaterioista. Ihmisten luihin tallentuneet isotoopit kertovat kemiallista tarinaa siitä, millaista ruokaa 400–1000-luvuilla todellisuudessa syötiin.

Tutkimuksen pohjana ovat 2 023 ihmisen luurangon isotooppianalyysit, jotka bioarkeologi Sam Leggett teki tohtoriopinnoissaan Cambridgen yliopistossa. Anglo-Saxon England (siirryt toiseen palveluun) -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on aineistoltaan kaikkien aikojen suurin varhaiskeskiajan isotooppitutkimus.

Sen rinnakkaistutkimus puolestaan kyseenalaistaa vakiintuneen kuvan talonpoikien verorasituksesta.

Leggett vertasi isotooppianalyysiensä tuloksia siihen, mitä hautojen sijainti ja hauta-aarteet kertoivat tutkittujen ihmisten sosiaalisesta asemasta.

Hän ei löytänyt todisteita, joiden perusteella komeimminkaan haudatut ihmiset olisivat eläneet ensi sijassa eläinproteiinilla.

Kun hän esitteli tuloksiaan, ne herättivät Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) historioitsijan Tom Lambertin kiinnostuksen ja saivat hänet liittymään tutkimukseen.

Kilo punaista lihaa ja kaksi litraa olutta

Leggett ja Lambert alkoivat selvittää vakiintuneen käsityksen ja isotooppianalyysien ristiriitaa tutustumalla siihen, mitä ja miten paljon Länsi-Wessexin kuninkaan Inen hovissa oli syöty aterialla, josta tiedot ovat säilyneet.

Inen valtakunta kattoi joidenkin vuosikymmenien ajan suurimman osan nykyisestä Etelä-Englannista. Hän luopui vallasta vuonna 726.

Tutkijat päättelivät sämpylöiden tapaisten leipästen määrästä, että ruokailjoita oli ollut ainakin 300. Kun kaikkien ruokalajien yhteenlaskettu kilokalorimäärä jaettiin heidän keskensä, jokainen syöjä oli tullut nauttineeksi runsaan neljäntuhannen kilokalorin aterian.

Tuhti illallinen sisälsi kullekin puoli kiloa lampaanlihaa ja saman verran nautaa. Lohta, ankeriasta ja kanaa tarjottiin jokaiselle yhteensä puoli kiloa. Muutakin pöydässä oli, kuten juustoa ja hunajaa. Ateria huuhdottiin alas runsaalla kahdella litralla olutta.

Ruokalista, josta tutkijat laskivat kuningas Inen vieraiden aterian kilokalorit yli miljoonaksi. Kuva: Textus Roffensis / Rochesterin katedraali

Vastaavia tietoja on kymmenessä muussa Etelä-Englannista säilyneessä varhaiskeskiajan ruokalistassa, 700-luvun lopulta 900-luvun lopulle.

Niissäkin on niukasta leipää ja roimasti lihaa sekä paljon olutta, joskaan ei määrättömästi aikansa normaaliin kulutukseen nähden. Olut oli terveellisempää kuin likainen vesi; siksi olutta joivat kaikki. Vihanneksia ei mainita, vaikka niitäkin tutkijoiden mukaan lienee ollut jonkin verran tarjolla.

Tutkijat eivät väitä, että tekstit valehtelisivat aterioiden muhkeudesta. Vaikka yhdenkään luvut tuskin lienevät täsmällisiä, suuruusluokkaa he pitävät uskottavana.

Jokapäiväisestä mässäilystä he kuitenkin ovat eri mieltä: juhla oli juhla, ja arkena kuninkaallisetkin söivät toisin.

– Emme löytäneet mitään näyttöä siitä, että ihmiset olisivat syöneet säännöllisesti suuria määriä eläinproteiinia. Jos niin olisi ollut, isotooppianalyysit olisivat todistaneet sen. Olisimme nähneet luissa myös merkkejä kihdistä, Lambert sanoo.

Grillijuhlat varhaiskeskiajan tapaan

Tutkijoiden mukaan varhaiskeskiajalta säästyneet ruokalajilistat viittaavat vahvasti siihen, että niihin kirjattiin satunnaisten suurten juhlien tarpeet, vaikka historioitsijat ovat erehtyneet luulemaan niitä perusaterioiden kuvauksiksi.

– Eihän tällaisen pitäisi yllättää. Minäkin olen ollut monissa kaverien grillijuhlissa, joissa on grillattu järjetön määrä lihaa. Myös muinoin vieraat varmaankin söivät parhaat palat ja tähteistä tehtiin pataruokaa, Lambert arvelee.

Isotooppien perusteella tavallinen ateria oli kaikille varhaiskeskiajan kansankerroksille paljon yhtäläisempi kuin tähän saakka on ymmärretty, lisää Sam Leggett.

Pöydässä oli leipää, vähän lihaa ja juustoa, tai paksua rokkaa, jota tehtiin viljasta, kaalista, sipulista, porkkanoista ja milloin mistäkin, mitä kullakin oli saatavilla.

Jopa kuningas ja hänen lähipiirinsä luultavasti elivät pääosin viljapohjaisella ravinnolla. Lihapidot, joissa tirisi kokonainen härkä vartaassa, olivat heillekin poikkeuksellista juhlaa, tutkijat päättelevät.

Tämä Warwickshiresta viime vuosikymmenellä löydetty nainen eli kuudennella tai seitsemännellä vuosisadalla. Hän sai mukaansa tuonpuoleiseen muun muassa korunsa. Kuva: Anni Byard / Oxfordshiren kreivikuntaneuvosto

Kuningas Inen pidoista säilynyt kirjanpito antoi tutkijoille syytä epäillä, että myös vakiintuneessa käsityksessä feorm-verosta on rukkaamista.

– Historioitsijat ovat olettaneet, että keskiajan juhlat olivat vain eliitille. Mutta vaikka vieraat olisivat olleet todellisia ahmatteja, Inen juhliin täytyi osallistua 300 ihmistä tai jopa enemmän. Siis myös paljon aivan tavallisia viljelijöitä, Tom Lambert sanoo.

Jos talonpoikien asema ei ollutkaan niin alisteinen kuin on ajateltu, se vaikuttaa käsityksiin koko yhteiskunnasta.

Tuon ajan hovien on päätelty saaneen pääosan ravinnostaan verona talonpojilta. Hallitsijan omilta mailta on luultu tulleen vain jotakin pientä, jos sitäkään.

Päätelmä on jatkunut niin, että valtakuntiensa laajentuessa kuninkaat myönsivät feorm-oikeuksia muullekin eliitille, joka siten sai pikku hiljaa yhä enemmän valtaa rahvaaseen.

Feorm olikin ehkä suhdetoimintaa

Tom Lambertin mukaan feorm-sana on tulkittu väärin. Hänen mukaansa se ei tarkoittanut jatkuvaa ruoan luovuttamista vaan viittasi yksittäisiin juhliin. Tähän tulokseen hän tuli haarukoimalla sanaa muun muassa ylimystön testamenteista.

Jos feorm olisi ollut jatkuva vero, johon kuninkaalla tai ylimyksellä oli aina oikeus, hänen ei olisi tarvinnut osoittaa siitä mitään kiitollisuutta. Hänen osallistumisensa yhteisiin juhliin kertoo kuitenkin aivan toisenlaisesta dynamiikasta, Lambert sanoo.

– Kuninkaat matkustivat suurensuuriin grillijuhliin, joita maatilansa omistavat vapaat talonpojat isännöivät. Sitä voisi verrata tämän päivän Yhdysvaltojen presidentinvaalien kampanjaillallisiin. Se oli olennaisen tärkeää poliittista osallistumista.

Mikäli tiedeyhteisö hyväksyy Anglo-Saxon England (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun tulkinnan, sillä voi olla isoja vaikutuksia Englannin varhaiskeskiajan ja jopa koko poliittisen historian tutkimukseen.

Winchesterin katedraalin hautakirstuista yllättäen löytyneiden vainajien joukossa on kaksi 10–15-vuotiasta poikaa, jotka luidensa perusteella elivät normanniajan alussa. Heidän henkilöllisyytensä on ainakin toistaiseksi selvittämättä mutta tutkijat ovat vakuuttuneita heidän kuninkaallisesta syntyperästään. Kuva: Detail Heritage / AOP

Sam Leggett ja Tom Lambert odottavat vahvistuksia päätelmilleen, kun Winchesterin katedraalin kuuden luukirstun tutkijat julkistavat omien isotooppianalyysiensä tulokset. Luut on ajoitettu anglosaksisen ajan lopulle ja normanniajan alkuun eli vuoden 1000 molemmin puolin.

Jos kirstuissa todella on anglosaksien supereliitin luita, niiden isotoopit ovat ainutlaatuista todistusaineistoa siitä, millaisia ruokalajeja vallan terävimmällä huipulla syötiin.

Kirstuissa on ainakin 23 yksilön jäänteitä, kertoi Bristolin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus kolme vuotta sitten. Määrä yllätti, sillä kirstujen teksteissä mainitaan vai 15 ihmistä. Joukossa on kahdeksan kuningasta ja yksi kuningatar.

Sotilaat ryöstivät Winchesterin katedraalin Englannin sisällissodassa 1600-luvulla. Heidän mentyään luut päätyivät takaisin kirstuihin sikin sokin. Seitsemän nimeämättömän ihmisen jäänteet tekevät palapelistä tutkijoille entistäkin haastavamman.

Luista on kyetty toistaiseksi päättelemään kuolinaikojen lisäksi ihmisten ikiä, sukupuolia ja ulkoisia ominaisuuksia. Isotooppitutkimusten lisäksi jatkuvat myös DNA-tutkimukset.

Lue myös:

.
.