Hyppää sisältöön

Naton ulkopuolelle on jäämässä vain neljä EU-maata – selvitimme, mitä virkaa on enää EU:n yhteisellä puolustuksella

Asiantuntija pitää mahdollisena, että Natosta aletaan keskustella pian Itävallassakin, vaikka puolueettomuus on kirjattu maan perustuslakiin.

Animaatio EU- ja Nato-maista Euroopassa
Animaatio EU- ja Nato-maista Euroopassa

Jos Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset Natoon hyväksytään, liiton ulkopuolelle jää vain neljä EU-maata: Irlanti, Itävalta, Kypros ja Malta. Niistä suurin– Itävalta – saattaa piankin käynnistää oman turvallisuuspoliittisen keskustelunsa, jossa punnitaan myös maan suhdetta Natoon.

– Viimeistään Suomen ja erityisesti Ruotsin päätös pyrkiä Naton jäseneksi ovat saaneet myös itävaltalaiset miettimään maansa turvallisuuspoliittista asemaa, sanoo poliittisen historian apulaisprofessori Johanna Rainio-Niemi Helsingin yliopistosta.

Hän on perehtynyt tutkimuksissaan puolueettomuuteen ja liittoutumattomuuteen toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa.

Puolueettomuus on kirjattu perustuslakiin

Juuret Itävallan puolueettomuudelle on rakennettu maailmansotien aikana. Matka jättimäisestä Itävalta-Unkarin keisarikunnasta nykyiseksi, väkiluvultaan Suomea hieman suuremmaksi eurooppalaiseksi valtioksi on jättänyt jälkensä. Maa liitettiin ensin natsi-Saksaan ja toisen maailmansodan jälkeen se jaettiin neljään miehityssektoriin, jotka purettiin vasta vuonna 1955.

Etenkin toisen maailmansodan ajoista asti Itävallassa on toisteltu iskulausetta "Nie wieder krieg" (Ei koskaan enää sotaa). Kirjaus maan puolueettomuudesta on kirjattu maan nykyiseen perustuslakiin.

Itävalta on viralisesti puolueeton, mutta se on ottanut tutkija Johanna Rainio-Niemen mukaan vahvasti kantaa Venäjän sotatoimiin Ukrainassa. Kuva on viime maaliskuulta, jolloin Wienissä järjestetty Fridays for Future -mielenosoituksessa osoitettiin tukea Ukrainalle. Kuva: AOP

– Itävallan valtio piti tavallaan perustaa uudelleen kylmän sodan aikana. Muodollisesti itävaltalaiset itse valitsivat puolueettomuuden ja kirjasivat sen perustuslakiinsa. Kirjausta voi kyllä muuttaa, mutta sen on katsottu vaativan parlamentissa viiden kuudesosan enemmistön, Rainio-Niemi selittää.

Tarpeeksi kovaa poliittista painetta kirjauksen muuttumiseen ei ole ollut, eikä asiasta ole Rainio-Niemen mukaan viime vuosina liiemmin edes keskusteltu. Nyt muutoksen merkkejä on kuitenkin näkyvissä.

Ruotsin askeleita seurataan tarkkaan

Rainio-Niemen mukaan Ruotsin ja Suomen Nato-aikeet ovat luonnollisesti olleet otsikoissa myös Itävallassa, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

– Itävallan kohdalla uskon, että nimenomaan Ruotsin liittymisellä on iso merkitys, koska historiallisesti Ruotsin puolueettomuusmallilla on ollut Itävallassa kaikupohjaa.

Itävallalla ei Ruotsin tapaan myöskään ole Venäjän kanssa yhteistä rajaa kuten Suomella, mikä muuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun painopistettä.

– Suomessa Nato-keskustelua on käyty nimenomaan maan oman turvallisuuden näkökulmasta, mutta Itävallassa keskustelun lähtökohta olisi nimenomaan vastuu ja velvollisuus laajemman alueellisen turvallisuuden näkökulmasta, apulaisprofessori Rainio-Niemi arvioi.

– Mitään omaa välitöntä turvallisuuspoliittista uhkaa Nato-maiden ympäröimässä Itävallassa ei koeta, hän jatkaa.

Mitä virkaa on EU:n yhteisellä puolustuksella?

Jäävätkö pyrkimykset kohti EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa tarpeettomiksi, jos lähes kaikki sen jäsenmaat kuuluvat Natoon? Tutkijan mukaan eivät jää.

– Se, että Nato muodostaa Euroopan puolustuksen ytimen, on ollut aika selvää jo pitkään. Suomen ja Ruotsin liittyminen vain vahvistaisi tätä asetelmaa, sanoo Tuomas Iso-Markku Ulkopoliittisesta instituutista.

Hänen mukaansa Euroopan puolustusta tulisi katsoa kokonaisuutena, jossa on useita toimijoita. EU:n rooli on perinteisesti keskittynyt kriisinhallintaan, kun Naton ydintehtävä on sotilaallisen pelotteen ja puolustuksen rakentaminen ja ylläpitäminen erityisesti Venäjää kohtaan.

Viime vuosien aikana EU on kuitenkin lisäksi ottanut käyttöönsä uusia välineitä, kuten pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja Euroopan puolustusrahaston, joiden avulla se voi tukea esimerkiksi puolustustutkimusta ja puolustusmateriaalihankintoja, Iso-Markku kertoo.

– Tällainen yhteistyö hyödyttäisi edetessään myös Natoa.

Entä mikä on Naton ulkopuolelle jäävien EU-maiden asema sellaisessa tilanteessa, jossa puolustusta tarvitaan?

– Varmasi EU-maat olisivat valmiita tukemaan johonkin rajaan asti. Pitää kuitenkin muistaa, ettei EU:n keskinäisen avunannon lauseke ole samalla tavalla uskottava tai sitova kuin Naton viides artikla. Eli se ei takaa, että jäsenvaltiot käytännössä tukisivat toisiaan aseellisesti, Iso-Markku sanoo.

Itävalta on jäämässä puolueettomuutensa kanssa yksin

Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys ei sinänsä muuta Itävallan tai muidenkaan sotilasliiton ulkopuolelle jäävien maiden asemaa suhteessa Natoon tai EU:n yhteiseen puolustukseen.

Itävallan puolustusbudjetti oli Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2020 vain 0,8 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suomessa vastaava luku oli 1,5. Kuvassa itävaltalaiset sotilaat osallistuvat rajavalvontaharjoitukseen. Kuva on vuodelta 2017. Kuva: EPA

Itävallassa keskustelu puolueettomuuspolitiikan tarkoituksenmukaisuudesta on kuitenkin Rainio-Niemen mukaan nyt heräilemässä. Hänen mukaansa itävaltalainen puolueettomuus on perustunut osaltaan sille, että samassa veneessä on muitakin. Nyt jäljelle on jäämässä Sveitsi, mutta etenkin EU-kehyksessä Ruotsin ja Suomen seura on ollut keskeistä.

– Jos alkaa näyttää siltä, että itävaltalaiset jäävät politiikkansa kanssa yksin, voi olla, että arvio kääntyy sille kannalle, että on turvallisempaa siirtyä samaan seuraan muiden kanssa.

Vaikka Itävaltaan ei ikinä kohdistuisikaan varsinaista sotilaallista uhkaa, maa voi Rainio-Niemen mukaan päätyä arvioimaan, että muista EU-maista poikkeava linja saattaisi altistaa esimerkiksi kyberhyökkäyksille tai painostukselle.

Lisää Natoon liittyviä uutisia löydät tästä jatkuvasti päivittyvästä artikkelista.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 19.5. kello 23:een saakka.

.
.