Hyppää sisältöön

Britannia on pohjoisen Euroopan maa, jolla on omat syynsä vastustaa Venäjää – siksi sitä kiinnostaa nyt Ruotsin ja Suomen turvaaminen

Britannian kanssa tehdyt turvallisuusjulistukset kertovat siitä, että saarivaltio haluaa olla aktiivinen sotilasmahti Euroopassa myös EU-eron jälkeen.

Britannian pääministeri Boris Johnson Helsingissä 11. toukokuuta. Hän ja presidentti Sauli Niinistö allekirjoittivat keskinäistä apua lupaavan turvallisuusjulistuksen. Kuva: Silja Viitala / Yle

Kun Britannian pääministeri Boris Johnson vauhdikkaine otsatukkineen lennähti viime viikon keskiviikkona Tukholmaan ja Helsinkiin, joku saattoi ajatella hänen pakenevan kotimaan politiikan vastatuulia. Olihan Johnsonin puolue, konservatiivit, vain muutama päivä aiemmin kärsinyt ankaria takaiskuja paikallisvaaleissa.

Turvallisuuspolitiikan tuntijat eivät vierailusta kuitenkaan pahemmin yllättyneet. Britannia on yksi Euroopan merkittävimmistä sotilasmahdeista ja ydinasevaltio, jolle Pohjois-Euroopan turvallisuus on ollut tärkeää jo pitkään.

– Britannia on ollut kiinnostunut Pohjois-Euroopan turvallisuudesta koko viime vuosisadan ajan, sanoo Jacob Westberg Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Johnsonin vierailun aikana Britannia allekirjoitti sekä Ruotsin että Suomen kanssa poliittisen julistuksen (siirryt toiseen palveluun), jonka on määrä turvata kumpaakin maata Nato-hakemuksen käsittelyn aikana. Julkilausuma ei anna laillisesti sitovia turvatakuita, mutta Britannia lupaa tarvittaessa jopa sotilaallista apua.

Johson saapumassa paikallisvaalien äänestypaikalla Lontoossa Dilyn-koiransa kanssa toukokuun 5. päivänä. Kuva: Andy Rain / EPA

Jacob Westberg on tutkinut Britannian ja Pohjoismaiden suhdetta. Hänen mukaansa Britannian ulkopolitiikan ytimessä on pitkään ollut nimenomaan Venäjän uhkan torjuminen pohjoisilla alueilla, joista puhutaan Britanniassa usein termillä “High North”.

Ensimmäiset Venäjän laajentumishaluja koskevat puolustussopimukset solmittiin itse asiassa jo vuonna 1855. Niin sanotun Marraskuun sopimuksen osapuolina olivat Britannia, Ranska sekä Ruotsin ja Norjan kuningaskuntien muodostama unioni.

– Sopimuksen mukaan Ruotsi-Norja ei saanut suostua mihinkään alueluovutuksiin Venäjälle. Jos Venäjä uhkaisi sotilaallisesti, Britannia ja Ranska lupautuivat tulemaan avuksi, Westberg sanoo.

Tuohon aikaan käytiin Venäjän ja muun muassa Britannian ja Ranskan välistä Krimin sotaa. Siihen liittyi myös Suomen historiassa tärkeä Oolannin sota. Sen aikana brittilaivasto pommitti Venäjän linnoituksia Ahvenanmaalla.

Ruotsi pysyi kuitenkin irrallaan Krimin sodasta, kuten myös myöhemmistä sodista.

Jacob Westbergin mukaan Britannian pääministeri Winston Churchill olisi halunnut saada Ruotsin osallistumaan toiseen maailmansotaan, koska hän ennakoi, että sodan jälkeen Neuvostoliiton ja lännen välille syntyy uusia jännitteitä.

Boris Johnson Tukholmassa allekirjoittamassa turvallisuusjulistusta pääministeri Magdalena Andersonin kanssa ennen lentoa Helsinkiin. Kuva: Christine Olsson / EPA

– Ruotsi pysyi kuitenkin virallisesti puolueettomana, ja on pysynyt sotilaallisesti liittoutumattomana peräti 200 vuotta. Siksi Natoon hakeutuminen on historiallista, Westberg sanoo.

Britannia on puhunut liittolaisensa Yhdysvaltojen puolesta Euroopassa

Lontoon aktiivisuutta Pohjoismaissa selittää Jacob Westbergin mukaan myös Britannian perinteinen rooli siltana Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.

– Britannia on hyvin innokas näyttäytymään hyödyllisenä liittolaiselleen Yhdysvalloille. Yksi tapa osoittaa tämä on ottaa vastuuta Euroopan maiden turvallisuudesta, hän sanoo.

Yhdysvaltojen ja Naton kiinnostus pohjoisen Euroopan turvallisuudesta ja Venäjän torjunnasta johti kylmän sodan aikana jopa useisiin salaisiin takuisiin Yhdysvaltojen ja liittoutumattoman Ruotsin välillä.

Näillä sopimuksilla Yhdysvallat lupasi tulla apuun, jos Ruotsiin hyökättäisiin.

– Ei ollut kyse siitä, että Yhdysvallat olisi tuntenut Ruotsin erityisen läheiseksi, vaan siitä, että Yhdysvallat ajatteli Natoon kuuluvien Norjan ja Tanskan puolustamisen olevan mahdotonta, jos Neuvostoliitto pääsisi kontrolloimaan Ruotsia, Westberg sanoo.

Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija sanoo, että tämän logiikan mukaan monet toivoivat, että tällainen tuki olisi turvannut Ruotsia myös nyt, Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen aiheuttamassa uudessa epävarmuudessa.

Britannia on identiteetiltään Pohjois-Euroopan maa

Myös Ulkopoliittisen instituutin tutkija Juha Jokela sanoo, että Johnsonin aktiivisuutta Ruotsissa ja Suomessa selittävät ennen muuta Britannian omat ulko-, puolustus- ja turvallisuuspoliittiset intressit – sekä maantiede.

Esimerkiksi Britanniaan kuuluvilta Pohjanmerellä sijaitsevilta Shetlandin saarilta on lyhempi matka Norjaan kuin Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin.

– Kun karttaa kääntelee ja katsoo tarkemmin, huomaa että Pohjois-Eurooppa on Britannialle strategisesti keskeinen alue, Jokela sanoo.

Britannia sijaitsee Pohjois-Atlantilla, ja kun katsoo sieltä suunnasta maan turvallisuutta uhkaavia asioita, niin pohjoisessa vastaan tulevat arktinen alue ja Venäjän suurin laivastotukikohta sekä ydinasepelote sukellusveneineen.

Britannia on luvannut tukea Suomea myös sotilaallisesti. Kuvassa Britannian merijalkaväki harjoittee maihinnousua Naton sotilasharjoituksissa Pohjois-Norjassa maalis-huhtikuussa. Kuva: AOP

Idässä taas Itämeren alue kytkeytyy Britanniaan Pohjanmeren kautta, Jokela selvittää.

Tästä näkökulmasta Pohjoismaiden vakaus on Britannialle tärkeää.

– Britannian identiteetti Pohjois-Euroopan maana on viime vuosina vain vahvistunut, Jokela sanoo.

Britannia on kylmän sodan jälkeenkin harjoittanut suhteellisen kovaa Venäjä-politiikka verrattuna muihin Euroopan suurin maihin, Ranskaan ja Saksaan, arvioi Jokela. Toisaalta erityisesti konservatiivipuolue on saanut osakseen kritiikkiä Venäjä-yhteyksistä.

Britannia halunnut profiloitua myös Ukrainan auttajana

Britannian EU-ero vuoden 2020 alussa ei ole muuttanut merkittävästi maan halua olla aktiivinen turvallisuustoimija Euroopassa.

Britannia on esimerkiksi yksi tärkeimmistä Ukrainalle sotilaallista apua antavista Euroopan maista. Se on myös halunnut esiintyä tässä yhteydessä varsin näyttävästi, kun Boris Johnson teki yllätysvierailun Kiovaan huhtikuun alussa.

Johnsonin käynti Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa toteutettiin 9. huhtikuuta näyttävään tyyliin. Kuva: Ukrainan presidentin kanslia

Kun suora sotilaallinen väliintulo Ukrainassa on rajattu pois, Venäjän vastustamisessa ovat korostuneet talouspakotteet. Tässä keskeisimmät päättäjät ovat Jokelan mukaan kuitenkin Yhdysvallat ja EU.

Aiemmin Britannia oli yksi aktiivisimmista EU:n pakotepolitiikassa. Nyt Britannia on tehnyt omat pakotepäätökset EU:n ulkopuolella, eikä yhtä aktiivista roolia siltana Yhdysvaltojen ja EU:n välillä kuin ennen ole ollut, Jokela sanoo.

Brexit ei johtanutkaan turvallisuusyhteistyön vähenemiseen

Heti Britannian vuoden 2016 brexit-kansanäänestyksen jälkeen oli arvailuja siitä, vetäytyykö Britannia Euroopan puolustuksesta.

– Nämä huolet osoittautuivat nopeasti turhiksi. Britannia on hyvin sitoutunut Natoon, Jokela sanoo.

Jokelan mukaan Britannia on ottanut jopa aiempaa aktiivisempaa roolia nimenomaan pohjoisen Euroopan turvallisuusuhkien torjunnassa esimerkiksi Itämerellä.

Tästä on esimerkkinä vuonna 2012 perustettu Britannian johtama kymmenen maan kriisinhallintaan keskittyvä joukko JEF (Joint Expeditionary Force), joissa myös Suomi on mukana. Lisäksi Lontoossa on laadittu arktista aluetta koskeva puolustuspoliittinen strategia.

Yleisesti ottaen länsimaat ovat esiintyneet Ukrainan tueksi ja Venäjää vastaan hyvin yhtenäisinä, ja siinä joukossa on myös EU:sta eronnut Britannia.

– Hyökkäyssodan pitkittyminen tulee todennäköisesti kuitenkin testaamaan lännen ja Euroopan yhtenäisyyttä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin Juha Jokela.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon, 18.5. klo 23 saakka.

Lue myös:

.
.