Hyppää sisältöön

Maaza Mengiste oli juuri saanut valmiiksi romaaninsa Etiopian naissotilaista, kun sai kuulla isoisoäitinsä olleen yksi taistelijoista

Etiopialaistaustainen kirjailija Maaza Mengiste kirjoitti romaanin Etiopian ja Italian välisessä sodassa (1935–1936) taistelleista naissotilaista. Kirjaa ei voi lukea vertaamatta sotaa nykyiseen Ukrainan tilanteeseen.

Maaza Mengiste haluaa nostaa esiin naisten historiaa. Kirjailija vieraili Suomessa Helsinki Lit-kirjallisuusfestivaalilla. Kuva: Katriina Laine / Yle

Yhdysvaltalainen Maaza Mengiste, 48, oli pyytänyt kustantajaltaan lykkäystä romaanikäsikirjoituksensa palauttamiselle. Hän halusi tehdä vielä yhden matkan synnyinmaahansa Etiopiaan, jotta osaisi kuvata keskeisiä tapahtumapaikkoja mahdollisimman tarkasti ja uskottavasti.

Hän kirjoitti romaania etiopialaisista naissotilaista, jotka taistelivat Italian joukkoja vastaan 1930-luvulla. Idean kirjaan hän oli saanut valokuvasta, jossa naissotilas poseerasi kiväärinsä kanssa. Kirjoitusprosessin aikana Mengiste tutki valtavan määrän historiankirjoituksia ja vietti jopa vuoden Italiassa arkistoja tutkien.

Kun Mengiste oli kierrellyt riittävästi Etiopian maaseudulla äitinsä ja oppaana toimineen serkkunsa kanssa, hän palasi kotiin New Yorkiin viimeistelemään kirjansa. Koko matkan ajan hän oli puhunut äidilleen romaanistaan ja sen tapahtumista.

Kun kirja oli valmis, hän puhui jälleen kerran äitinsä kanssa Etiopian naissotilaista. Sivulauseessa äiti huomautti, että "entäs isoisoäitisi, hän oli myös mukana taisteluissa".

– Luulin, kuulleeni väärin! Ei voinut olla niin, että olin kerännyt tietoa ja kirjoittanut tarinaa ja sitten saan tietää, että ai niin, omassa suvussanikin on naissotilaita.

Maaza Mengiste asuu New Yorkissa. Hän opettaa kirjoittamista yliopistossa. Kuva: Katriina Laine / Yle

Kun Mengiste oli toipunut järkytyksestä, hän ryhtyi tivaamaan äidiltään, miksei tämä ollut kertonut aiemmin.

– Äiti vastasi vähän ihmetellen, että "no koska et kysynyt".

Mengisten äiti oli ajatellut, ettei hänen isoäitinsä tarina ole mitenkään tärkeä historian kannalta. Se on vain keittiössä kuultu tarina, vaikka onkin totta.

Tapahtuma sai Mengisten havahtumaan, että hän oli koko elämänsä kyllä kuullut tarinoita sukunsa miehistä, mutta ei mitään naisista.

– Onneksi tähän on tullut muutosta. Yhä enemmän kirjoitetaan naisista. Sotahistoriassa heidän roolinsa on ollut yhtä merkittävä kuin miesten, vaikka naiset olisivat olleet "vain" kotirintamalla.

Isoisoäiti haastoi isänsä oikeuteen

Maaza Mengiste vieraili Suomessa Helsinki Lit -käännöskirjallisuusfestivaalilla kertomassa keväällä suomennetusta romaanistaan Varjokuningas ( suom. Aleksi Milonoff, Atena).

Hän on huomannut keskusteluissa lukijoidensa kanssa, miten naisten tarinat ovat nosteessa ympäri maailmaa. Parin päivän Suomen vierailun aikana Mengiste sai kuulla Suomen sisällissodassa taistelleista naisista ja siitä, miten naiset pitivät yhteiskuntaa pystyssä toisen maailmansodan aikana miesten ollessa rintamalla.

– Meidän on ymmärrettävä, että myös "keittiötarinat" ovat tärkeä osa historiaa.

Etiopialaisia sotilaita kuvattuna Addis Abebassa vuonna 1935. Kuva: Victor Console/ANL/Shutterstock/All Over Press

Varjokuningas kertoo orpotyttö Hirutista, joka nousee piiasta sotilaaksi ja varjokuninkaan henkivartijaksi. Kirjassa eletään vuotta 1935, jolloin Italia hyökkäsi Etiopiaan. Italiaa johti tuolloin fasistinen Benito Mussolini, Etiopiaa keisari Haile Selassie.

Italian asevoimat olivat moninkertaiset verrattuna Etiopiaan. Siksi myös monet naiset Etiopiassa tarttuivat aseisiin. Niin teki myös Mengisten isoisoäiti Getey.

– Kuten sain jälkeenpäin kuulla, Getey oli värväytynyt sotajoukkoihin, koska oli perheen vanhin lapsi. Veljet olivat niin nuoria, ettei heitä voitu lähettää sotaan. Getey halusi mennä heidän puolestaan "edustamaan perhettä".

Sotaan ei kuitenkaan voinut mennä ilman asetta. Getey oli jo naitettu, mutta asui vielä kotona, koska oli niin nuori. Niinpä hän vaati isänsä kivääriä itselleen. Isä oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että aseen saa Geteyn aviomies.

– Getey oli niin neuvokas, että haastoi isän oikeuteen. Hän tiesi, että vanhimmalle lapsille kuuluu omaisuutta, joten hän voitti ja sai kiväärin itselleen. Tästä on asiakirjoja.

Tietämättä mitään isoäitinsä tarinasta, Mengiste loi Hirutille samankaltaisen tilanteen. Hirut joutui taistelemaan kiväärinsä puolesta.

– Uskomaton yhteensattuma, Mengiste myöntää.

Kirja peilautuu Ukrainan tilanteeseen

Varjokuningas ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 2019 ja se pääsi seuraavana vuonna Booker-palkintoehdokkaaksi. Kirja nostettiin myös monien arvostettujen lehtien kuten New York Times ja Timen vuoden parhaimpien kirjojen listalle.

Varjokuningas on saanut ylistäviä kritiikkejä maailmalla ja se oli myös Booker-palkintoehdokkaana. Kuva: Katriina Laine / Yle

Vaikka romaani kuvaa tapahtumia noin 90 vuoden takaa Afrikassa, se on hämmästyttävän ajankohtainen tänä keväänä. Italian ja Etiopian välinen sota peilautuu väistämättä meneillään olevan Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Italia hyökkäsi yksipuolisesti Etiopiaan, aivan kuten Venäjä Ukrainaan. Italian asevoimia pidettiin ylivertaisina, aivan kuten Venäjän. Etiopialaisten suuri taistelutahto yllätti, aivan kuten ukrainalaisten.

Mengiste osaa kuvata romaanissaan sodan aiheuttamia tunteita monelta kantilta: pelkoa, vihaa, ylpeyttä sekä myös pahuutta ja turtumusta.

Kaiken tämän lisäksi Mengiste on kirjoittanut romaaninsa hahmon, jonka juuret ovat Ukrainassa.

– Olen seurannut Ukrainan tilannetta järkyttyneenä ja tunnen syvää empatiaa ukrainalaisia kohtaan. Olen kirjoitusprosessin aikana lukenut paljon historiasta ja konflikteista, joten uusi sota Euroopassa on jotain todella surullista. Seuraukset koskettavat aina useita sukupolvia.

Katse taaksepäin

Myös Mengiste on kantanut sodan seurauksia elämässään. Hän oli pieni lapsi, kun perhe joutui pakenemaan Etiopian vallankaappausta. Haile Selassien syrjäyttämisen jälkeen olot olivat epävakaat, joten he muuttivat Nigeriaan. Sieltä matka jatkui Yhdysvaltoihin, jossa Mengiste on käynyt koulunsa.

– Olen koko elämäni katsonut taaksepäin ja kaivannut jotain. Kotimaan jättäminen oli vanhemmilleni niin kova paikka, etteivät he koskaan suostuneet puhumaan Etiopiasta oikein mitään, vaikka yritin lapsena kysellä.

Niinpä Mengiste luki kaikki käsiinsä saamat tietokirjat, joissa käsiteltiin Etiopiaa. Niitä ei ollut montaa. Lisäksi ne olivat melko vaikeaselkoisia lapselle.

Mutta maailmassa riittää konflikteja. Mengiste luki kaiken mahdollisen niistä. Hänelle tuli tutuksi niin Espanjan sisällissota kuin Prahan kevät.

– Lukeminen auttoi minua. Tunsin kuuluvani joukkoon, ei ollutkaan epätavallista joutua jättämään kotimaansa, tai tuntemaan kaihoa ja pettymystä. Se olikin universaali tarina.

Maaza Mengiste kirjoittaa parhaillaan kolmatta romaaniaan. Kuva: Katriina Laine / Yle

Mengiste käy Etiopiassa mahdollisimman usein. Siellä on paljon sukulaisia ja myös hänen äitinsä on muuttanut sinne.

– Etiopia tuntuu kodilta, vaikka olenkin asunut lähes koko elämäni Yhdysvalloissa.

Viime vuonna levottomuudet yltyivät jälleen Etiopiassa, kun kapinallisryhmät valtasivat alueita. Muutamat Mengisten sukulaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Pääkaupunki Addis Abebassa elämä yhä soljuu, mutta Mengisten mukaan tilanne on hyvin epävakaa.

– Etiopian tilanne huolestuttaa minua. En osaa sanoa, miltä maan tulevaisuus näyttää.

Lue lisää: