Hyppää sisältöön
Mielipide
Onnellisuus

Lauri Kontron kolumni: Pohjolassa asuu onnellista väkeä

Yksi pohjoismaisen hyvinvoinnin edellytys on ollut, että olemme pitkään pysyneet irti sodista, kirjoittaa Kontro.

Suomi on maailman onnellisin maa. Täällä on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä, kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) olemme keikkuneet jopa maailmanlistan ykkösenä. Meillä on korkea elintaso, kohtuullisen hyvä terveydenhuolto, melko hyvät tiet.

Onnellisuusmittauksiin kannattaa suhtautua tyynesti – sitä saadaan, mitä tilataan. Kiistää ei voida kuitenkaan, että kuulumme niihin, joilla menee hyvin. On mennyt jo kauan. Olemme Pohjoismaa, samassa seurassa Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa.

Mikä on se salaisuus, joka on saanut nämä pienet maat onnistumaan? Eikö maailmassa olekaan tärkeää olla suuri?

Ensinnäkin, on asia nimeltä oikeusvaltio. Pohjolassa on ratkaisujen perustana aina laki. Sen lain ovat säätäneet vaaleilla valitut päättäjät, jotka voidaan vaihtaa. Lakia tulkitsevat tuomioistuimet, jotka ovat riippumattomia. Tiedotusvälineet ovat vapaita, sensuuria ei ole, erilaiset mielipiteet sallitaan ja väittelyyn jopa rohkaistaan. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä, ei vain teoriassa.

Toiseksi, koulutus on ilmaista, kansa on sivistynyttä. Maat ovat puitetalouksia, markkinat toimivat, mutta hyvinvoinnin erojen tasaamiseksi kansalaisilla on valtion järjestämä sosiaaliturva. Verot ovat melko korkeita, mutta niille löytyy yleensä vastinetta.

Kolmanneksi, ympäristöstä huolehditaan, luonto halutaan säilyttää jälkipolville.

Itsestäänselvyyksiä, sanoo moni. Ja onhan meillä paljon myös ongelmia. Sekin on totta, mutta silti kannattaa nähdä metsä puilta.

Yksi hyvinvointimme edellytys on ollut, että olemme pitkään pysyneet irti sodista. Sotien kohteena olemisesta on kyllä kokemusta, paljonkin. Suurvallat ovat eurooppalaisissa kriiseissä pyrkineet käyttämään ja käyttäneet Pohjolaa astinlautanaan. Näin tapahtui viimeksi toisessa maailmansodassa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, tapahtui myös Pohjolan turvallisuuspolitiikassa muutos. Nyt sekä Suomi, että Ruotsi, jotka ovat olleet liittokuntien ulkopuolella, ovat menossa jäseniksi Natoon, Tanska ja Norjahan siellä ovat jo ennestään.

Nato ei ole tunneasia, se on kylmää reaalipolitiikkaa ja maantiedettä. 

Suomen ja Ruotsin äkilliseen jäsenyyshaluun on yksi ainoa syy, Venäjän hyökkäys Ukrainan kimppuun. Natoon ei haluta sen vuoksi, että oltaisiin jotenkin enemmän ”lännessä”, siellä on kulttuurisesti oltu jo tuhat vuotta, ensimmäisestä ristiretkestä alkaen. Nato ei ole ideologinen yhteisö, järjestöön kuuluu maita Turkista Yhdysvaltoihin ja Albaniasta Bulgariaan.

Eikä Natoon mennä sen takia, ettei olisi omaa armeijaa, sellainen on ja vieläpä vahva. Liittoutumisella ei haetakaan perusturvaa vaan lisäturvaa, sillä nostetaan kynnystä käyttää sotilaallisia keinoja Pohjolaa vastaan. Nato ei ole tunneasia, se on kylmää reaalipolitiikkaa ja maantiedettä.

Pohjolassa Nato-asiassakin on, ja saa olla erilaisia mielipiteitä. Olisi luonnotonta, että kansalaisilla ja päättäjillä voisi olla vain yksi ainoa oikea mielipide. On yhtä arvokasta korostaa Nato-liitoksen huonoja kuin hyviä puolia. Nato ei ole mikään paratiisi, sanovat vastustajat. Niinpä, mutta se voi estää helvetin syntymisen maan päälle, toteavat puolustajat. Mielestäni keskustelussa on nyt todettu, että hyvät puolet painavat enemmän kuin huonot, siksi eduskunta on päätynyt kannattamaan jäsenyyttä.

Pohjoismaiseen kulttuuriin kuuluu sekä pidättyvyys että määrätietoisuus. Saatamme jopa kiusaantua, jos joku erehtyy onnellisuuttamme kehumaan. Onhan meillä sanontakin: Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.

Natoonkaan ei mennä, eikä olekaan syytä mennä elämöiden ja henkseleitä paukutellen vaan tyynesti, pohjoismaisella, eleettömällä tyylillä. Kun Sauli Niinistö soitti Vladimir Putinille ja totesi, että näin teemme, että tähän on tultu, ei Putinkaan tainnut yllättyä.

Pohjolalle ei mikään ole tärkeämpää kuin rauha. Historiassa rauha on merkinnyt aina onnellisuutta, sota onnettomuutta, niin nytkin.

Pohjoisen ihmiset haluavat edelleen olla niitä onnellisimpia maailmassa.

Lauri Kontro

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 24.5. klo 23.00 saakka.

.
.