Hyppää sisältöön

Analyysi: Niinistö vierailee jälleen Washingtonissa – mutta mitä Yhdysvallat voi antaa Erdoganille?

Washingtonista katsottuna vain Yhdysvallat voi vauhdittaa ratkaisua Nato-kiistassa, sillä Turkki todennäköisesti toivoo myönnytyksiä nimenomaan siltä, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Iida Tikka.

Presidentti Sauli Niinistö tapasi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin Valkoisessa talossa 4. maaliskuuta 2022. Kuva: Sarah Silbiger / Lehtikuva

WASHINGTON. Presidentti Sauli Niinistö vierailee tänään Washingtonissa jo toistamiseen vain kolmen kuukauden sisällä. Tällä kertaa mukana on myös Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson.

Yhdysvallat on luvannut kummallekin maalle poliittista tukea Nato-prosessin ajaksi. Ulospäin se näyttäytyy juuri tapaamisina, kättelyinä ja korulauseina.

Samaan aikaan kulisseissa Yhdysvallat tekee raivokkaasti töitä ratkaistakseen Suomen ja Ruotsin Nato-tietä hidastavan ongelman, Turkin vitkuttelun.

Washingtonin ensimmäisenä tehtävänä on ollut selvittää, mitä Turkki tarkalleen ottaen haluaa. Yhdysvaltain hallinnon virkamiehet ovat käyneet vilkasta keskustelua turkkilaisten kollegoidensa kanssa, ja viimeksi eilen ulkoministeri Antony Blinken tapasi Turkin Mevlüt Çavuşoğlun New Yorkissa.

Keskustelujen sisältöä ei kerrota kovin avoimesti, ehkä koska Turkin pelaaminen voisi innostaa muitakin Nato-maita kikkailuun. Se asettaisi Yhdysvallat hankalaan asemaan, koska Naton veturina maalla on sekä polttavin tahto laajentaa sotilasliittoa että usein eniten annettavaa sen jäsenille.

Turkki saattaa toivoa Yhdysvalloilta esimerkiksi myönnytyksiä kurdikysymykseen tai ratkaisua pitkään kiistaa herättäneisiin asekauppoihin.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Kuva: EPA-EFE

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on esittänyt vaatimuksia liittyen Suomen ja Ruotsin kurdeihin. Washingtonista katsottuna todellisuudessa Erdogania eniten huolestuttavan kysymyksen voi ratkaista vain Yhdysvallat.

Se löytynee Pohjois-Syyriasta, missä Yhdysvallat ja Turkki ovat olleet ajoittain käytännössä vastakkain. Niin ovat olleet myös Erdogan ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden.

Pohjoisen Syyrian kurdijoukot ovat olleet Yhdysvalloille tärkeä liittolainen Isis-terrorijärjestön vastaisessa sodassa. Viimeksi helmikuussa presidentti Joe Biden ylisti kurdijoukkojen merkitystä (siirryt toiseen palveluun) liittolaisena kertoessaan merkittävän terroristijohtajan kuolleen Yhdysvaltain iskussa.

Erdogan taas näkee kurdijoukot uhkana. Hän ei halua, että Syyrian kurdit onnistuisivat tavoitteessaan oman, itsenäisen alueen perustamisesta, varsinkaan aivan Turkin rajan tuntumaan. Kun Yhdysvallat lopetti presidentti (siirryt toiseen palveluun)Donald Trumpinkaudella kurdijoukkojen aseistamisen, Turkki riemuitsi.

Ja kun Trump vuonna 2019 veti Yhdysvaltain sotilaat yllättäen pois Pohjois-Syyriasta ja jätti kurdijoukot omilleen, Turkki hyökkäsi. Silloinen presidenttipyrkyri Biden tuomitsi sekä Trumpin päätöksenteon että Erdoganin toimet.

Syyrian kurdien johtamat SDF-sotilaat lepäsivät etsiessään Isisin taistelijoita Hasakassa 24. tammikuuta. Kuva: Ahmed Mardnli / EPA

Sittemmin Yhdysvallat toimi välittäjänä Turkin ja kurdijoukkojen välisissä neuvotteluissa, joiden tavoitteena Turkki piti puskurivyöhykkeen kehittämistä kurdien hallitseman Kaakkois-Syyrian ja Turkin välille.

Keskustelut kuitenkin vaimenivat Trumpin kauden lopulla. Turkki voi hyvinkin toivoa, että Yhdysvallat kääntäisi huomionsa takaisin asiaan.

Toinen Turkin ja Yhdysvaltain suhteita hiertävä kysymys liittyy asekauppoihin.

Maiden välinen sotateollinen kaupankäynti on ollut jumissa siitä asti kun Turkki osti venäläisvalmisteisia S-400 -ohjusjärjestelmiä. Kauppojen seurauksena Yhdysvallat keskeytti Turkin osallisuuden F-35 kauppoihin, vaikka maa oli suunnitellut ostavansa Yhdysvalloilta jopa sata hävittäjää.

Sittemmin Turkki on yrittänyt ostaa Yhdysvalloilta 40 F-16 hävittäjää, mutta nekään kaupat eivät ole onnistuneet.

Wall Street Journalin mukaan (siirryt toiseen palveluun) asekaupoissa on kuitenkin tapahtunut viikko sitten myönnytyksiä, kun Biden on pyytänyt kongressia hyväksymään hävittäjäkauppoja pienimuotoisemman asekaupan Turkin kanssa.

Onko siis Bidenille tärkeämpää saada Ruotsi ja Suomi Natoon kuin huolehtia kurdiliittolaisista? Entä voidaanko Turkin Venäjän kanssa tekemät asekaupat painaa villaisella?

Teoriassa Yhdysvalloilla on mitä antaa, mutta kyse on prioriteeteista.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Turkki tuli tämän viikon Nato-kokoukseen mukanaan pitkä vaatimuslista ehtona Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle. Ylen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen avaa Uutispodcastissa Turkin vaatimusten taustoja.
.
.