Hyppää sisältöön

Jorma Piispanen perusti Imatran juopotteleville nuorille toisen kodin ja voitti satojen luottamuksen – 30 vuotta myöhemmin yhdet kädet eivät enää riitä

Imatran vs. kaupunginjohtajan mielestä nuorten tekemiä rikoksia on turha piilotella. Kaupunki saa ikävää julkisuutta, mutta yhteiskunnallinen keskustelu voi auttaa myös ratkomaan ongelmia – muuallakin kuin Imatralla.

Irti-teatteri toimii Vuoksenniskan nuorisoseuran yhteydessä ja tekee sekä kesäteatteria että muita näytelmiä. Kuvassa Jorma Piispanen. Kuva: Mikko Mykkanen / Yle

Täällä saat olla kuin toisessa kodissasi. Päästää irti ja tehdä sitä, mitä haluaisit tehdä, mutta et uskalla.

Jorma Piispanen toivottaa tervetulleeksi imatralaiseen teatteriin. Paikka syntyi, kun Piispanen muutti Imatralle ja huolestui.

– Kuljin kulmilla iltaisin, näin nuoria ja ajattelin, eikö heille löytyisi mukavampaa tekemistä kuin... sanotaan suoraan, että pämpätä ja tehdä pahojaan. Ajattelin, että perustan teatterin, jossa lapset ja nuoret saavat muuta tekemistä ja ajattelemista, Piispanen kertoo.

Jorma Piispanen pohdiskelee imatralaisten nuorten hyvinvointia. Hän on teatterillaan ehkäissyt monen nuoren syrjäytymistä ja väärille teille joutumista tarjoamalla nuorille kodin teatterista. Toimittajana Mikko Mykkänen.

Tuosta hetkestä on nyt 30 vuotta. Irti-teatteri on tehnyt kymmeniä ja taas kymmeniä näytelmiä – ja antanut nuorille tilaa onnistua ja tuoda itseään esille.

Välillä lapset ja nuoret harjoittelevat omissa porukoissaan, välillä tehdään näytelmiä yhdessä aikuisten kanssa.

– On hirmuisen tärkeää, että nuoret pystyvät olemaan aikuisten kanssa ja aikuiset nuorten kanssa, Piispanen pohtii.

Hän sai vastikään Suomen Nuorisoseurat ry:ltä tunnustuspalkinnon tekemästään kulttuurisesta nuorisotyöstä.

Palkintoperusteissa (siirryt toiseen palveluun)Piispasen kuvaillaan pelastaneen nuoria syrjäytymiseltä ja pahoilta teiltä antamalla heille kodin teatterista. Hän on ollut turvallinen aikuinen useille sukupolville ja sadoille nuorille.

Nuorten rikokset herättävät huolta

Viime aikoina imatralaisnuorista on piirtynyt julkisuudessa on synkkä kuva.

Nuoria on syytettynä linja-autonkuljettajan tapon yrityksestä ja epäiltynä pizzeriayrittäjän pahoinpitelystä. Nuorisojoukko on käynyt parikymppisen miehen kimppuun (siirryt toiseen palveluun) kaupungilla ja vienyt hänen lompakkonsa.

Sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan (siirryt toiseen palveluun) osa tapon yrityksestä syytetyistä nuorista on ollut osallisena myös muissa rikoksissa. Poliisi ei yksilöi lehdelle, mistä rikoksista on kyse.

Piispanen on seurannut keskustelua huolestuneena: tietyllä joukolla menee huonosti.

– Mistä pahoinvointi johtuu, en tiedä. Onko tilojen puutteesta vai onko se vanhemmista kiinni, että lapset voivat pahoin, Piispanen puntaroi.

Hän arvelee, että erilaiset omat tilat – esimerkiksi hiljattain avattu mopotalli – ja kokoontumispaikat voivat osaltaan helpottaa nuorten tilannetta. Toisaalta tiloja on takavuosia vähemmän, eivätkä tilat tavoita kaikkia.

Kaupunki pestaa lisää ammattilaisia nuorisotyöhön

Imatran vs. kaupunginjohtaja Matias Hildén toivoo, ettei kaikkia nuoria leimata rikosuutisten vuoksi.

– Tässä on tosi pieni porukka, jotka häiriötä ja rikoksia tekevät. Sellainen leima, että meillä olisi huonosti käyttäytyvä nuoriso, ei pidä valtaosaltaan paikkansa. Eniten harmittaa niiden nuorten puolesta, jotka käyttäytyvät asiallisesti, Hildén sanoo.

Hänen mukaansa nuorten tukemiseen tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Kaupunki voi huolehtia esimerkiksi siitä, että kouluissa tunnistetaan nuorten ongelmia ja nuorilla on tiloja vapaa-ajanviettoon, mutta vakavammissa tilanteissa tarvitaan esimerkiksi poliisin ja lastensuojelun osaamista.

Kaupungin hyvinvointilautakunta (siirryt toiseen palveluun)on päättänyt vastikään esittää kaupunginhallitukselle, että nuorisotyöhön palkataan kolme uutta työntekijää. Taustalla ovat erilaiset nuorten vointiin liittyvät huolet.

"Mainehaitta on pieni murhe"

Hildénin mukaan on selvää, että rikoksista käytävä julkinen keskustelu vaikuttaa lyhyellä aikavälillä kaupungin maineeseen.

– Mutta onko haitta pitkäaikainen, siitä en olisi harmissani tai peloissani. Mainehaitta on pieni murhe sen rinnalla, mitä rikosten uhrit ovat joutuneet kohtaamaan. Kaikki myötätunto on heidän puolellaan, Hildén sanoo.

Hänen mielestään ongelmia on turha piilotella: julkisuus ja yhteiskunnallinen keskustelu voivat myös auttaa tunnistamaan ongelmia ja ratkomaan niitä. Ongelmat eivät Hildénin näkemyksen mukaan koske vain Imatraa, vaan samantyyppisiä tilanteita ja kehityskulkuja voidaan nähdä muualla Suomessa tai Ruotsissakin.

Ja on kaupungissa on nähty hienojakin kehityskulkuja – niistä tietää esimerkiksi Jorma Piispanen.

– Onhan tästä lähtenyt maailmalle nuoria, jotka ovat joko hakeutuneet teatterialalle tai johonkin muuhun ilmaisujuttuun. Se on minusta tosi hieno juttu.

.
.