Hyppää sisältöön

Menestyvä muotisuunnittelija kirjoitti omakohtaisen romaanin lapsuudesta alkoholismin varjossa – "Lapsena en tiennyt paremmasta elämästä"

Skotlantilaistaustainen Douglas Stuart kirjoitti palkitun romaanin työväenluokan lapsuudestaan ja alkoholismista. Useille muotibrändeille työskennellyt Stuart on nykyään kokopäivätoiminen kirjailija.

Douglas Stuart vieraili Suomessa kertomassa palkitusta esikoisromaanistaan. Kuva: Katriina Laine / Yle

Douglas Stuart saapuu haastatteluun tyylikkäänä, huoliteltuna ja hyväntuulisena. Hänen tavattoman kohtelias ja huomaavainen puheenpartensa ei anna mitään viitteitä hänen taustastaan.

Stuartia voi pitää malliesimerkkinä siitä, että kaikki on mahdollista.

Stuart on Helsingissä puhumassa esikoisromaanistaan Shuggie Bain (suom. Laura Jänisniemi, WSOY), jolla hän voitti arvostetun Booker-palkinnon vuonna 2020.

Romaani on kaunis, mutta rujo kuvaus skotlantilaisesta työväenluokan perheestä, jonka äiti on alkoholisti. Ei mikään tissuttelija, vaan aamunsa vahvalla oluella aloittava juoppo.

Päähenkilö on perheen nuorin poika Shuggie, joka rakastaa äitiään ja jaksaa iloita yhä harvemmiksi käyvistä selvistä hetkistä.

Tämä kaikki on hyvin tuttua Douglas Stuartille, 46. Romaanissa on mukana omaelämäkerrallisia muistoja.

– Äitini kärsi koko lapsuuteni ajan alkoholismista. Se varjosti koko elämääni. Hän kuoli alkoholin takia, kun olin 16-vuotias. Siitä lähtien elin omillani.

Douglas Stuart haluaa muistuttaa lukijoita, ettei kirja ole omaelämäkerrallinen, vaikka siinä on paljon omakohtaisuutta. Kuva: Katriina Laine / Yle

Stuart myöntää, että Shuggie muistuttaa häntä, vaikka onkin fiktiivinen hahmo.

– Shuggie on paljon varmempi ja kokonaisempi kuin minä olin. Hänen etunsa on se, että hänellä on nelikymppisen kirjailijan näkemys tukenaan, Stuart nauraa.

Kunnianosoitus työväenluokalle

Romaani kuvaa liikuttavasti äidin ja pojan suhdetta, joka on kaikesta huolimatta lämmin ja rakastava. He muodostavat oman kuplansa raadollisen yhteisön sisällä.

Shuggie Bain on paitsi selviytymistarina myös kuvaus työväenluokkalaisesta yhteiskunnasta. Työttömyys, köyhyys ja pahoinvointi tuntuvat määrittävän koko elinpiiriä. Kirjassa eletään Margaret Thatcherin aikakautta, jolloin luokkaerot kasvoivat ja etenkin työväestö kärsi.

– Se oli kovaa aikaa. Romaani on myös kunnianosoitus työväenluokalle ja muistutus siitä, miten meidät jätettiin vain selviämään.

Romaanin päähenkilö Shuggie ei ole "kova jätkä", vaan poika, joka pitää kauniista asioista ja tanssista. Hän on tyytyväinen, että äiti jaksaa huolehtia edes huulipunastaan, vaikka kaikki muut asiat lipsuvat käsistä.

Machoilua ihannoiva yhteisö ei tietenkään sulata feminiinistä poikaa, vaan sulkee hänet ulkopuolelle.

– Toksinen maskuliinisuus nostaa päätään aina, kun yhteiskunta voi huonosti ja näköalattomuus lisääntyy.

Douglas Stuart iloitsee, että Glasgow'n ilmapiiri on muuttunut hänen laspuudensa ajoilta. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Stuart käy synnyinkaupungissaan Glasgow'ssa muutaman kerran vuodessa. Se on yhä rakas paikka, vaikka sinne liittyy paljon ikäviäkin muistoja. Teollisuuskaupunki on kuitenkin muuttunut paljon vuosikymmenten aikana.

– Olen iloinen, miten Glasgow'n ilmapiiri on muuttunut suvaitsevaisemmaksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Siellä on paljon kulttuuria, eikä se ole enää mikään likainen teollisuuskaupunki, sanoo Stuart, joka asuu nykyään miehen kanssa New Yorkissa.

"Lapsena en tiennyt paremmasta elämästä"

Äidin varhainen kuolema vaikutti pitkään Douglas Stuartin elämään. Hän tuntee yhä määrittelemätöntä menetyksen tunnetta. Sääliä hän ei kuitenkaan kaipaa.

– En edes lapsena ajatellut, että olemme köyhiä ja huono-osaisia. Silloin en tiennyt paremmasta. Kun ympärillä on samanlaisia perheitä, sitä vain ajattelee kaiken olevan normaalia.

Ympäröivä yhteisö ei ruokkinut suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Stuart ei osannut haaveilla mistään, koska elämä oli selviytymistä päivä kerrallaan.

Koulunkäynti sujui niin ja näin, mutta Stuart oli taiteellisesti lahjakas. Onneksi eräs opettaja huomasi pojan taiteellisuuden ja osasi ohjata häntä vaatesuunnittelun pariin.

– Opettaja sanoi, että taiteilijaksi en valitettavasti voi ryhtyä, koska minun on elätettävä itse itseni. Opettaja keksi, että vaatteiden suunnittelussa voisin olla hyvä ja saada jopa ihan oikean ammatin.

Douglas Stuart on jättänyt muotisuunnittelun ja keskittyy kirjoittamiseen. Kuva: Katriina Laine / Yle

Valinta oli oikea ja Stuart jatkoi opiskelujaan Lontoossa. Yliopisto-opintojen loppusuoralla Stuartille tarjottiin harjoittelupaikkaa Calvin Kleinin yhtiöstä. Se edellytti muuttoa New Yorkiin. Se oli vähän yli parikymppiselle nuorelle upea mahdollisuus.

Siitä lähtien Stuart on asunut Yhdysvalloissa ja työskennellyt useille muotibrändeille, kuten GAPille ja Banana Republicille.

Käsikirjoitus hylättiin kymmeniä kertoja

Menestyksekkään muotisuunnittelijauran lomassa Stuart alkoi kirjoittaa. Hänelle tuli tarve käsitellä jollain tapaa menneisyyttään. Hän tunsi olevansa tarpeeksi kypsä uppoutumaan kipeisiinkin muistoihin.

Kirjoittaminen tuntui yllättävän mukavalta. Stuart kokeili eri tyylejä ja haki omaa ääntään.

Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta kirjoittamisesta ja kirjojakin hän oli ryhtynyt lukemaan vasta 17-vuotiaana. Työväenluokan keskuudessa kirjallisuutta ja lukemista pidettiin elitistisenä, joten kirjojen maailma avautui Stuartille vasta aikuisena.

– Opettelin kirjoittamaan aivan yksin. Kirjoittaminen tuntui helpolta, sillä minulla ei ollut mitään paineita.

Sekään ei lannistanut, että romaanin käsikirjoitus hylättiin kymmeniä kertoja. Äidin ja pojan suhteesta kertovaa kirjaa pidettiin epäkiinnostavana. Stuart ei silti muuttanut pilkkuakaan, vaan lähetti käsikirjoitustaan sinnikkäästi uusiin kustantamoihin.

Pieni yhdysvaltalainen kustantamo uskalsi ottaa riskin ja julkaisi kirjan. Se kannatti, sillä romaania on nyt myyty lähes pari miljoonaa kappaletta.

Booker-palkinnon myötä Stuart on jättänyt muotisuunnittelijan uran ja kirjoittaa työkseen. Työn alla on jo kolmas romaani.

– Luulen, että menneisyyteni seuraa minua aina. Kirjoitan aina työväenluokkaisesta näkökulmasta. En pääse siitä eroon.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 27.5. klo 23:een asti.

Lue lisää: