Hyppää sisältöön

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys mullistaa voimasuhteet Itämerellä – asiantuntija: "Tämä todennäköisesti muuttaa Venäjän laskelmia"

Naton jäseninä Suomi ja Ruotsi voivat siirtää puolustusliiton painopistettä kohti pohjoista. Kahden keskikokoisen asevoimien lisäys kasvattaa huomattavasti Naton toimintakykyä Itämerellä.

Ruotsilla ja Suomella on varsin kyvykkäät ilma- ja merivoimat, jotka ovat pitkään harjoitelleet Nato-joukkojen kanssa. Kuvassa yhteisharjoitukseen Norjassa vuonna 2018 osallistunut HMS Karlstad. Kuva: Alexander Gustavsson / Försvarsmakten

Suomi ja Ruotsi tuovat puolustusliitto Natoon liittyessään merkittävän lisän Itämeren ympäristön sotakalustoon. Suomen vahvuus on maavoimissa ja erityisesti miehistön sekä kenttätykistön määrässä. Ruotsi puolestaan vahvistaa liittoumaa erityisesti tiedustelukyvyillään, sukellusveneillään ja ilmavoimillaan.

Yle Uutisten haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaa merkittävästi Itämeren strategista tilannetta.

– Nyt Venäjä tietää varmasti, että Ruotsin sekä Suomen kalusto ja kyvyt ovat liittouman käytössä ja tämä todennäköisesti muuttaa Venäjän laskelmia. Ja kenties se lisää pelotevaikutusta, arvioi yhdysvaltalaisen turvallisuuspolitiikkaan keskittyneen RAND-ajatushautomon tutkija Gene Germanovich.

Tämä on Germanovichin mukaan tärkeää, koska Venäjän kanssa käytävät konfliktit voivat muuttaa muotoaan ja levitä alkupisteestään nopeasti muualle. Siksi yhteisen voiman osoittaminen Itämerellä on tärkeää.

Toisaalta Venäjä voi aina vastata Naton voimistumiseen Itämerellä, huomauttaa maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Tommi Koivula.

– Liittokunnan ulkopuolelle jää vain Pietarin seutu ja Kaliningrad, jota Venäjä pyrkinee entistä vahvemmin linnoittamaan ja käyttämään eräänlaisena strategisen pelotteen varastointipaikkana, Koivula pohtii.

Venäjä on varoittanut, että se voi siirtää ydinaseitaan Kaliningradiin, jos se katsoo tilanteen sitä vaativan. Tässä ei tosin olisi välttämättä mitään uutta (siirryt toiseen palveluun): asiantuntijat ovat arvioineet näin olleen jo vuosia.

Itämeren ilmavoimat saavat lisäsiipiä

Suomen ja Ruotsin tuomasta lisäarvosta puhuttaessa asiantuntijat nostavat ensimmäisenä esille pohjolan taivaat. Sotilasliitossa Suomi ja Ruotsi yhdessä Norjan kanssa saavat hetkessä liikkeelle 200 hävittäjää, jotka ovat tulevaisuudessa entistäkin modernimpia ja iskukykyisempiä.

Norja vaihtaa parhaillaan (siirryt toiseen palveluun) vanhoja F-16-hävittäjiään huippumoderneiksi – ja huippukalliiksi – F-35-hävittäjiksi, joita sillä on Euroopan maista eniten. Samoja koneita on tilattu myös Suomelle.

Suomi, Ruotsi ja Norja pystyvät yhteisessä sotilasliitossa saamaan nopeasti ilmaan parisataa hävittäjää. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Ruotsi luottaa kotimaisiin JAS Gripeneihin, mutta kaluston kirjavuus voi olla jopa strateginen etu, sanoo Koivula.

– Hävittäjäkalusto on nopeasti siirreltävissä maasta toiseen, eikä vastustaja voi oikeastaan tietää, mitä vastaan on tulossa.

Ruotsilla ja Norjalla on myös kykyä valvoa ilmatilaa ja merta. Ruotsin hallitus on hyväksynyt ilmavalvontakoneiden päivityksen (siirryt toiseen palveluun) uuteen Saab Globaleye -järjestelmään, Norja puolestaan on parhaillaan uusimassa sukellusvenetorjuntaan ja -tiedusteluun käytettäviä koneitaan (siirryt toiseen palveluun).

Ilmapuolustuksessa ja -valvonnassa Nato-maat luottavat allianssin valtaviin resursseihin, Suomi ja Ruotsi ovat investoineet kalustoon ja koulutukseen. Ruotsi sai viime vuonna käyttöön USA:lta ostamansa Patriot-ohjuspuolustusjärjestelmän (siirryt toiseen palveluun), jollainen on lähinaapureista myös Saksalla ja Puolalla.

Ruotsi painaa numeroitaan enemmän

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys kasvattaa myös huomattavasti liittouman jalkaväen määrää. Etenkin Suomen armeijan reservi tuo merkittävän lisän Naton joukkoihin.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Tommi Koivulan mukaan Suomi edustaa sotavoimia vertailtaessa “itäeurooppalaista koulukuntaa”, jossa maavoimien suorituskyvyllä ja miehistöllä on tärkeä merkitys.

– “Boots on the ground”, kuten jenkit sanovat. Ukrainan sota on osoittanut, että sillä on edelleen merkitystä, Koivula sanoo.

Itämeren alueella Suomen lähes 240 000 hengen sota-ajan reservi rinnastuu väkiluvultaan 15 kertaa suuremman Saksan joukkoihin. IISS laskee Suomen reservien kooksi 240 000, puolustusvoimat päätyy lukuun 280 000.

Kansainvälisen IISS-järjestön vuosittaisen The Military Balance -julkaisun (siirryt toiseen palveluun) mukaan Saksassa on sotilaita Nato-joukot mukaan lukien pysyvästi reilu 250 000.

Nato-jäsenyyttä kanssamme tavoittelevan Ruotsin joukot ovat pääluvulla mitaten lähes murto-osa tästä. Tommi Koivulan mukaan maa painii kuitenkin numeroitaan raskaammassa sarjassa.

Ruotsin valtti on olemassa olevan kaluston lisäksi sen puolustusteollisuus: BAE Systemsin omistamat Bofors ja Hägglunds, sekä Kockums ja sen omistaja Saab toimittavat asejärjestelmiä ja sotakalustoa lähes kaikkialle maailmaan.

Tässä asiassa Ruotsi on varsin omavarainen, kun Suomi taas nojaa pitkälle länsituontiin.

– Ruotsilla on kapasiteettia, joka ei numeroissa näy vaan on vähän pinnan alla, Koivula huomauttaa.

Ruotsi tuo liittyessään Nato-joukkoihin viisi sukellusvenettä, joiden uusimisesta se on jo päättänyt. Kuva: Rebecka Signäs / Försvarsmakten

Suomen sijainti antaa mahdollisuuksia tiedusteluun

Suomi ja Ruotsi tuovat Natoon myös henkilöosaamista ja toimintaympäristön tuntemusta. Tiedusteluosaamistakin kummallakin on, mutta Koivulan mielestä olemme silti selvästi saamapuolella.

– Ilman muuta jo sijainnin ansiosta varsinkin Suomesta tulee liittokunnalle parempia mahdollisuuksia. Ruotsikaan ei ole vähäinen toimija, mutta yleiskäsitys on, että Suomi ja Ruotsi ovat silti eniten hyötymässä. Natolla ja erityisesti USA:lla on ihan ylivoimainen kapasiteetti seurata, mitä tapahtuu.

RAND-ajatushautomon tutkija Gene Germanovich ei kuitenkaan väheksyisi Suomen ja Ruotsin panostusta tiedustelussa ja toimintaympäristön seuraamisessa.

– Sijaintinsa ansiosta Suomi kykenee nopeasti jakamaan tietoa Brysseliin auttaakseen päivittäistä suunnittelua. Uskon, että tämä on erittäin tärkeä panos ja tiedän, että liittolaiset arvostavat tätä päivittäistä asiatuntijuutta, Germanovich toteaa.

Tervetulleita taitoja ovat myös Suomen ja Ruotsin osaaminen ääriolosuhteissa toimimisessa, jäänmurtamisessa ja miinanraivauksessa, Germanovich luettelee.

Näiden lisäksi amerikkalaistutkija nostaa esille molempien maiden kokonaisvaltaisen puolustuksen, mikä tarkoittaa siviilitoiminnan ja puolustusvoimien yhteistyötä.

– Molemmat yhteiskunnat ovat erittäin vastustuskykyisiä. Natolla on siitä opittavaa.

Nato palasi juurilleen

Puolustusliiton jäseninä Suomella ja Ruotsilla on mahdollisuus kääntää Naton katse terävämmin Itämerelle. Samalla maat pystyvät entistä paremmin osallistumaan Itämeren alueen puolustuksen suunnitteluun.

– Naton rooli määrittyy jäsenmaiden intressien mukaan. Toivottavasti saamme tuotua Natoon enemmän pohjoista ulottuvuutta, sanoo Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Ilmari Käihkö.

Jos tilanne kiristyisi ja esimerkiksi rajaloukkauksia merellä tapahtuisi, sotilasliitto voi tuoda Itämerelle sotalaivojaan harjoituksiin (siirryt toiseen palveluun) tai vierailulle, kuten äskettäin Tukholmaan.

– Naton artikla 4 mahdollistaa avun pyytämisen jäsenmailta. Voi pyytää esimerkiksi, että voitteko lisätä läsnäoloa tällä alueella. Tätä ovat käyttäneet Baltian maat ja Puola ja Turkki, sanoo strategian professori Tommi Koivula.

Käihkö huomauttaa, että Venäjän hyökkäyksen myötä pohjoinen ulottuvuus voi tosin nousta muutenkin keskiöön puolustusliitossa. Sota Ukrainassa on saanut Naton tavallaan palaamaan juurilleen.

– Joku päivä tämä sota kuitenkin loppuu ja silloin jäsenmaiden intressit muuttuvat. Omat intressit alkavat painottua enemmän, mitä ne sitten ovatkaan, Käihkö sanoo.

Esimerkiksi Käihkö nostaa Ranskan, jolle Venäjä ei ole ollut tärkein huomion kohde. Sen sijaan Ranskan intressit ja joukot ovat perinteisesti sijoittuneet enemmän Keski- ja Pohjois-Afrikkaan.

– Ne ovat taas sellaisia intressejä, jotka eivät välttämättä Suomea kiinnosta, hän lisää.

Puolustusmenot kasvussa Itämeren maissa

Maailmanlaajuisesti sotilasmenot ylittivät kahden (siirryt toiseen palveluun)biljoonan eli kahden tuhannen miljardin dollarin rajan viime vuonna.

Tämä näkyy myös Itämerellä: Tanskaa lukuun ottamatta kaikki maat ovat nostaneet puolustusmenojaan. Suurinta kasvu on ollut Suomessa, Virossa ja Puolassa.

Myös Saksa on kertonut kasvattavansa sotilasmenojaan huomattavasti.

Strategian professori Tommi Koivula muistuttaa kuitenkin, että panssarivaunujen, tykkien ja hävittäjäkoneiden lukumäärät kertovat eri maiden sotilaallisesta kyvykkyydestä vain yhden puolen.

– Monet sotateoreetikot ovat todenneet, että vasta tosi tilanne kertoo, miten asia on. Venäjän sota Ukrainassa on osoittanut, että tankkeja voi olla numeroiden valossa paljon, mutta on aivan eri asia miten ne saadaan taistelukentälle ja pidetään siellä toimintakykyisenä.

Koivulan mukaan paras tapa ylläpitää käsitystä toimintakyvystä on harjoitella ja tehdä puolustusyhteistyötä.

– Kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävistä saadaan myös osviittaa siitä, miten pärjättäisiin tositilanteessa. Sota on arvoitus ja se yllättää aina.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 22.5. kello 23 saakka.

21.5. kello 21:08 korjattu, että sotilasmenot ylittivät kahden biljoonan dollarin rajan viime vuonna, ei kahden triljoonan, kuten jutussa ensin kerrottiin.

23.5. kello 9.40 täsmennetty kohtaa Ruotsin puolustusteollisuudesta. Saab omistaa Kockumsin, Bofors puolestaan on BAE Systems AB:n omistama.

.
.