Hyppää sisältöön

Leena Harjunpää rakennutti miehelleen lahjaksi Suomen pienimmän kivikirkon – nyt se ja koko pihapiiri etsivät uutta omistajaa

Kirkossa on ollut vuosittain kastetilaisuuksia ja vihkimisiä, mutta rakennuksen tulevasta käytöstä päättää ostaja.

Sokojan kivikirkko toimii kirkkona vielä ainakin syyskuulle. Uusi omistaja päättää, missä käytössä rakennus jatkossa on. Kuva: Raila Paavola / Yle

Kokkolassa Yli-Sokojan kylässä oleva ainutlaatuinen pihapiiri etsii uutta omistajaa. Nykyiset omistajat ovat rakentaneet idylliään pian 20 vuotta, mutta nyt on luopumisen aika.

Leena Harjunpää rakennutti maan pienimmän kivikirkon 50-vuotislahjaksi miehelleen Martti Nykäselle. Sen esikuvana toimi 1460-luvulla rakennettu Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko, jossa Nykänen oli aikanaan pappina 20 vuotta.

Sittemmin tontilla on tapahtunut paljon. Rakennuksia on 14, niiden joukossa viiden huoneen ja keittiö maalaistupa, spa-rakennus saunoineen – ja löytyy sieltä myös Nooan arkki. Se on tehty ensimmäiselle lapsenlapselle, Nooalle.

Seurakuntakoti-kyltti ohjaa spa-osastolle saunoineen. Kuva: Raila Paavola / Yle

– Ensin oli unelma pienestä punaisesta saunamökistä, mutta se levisi: joka kevät tuli tarve rakentaa lisää. Minulla on riippuvuussuhde hirsikasoihin, sanoo Leena Harjunpää.

– Minulla taas on riippuvuussuhde Leenaan. Olen sitoutunut hänen unelmaansa ja haluan olla siinä mukana, sanoo Martti Nykänen.

Sokojan kivikirkko on nykyisten omistajiensa aikana aina auki, mutta uutta omistajaa Harjunpää neuvoo asettamaan selkeät aukioloajat – jos kirkko jatkaa kirkkona.

Vielä tänä kesänä tilassa järjestetään vihkimisiä lähes joka viikonloppu. Kirkkoon mahtuu 20–30, mutta kokemus on opettanut, että kaatosateen yllättäessä sisään voi sulloutua 44 häävierastakin.

– Tänne me vain ängettiin, oltiin melkein papin suussa, sanoo Leena Harjunpää.

Mutta lisääkö ainutlaatuinen kirkko myyntivaiheessa kiinnostusta vai onko siitä haittaa?

– Sekä että. Joku on sanonut, että se on koko myynnin rasite, sanoo Harjunpää.

Kirkkoa ei toki ole pakko säilyttää, vaikka pariskunta sitä toivoisikin. Rakennus on siunattu, muttei vihitty kirkoksi, joten sitä ei tarvitse desakralisoida, mikäli rakennuksen käyttö muuttuu.

Jos rakennus ei jatka kirkkona, Martti Nykänen ja Leena Harjunpää vievät mukanaan uniikin alttaritaulun. Kuva: Raila Paavola / Yle

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun tiistaihin 24.5. kello 23:een saakka.

.
.