Hyppää sisältöön

Yle Harkovassa, jossa Venäjän tykit jauhoivat jättilähiön betoniraunioiksi – “Tämä on painajainen”, sanoo asuntoa katsomaan tullut mies

Saltovkan asukkaat eivät voi ymmärtää, miksi Venäjä halusi tuhota venäjänkielisen suurkaupungin asukkaat, joista osa on jopa Venäjän kansalaisia.

Yle uutisten Mika Mäkeläinen raportoi Harkovan pohjoisen lähiön tuhoista, Ukrainasta.
Yle uutisten Mika Mäkeläinen raportoi Harkovan pohjoisen lähiön tuhoista, Ukrainasta.

HARKOVA Venäjän hyökkäyksen karkottamat asukkaat uskaltavat vähitellen taas pistäytyä kodeissaan Saltovkan valtavassa kerrostalolähiössä. Monia odottaa järkyttävä yllätys – kodissa voi tuskin koskaan enää asua.

Harkovan suurin lähiö on ollut lähes tyhjänä siitä lähtien kun Venäjän joukot etenivät maaliskuussa parin kilometrin päähän lähiöstä.

Panssarivaunuillaan ja tykeillään Venäjä jauhoi lähiötä silmittömästi kunnes Ukraina pakotti venäläisjoukot perääntymään. Kranaatteja lähiöön sataa edelleen, mutta aiempaa vähemmän.

Tykkien jyly kuuluu yhä jatkuvana ja räjähtävät laukaukset kaikuvat kerrostalojen seinistä.

Aurinkoisena viikonloppuna Aleksandr Durihin uskaltautuu paikalle katsastamaan veljensä asuntoa.

Aleksandr Durihinin veljen kotitalon ylimmät kerrokset ovat tuhoutuneet ohjusiskussa ja sitä seuranneessa tulipalossa. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Durihin pysäköi autonromun viereen, lasinsirpaleiden ja betonikimpaleiden keskelle.

– Katsokaa, mitä ihmettä täällä on tapahtunut, Durihin sanoo.

Hän ottaa esiin kännykän ja pannaa näkymiä suorana veljelleen, joka on perheineen pakolaisena kaukana Harkovasta. Talon ylimmät kerrokset ovat riekaleina.

Jääputous hajotti asunnon sisältä

Kun masentava ulkokatselmus on tehty, Durihin kaivaa avaimet taskustaan. Niitä ei ole tarvittu aikoihin.

Veljen kaksio on neuvostoaikaisessa talossa, sen kolmannessa kerroksessa. Talo on valtava kolossi, pituutta 240 metriä ja korkeutta yhdeksän kerrosta.

Nämä löytyivät romahtaneen porraskäytävän jäänteistä. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Vaikka harmaat porraskäytävät ovat kolhot ja likaiset, asunnoistaan ihmiset olivat sisustaneet kauniita.

Sisällä veljen asunnossa odottaa kuitenkin aivan yhtä masentava näky kuin ulkona. Yläkerroksissa hajonneet putket ovat kastelleet kaiken läpikotaisin. Talvella vesi jäätyi ja muodosti asuntojen sisään jääputouksen – se paljastui edellisellä tarkastuskerralla.

Nyt joka huoneen hienot sisäkatot ovat romahtaneet. Keittiöstä tulvahtaa pilaantuneen ruoan haju, sillä sähköt ovat olleet poikki jo pitkään. Äkkilähdön takia ruoat jäivät kaappeihin.

– Tänne tuli suora osuma, kuten näitte talon julkisivusta. Se meni talon läpi. Massiivinen fasisti-Venäjän ohjusisku, Durihin sanoo.

Aleksandr Durihinin veljen asunnon keittiöstä tuli voimakas pilaantuneen ruuan haju. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Durihin kertoo, että veli perheineen säästi tätä asuntoa varten koko elämänsä.

– Tämä on todella kova paikka. Ihmiset jäävät kodittomiksi, Durihin sanoo.

Vaikka tämän asunnon ehkä vielä voisikin korjata, rakennuksen muiden osien kunto ratkaisee.

Kukaan ei vielä tiedä, mikä on rakennuksen kohtalo – pitääkö loputkin siitä räjäyttää, vai ryhdytäänkö huimaan korjausurakkaan, ja kuka sellaisen lopulta maksaisi.

– Uskon, että jotain tukea tulee Euroopalta. Kiitos heille ja koko muulle maailmalle, jotka auttavat meitä tässä tilanteessa, Durihin sanoo.

Katu nimettiin kansojen välisen ystävyyden mukaan

Kerrostalo kuuluu Pohjois-Saltovkan lähiöön Harkovan miljoonakaupungin koilliskulmassa. Koko Saltovkan alueella asui ennen sotaa ehkä puolisen miljoonaa ihmistä – melkein Helsingin verran siis.

Ukrainalaiset sanovat tätä Saltivkaksi, mutta olkoon tällä kertaa venäläisittäin Saltovka, koska lähes kaikki täällä puhuvat venäjää. Puhuvat, mutta eivät enää pidä Venäjästä.

Yhteinen kieli ei ole yllätys, sillä olemme lähellä Venäjää, jonne on linnuntietä vain 27 kilometriä. Suvut asuvat rajan molemmin puolin.

Autoja ei useinkaan ehditty pelastaa, sillä tykistöiskut tulivat ilman varoitusta. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Nyt juuri se lähin naapuri on kuitenkin tuhonnut kaikkien saltovkalaisten omaisuuden ja turvallisuuden. Sukulaisten suhteet ovat koetuksella.

– Yhden ainoan ihmisen kunnianhimon takia kärsivät sekä ukrainalaiset että venäläiset. Terveisiä vaan Putinille, Durihin sanoo ironisesti.

Kerrostalo sijaitsee kadulla, jonka nimi on Kansojen välisen ystävyyden katu. Ei tarvinnut edes mainita, minkä kansojen, koska kyse on tietysti Ukrainasta ja Venäjästä.

Tuota ystävyyttä Venäjä osoitti pommittamalla kaiken tohjoksi.

Eikä se ole vielä loppunut. Venäjän joukot ovat yhä vain 16 kilometrin päässä. Se ei ole tykille matka eikä mikään.

Tuhoutuneiden talojen osoite on ironisesti Kansojen välisen ystävyyden kadulla. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Venäjän Burjatiasta löytyvät sekä sukulaiset että vihollissotilaat

Samalla kadulla kansojen välisestä ystävyydestä on saanut näyttöä myös Oleg Vasilievitš, joka on tuonut Ladan täydeltä perheenjäseniä katsomaan anoppinsa asuntoa.

– Tämä on naurettavaa. Minulla on sisko ja sukulaisia Burjatiassa Venäjällä. Ja sitten kuulin, että juuri burjatialaiset panssarimiehet ovat taistelleet täällä, Vasilievitš kertoo.

Vasilievitš on pyörällä päästään, koska Putinin hyökkäys tuhosi kaiken sen mitä Ukrainan ja Venäjän välillä on joskus ollut.

– Nyt olen shokissa siitä, että sukulaisemme asuvat siellä, Vasilievitš sanoo.

Tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan voi muuta kuin kerätä sodan rikkomat elämänsä palaset ja yrittää jatkaa.

Siitä Vasilievitš on kiitollinen, että anopin asunto on korjauskelpoinen – jos rakennus jätetään pystyyn.

Vain ikkunalasit ovat pirstaleina. Nyt hän on kiinnittänyt muovikalvot kaikkiin ikkuna-aukkoihin, jotta sää ei aiheuta lisävahinkoja sisällä.

Asunnossa on myös hiukan kranaatin sirpaleita. Katossa niitä ainakin näkyy. Se on kuitenkin pientä – lähiössä niin moni seinä näyttää sirpaleiden rei’ittämiltä.

“Kuinka kukaan voi ampua haupitsilla asuintaloa – se on hullua”

Vasilievitšin katse kiertää hitaasti asunnossa. Asuntoon mahtuu niin paljon muistoja. Hän asui itse pitkään tässä asunnossa aikuisena, kunnes perhe muutti hiljattain pois. Hänen teini-ikäiset kaksospoikansa ovat kasvaneet täällä.

Vasilievitš kerää pientä tavaraa asunnosta parempaan turvaan.

– Mikro ei enää mahtunut autoon, vaikka perhe olisi halunnut sen mukaan, Vasilievitš sanoo.

Koko lähiö on täynnä rakettien ja kranaattien synnyttämiä kuoppia. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Vaikka Venäjää miten yrittäisi ymmärtää, ei Vasilievitš enää osaa. Miksi ihmeessä näin piti käydä?

– Ne ampuivat tänne 150 millimetrin haupitseilla. Niistä tulee reikiä, jotka ovat yhtä suuria kuin minä olen pitkä. Kuinka kukaan voi ampua sellaisella asuintaloja, Vasilievitš sanoo.

– Se on hullua, hän lisää.

Eihän täällä mitään sotilaita ole majaillut.

Hetken Vasilievitš on sanaton, mutta jatkaa sitten.

– Tämä on painajainen, ja olemme edelleen täysin äimistyneitä, Vasilievitš sanoo.

Lada väistelee kranaattien kuoppia

Vasilievitš kertoo, että hänellä on Venäjän passi ja hän asui lapsuutensa Venäjällä. Todelliseksi kotimaaksi Venäjästä ei kuitenkaan enää hänelle ole.

Vasilievitšin mukaan Venäjä on sodalla tehnyt kaikkensa ukrainalaisten isänmaanrakkauden lisäämiseksi. Vasilievitšin isänmaa on nyt Ukraina.

Muu perhe hoputtaa jo, joten Vasilievitš jättää hyvästit. Otetaan vielä valokuva koko perheestä Ladan edessä, omilla kotikonnuilla.

Oleg Vasilievitš tuli perheensä kanssa katsomaan anoppinsa huoneiston kuntoa. Vain ikkunat piti muovittaa umpeen. Kuva: Mika Mäkeläinen / Yle

Pian Lada – tai oikeastaan se on Zhiguli, Ladan venäläinen kotimaanmarkkinoiden brändi – päristelee katua ylös, kauemmas rintamalta.

Katu on muuten tyhjä, mutta Vasilievitš joutuu varomaan kranaattien tekemiä kuoppia. Niitä on paljon.

Ehkä Saltovka vielä nousee, mutta kansojen välinen ystävyys – se on kuollut.

Lue lisää:

.
.