Hyppää sisältöön

Opinnäytteellään Jussi-palkinnon voittanut Emilia Hernesniemi halusi elokuvaansa aitoja tunteita: “Kaikki mitä siinä tapahtuu on totta”

Hernesniemen elokuva on ensimmäinen Jussi-palkittu opiskelijatyö. "Hei hei Tornio" kertoo elämänvaiheesta, jossa nuori on muuttamassa pois lapsuudenkodistaan.

Emilia Hernesniemi kuvattuna Helsingissä, Salmisaaren rannassa syyskuussa 2021, jolloin Hei hei Tornio oli mukana Rakkautta ja anarkiaa elokuvafestivaalilla. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Elokuva-alan Jussi-palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa opiskelijan tekemälle elokuvalle, kun Aalto-yliopistossa kandityönä valmistunut Hei hei Tornio -lyhytelokuva palkittiin tämän kevään gaalassa. Se on elokuvataiteen laitoksella opiskelleen Emilia Hernesniemen debyyttielokuva.

Hernesniemi halusi elokuvaansa usein yksityiseksi jäävää tunteiden kirjoa elämänvaiheesta, jossa lapsi on muuttamassa pois kotoaan. Toisaalta hän halusi kuvailla lapsen tunnemyrskyä, kun perhe ja läheiset jo valmiiksi ikävöivät, vaikka itse on menossa kohti omaa elämäänsä ja unelmiaan.

– Varmaan ne tunteet on harvoin läsnä dokumenttielokuvissa niin vahvasti kuin ne mun mielestä on tuossa Hei hei Torniossa.

Hernesniemi kokee Jussi-palkinnon olevan osoitus siitä, että elokuva onnistui välittämään tunteet muillekin.

– Tosi harvoin mikään asia mun elämässä on onnistunut yhtä tarkasti ja syvällisesti kuin tämä Hei hei Tornio, hän sanoo.

Elokuvassa seurataan Vilma Tihisen viimeisiä päiviä ennen muuttoa ja heti lakkiaisten jälkeen seurannutta lähtöä Helsinkiin. Tunteet ovat pinnassa ja viimeistään lähdön hetkellä kyynelehtiminen yltyy sellaiseksi, että se saa päähenkilön keventämään tunnelmaa tokaisemalla:

– Aivan kuin olisin kuolemassa johonkin lavantautiin!

Emilia Hernesniemen lyhyt dokumenttielokuva nuoruudesta, lähtemisestä sekä jäämisestä. Vilman muuttaminen Helsinkiin saa niin perheen kuin katsojan kyynelehtimään. Tuotanto Aalto-yliopisto/ELO 2021.

Vilman lakkiaiskeväänä 2020 Suomikin sulkeutui maailmanlaajuisen pandemian vuoksi. Ohjaaja-käsikirjoittaja kokee sen suoneen erityisen rauhan tekemiselle.

– Siinä itse ajassa oli jotain taikaa. Sain rauhassa tehdä sitä ja kukaan ei puuttunut siihen.

Emilia Hernesniemi ja Vilma Tihinen Torniossa elokuvan kuvausten aikaan keväällä 2020. Taustalla näkyy vanhan kaupan seinään vuosia sitten töherretty kirjoitus, josta on tullut eräänlainen maamerkki Torniossa. Kuva: Iiris Sjöblad

Tärkeäksi onnistumiseksi Hernesniemi laskee sen, että ystävyys Vilma Tihisen kanssa on jatkunut. Suuri asia on niin ikään se, että Tihisen perhe ja lähipiiri ovat saaneet olla rauhassa, vaikka he avasivat kotinsa ovet ja jakoivat yksityiset hetkensä dokumentissa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Miten Vilma Tihinen on kotiutunut Helsinkiin ja miten hän rohkaisisi nuoria, jotka ovat muuttamassa omilleen ja vieläpä kauemmas kotimaisemista? Muun muassa siitä kuulet Kati Siponmaan toimittamassa jutussa.

Oululaislähtöinen, mutta 20 vuotta Helsingissä asunut Hernesniemi on jo uusien projektien kimpussa, mutta hän puhuu silti edelleen erittäin mielellään tänä keväänä paljon esillä olleesta lyhytelokuvastaan.

Alun perin hänen mielessään oli road trip -tyyppinen dokumenttielokuva pitkästä muuttomatkasta. Hän halusi elokuvaan luontoa ja kauniita maisemia. Pohjoisessa syntyneellä elokuvaohjaajalla alkusysäyksenä toimi myös halu päästä hetkeksi pois pääkaupunkiseudun hulinasta. Hän alkoi haarukoida pohjoissuomalaisista opinahjoista nuorta, joka olisi muuttamassa pois lapsuuden kodistaan ja vieläpä mahdollisimman kauas.

– Tornio valikoitui paikkakunnaksi, koska sieltä löytyi Vilma.

Hernesniemi oli jutellut satojen opiskelijoiden kanssa, jotka olivat muuttamassa pois kotoa sen kevään aikana.

– Vaikka puhuin monelle sadalle Vilman ikäiselle opiskelijalle, Vilma oli niitä harvoja, jotka olivat valmiita lähtemään tällaiseen projektiin.

Emilia Hernesniemi alkoi käydä Vilma Tihisen kanssa vanhanaikaista paperikirjeenvaihtoa, ja siitä syntyi myös materiaalia käsikirjoitukseen.

Yleensä dokumenttielokuvissa katsojalle ei kerrota, mitä on ohjattu tai käsikirjoitettu. Kaikki dokumenttielokuvat ovat käsikirjoitettuja, mutta Hernesniemi haluaa painottaa, että Hei hei Torniossa tunteet olivat aitoja.

– Jos mietin tätä elokuvaa, niin kaikki mitä siinä tapahtuu, on totta. Ja se on maagista.

Vilma Tihinen on löytänyt paikkansa Helsingistä, vaikka aluksi häntä vaivasi yksinäisyyden tunne. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Elokuva reissaa maailmalla

Emilia Hernesniemi on ollut edustamassa elokuvaansa ympäri Eurooppaa, mutta yksi erityinen unelmakin toteutui.

– Hei hei Torniolla on ollut ensi-ilta myös Kanadan Torontossa dokumenttifestivaalilla nimeltä Hot Docs International Documentary Festival. Se oli mulla suurin unelma, että me päästäis sinne. Se on Pohjois-Amerikan suurin dokkarifestari ja maailmanlaajuisesti tosi arvostettu.

Tulevan kesän edustusreissu vie Emilia Hernesniemen Kaliforniaan ja Palm Springsin elokuvafestivaaleille.

Ohjaaja kertoo katsovansa eri tilaisuuksissa omaa työtään nyt onnellisena ja rauhallisena.

Vilma Tihinen on tyytyväinen, että elokuva tehtiin, sillä se toimii hänelle myös tallenteena tärkeästä päivästä. Kuva: Aalto Puutio / Yle

Hernesniemi on saanut paljon kiittävää palautetta elokuvastaan ja aihe on koettu koskettavaksi eri puolilla maailmaa. Erityisesti Suomessa moni samaistuu elokuvan tunteisiin, sillä pitkien etäisyyksien vuoksi moni nuori muuttaa jatko-opintoihin useiden tuntien ajomatkan päähän lapsuudenkodistaan.

– He tietävät jo muuttaessaan, etteivät välttämättä palaa, että se osa elämästä on ohi.

Sitten ei mennä enää äidin luokse illalla lihapullille, ohjaaja kiteyttää.

Lue myös:

Katso Areenasta:

1/6. Taiteilija Jani Toivola ja ohjaaja Emilia Hernesniemi löysivät toistensa kautta omat syvimmät puolensa. Ne olivat olleet piilossa heiltä itseltäänkin. Yhteisen dokumentin tekeminen sai ystävyyden muuttumaan sielunkumppanuudeksi ja eräänlaiseksi rakkaudeksi. Ja miten Emilia sai Janin jälleen heittäytymään tanssiin ja muistamaan paremmin, kuka hän on?

Muistatko muuttosi lapsuuden kodista? Keskustele aiheesta perjantaihin klo 23 saakka.

.
.