Hyppää sisältöön

Yle Beirutissa: Talouskriisi vei Libanonin keskiluokalta lihan lautaselta – nyt köyhimmät penkovat ruokaa roskiksista

Libanonin talous on ollut usean vuoden ajan romahtamispisteessä. Ruuan hinta on kohonnut taivaisiin. Libanonia rassaa myös Venäjän aloittama sota, sillä valtaosa vehnästä tulee Ukrainasta.

Iso osa libanonilaisista on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle. Beirutissa roskiksista ruokaa etsivät ihmiset olivat toukokuun puolessa välissä tuttu näky. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

BEIRUT Beirutilainen Paula Andary paloittelee tomaatteja kotikeittiössään. Vihannesveitsi vilahtelee modernissa, keskiluokkaisessa kodissa Achrafiehin keskiluokkaisessa kaupunginosassa.

Teon alla on tabouleh eli tuiki tavallinen libanonilaisen keittiön perussalaatti. Kyynelkanavat ovat auki. Sipuli on juuri pilkottu.

Eikä libanonilaisten kyynelehtiminen ruuanlaitossa johdu pelkästään sipulista.

Hedelmäkauppias Abdullah Hariri leikkaa banaaniterttua Beirutin laitamilla olevassa hedelmä- ja vihannesmyymälässä. Ruuan hinta on noussut pilviin. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Maassa on meneillään ennennäkemätön talouskriisi – lähes 80 prosenttia kansasta on vajonnut köyhyysrajan alapuolelle. Köyhtyneillä libanonilaisilla ei ole enää varaa ostaa ruokaa.

– Ennen kolme nippua persiljaa maksoi tuhat Libanonin puntaa. Nyt yksi nippu maksaa 5 000 puntaa. Tomaattikilo maksoi 5 000 puntaa, nyt se maksaa 50 000 puntaa.

Ennen vuonna 2019 alkanutta talouskriisiä yhdellä Yhdysvaltain dollarilla sai 1 500 Libanonin puntaa. Tällä hetkellä virallista pankkikurssia punnalla ei ole – dollarilla saa mustasta pörssistä noin 35 000 puntaa.

Samassa ajassa keskituloisen libanonilaisen kuukausiansio on pudonnut noin tuhannesta dollarista muutamaan sataan dollariin.

Beirutilainen Paula Andary sanoo, että ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Ennen lihaa tai kalaa oli pöydässä päivittäin, nyt tuskin kerran viikossa. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Paula Andary sanoo, että aiemmin tabouleh-salaattia tekivät kaikki, mutta nykyään siihen ei ole enää kaikilla varaa.

– Ennen talouskriisiä söimme punaista lihaa, kanaa tai kalaa joka päivä. Nyt niin voi tehdä korkeintaan kerran viikossa.

Iso osa köyhistä valmistaa lihaa korkeintaan kerran kuussa.

Ruokailutottumusten muutos on kurjimpien kohdalla vielä rajumpi. Osa kansasta joutuu tyytymään muiden jätteisiin. Roskiksia tonkivat ihmiset ovat tavallinen näky halki Beirutin.

Beirutin satamaräjähdys elokuussa 2020 jätti jälkeensä viljasiilon rauniot. Onnettomuus tuhosi tuolloin valtaosan maan vehnävarannoista. Vehnä on perinteisesti tullut Libanoniin Ukrainasta. Sota katkaisi viljatoimitukset. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle
Maailmanpolitiikan arkipäivää pohtii, kuinka romahtanut Libanon on ja mureneeko nyt myös uskontokuntien ylivalta.

Venäjä hyökkäsi ja vehnän hinta karkasi

Leipuri Haig Kechkerian tekee perinteistä libanonilaista leipää, mankouchea. Zaatar-mausteseoksella ryyditetty leipä on tarjolla niin köyhien kuin keskiluokkaistenkin libanonilaisten aamiaisella.

Haig Kechkerianin mukaan ruokakriisi on murtanut tämänkin asian.

– Vehnän hinta on noussut muutamassa vuodessa kolminkertaiseksi. Myynti on romahtanut. Ihmisillä ei ole varaa ostaa leipää.

Leipuri Haig Kechkerian sanoo, että talousromahdus on vähentänyt myynnin olemattomaksi. Vaarana on, että Haig joutuu lopettamaan koko leipomon. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Ensin iski talouskriisi ja sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. 80 prosenttia Libanonin käyttämästä vehnästä on tullut Ukrainasta ja Venäjältä. Mustanmeren satamista ei vehnälasteja lähde ja Ukrainan pelloilla kylvetään nyt kuolemaa.

Leipuri Haig Kechkerian sanoo, että muutos asiakaskunnassa on silmiinpistävä. Vanhat asiakkaat ovat kaikonneet ja tilalle on tullut uusi, ehkä vauraampi asiakaskunta.

Myynnin laskua se ei ole riittänyt korvaamaan. Ennen leipomolla meni hyvin, nyt ei voittoa juuri jää.

– Jos tämä jatkuu näin, niin lopetan koko leipomon.

Vaalit tulivat ja menivät

Libanonin talouskriisi on sen verran syvä, että Haig Kechkerian saattaa hyvinkin joutua toteuttamaan uhkauksensa leipomon sulkemisesta.

Muutaman viime vuoden aikana Libanonin punnan arvosta on sulanut yli 90 prosenttia. Pankkiautomaatit eivät toimi. Valuutalla ei ole enää virallista kurssia. Punnan arvo on jatkanut syöksyään mustassa pörssissä.

Libanonin punta menetti muutamassa vuodessa yli 90 prosenttia arvostaan. Raha-automaatit eivät toimi. Pankkijärjestelmä on polvillaan. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Rahan arvon romahtaminen ja hintojen nousu pilviin iskee Libanonin kaltaiseen maahan erityisen rajusti, sillä yli 90 prosenttia kaikesta siitä, mitä kansa syö ja kuluttaa, on tuonnin varassa.

Osa kansasta käänsi katseensa kahden viikon takaisiin parlamenttivaaleihin. Katse lasittui, sillä tulos ei suuresti muuttanut poliittisia asetelmia.

Iranin tukema Hizbollah-liike menetti liittolaisineen enemmistön parlamentissa, mutta jatkaa keskeisenä pelurina. Parlamentti on entistä hajanaisempi. Enemmistöt joudutaan etsimään asia ja lakiesitys kerrallaan.

Vuonna 2019 laajaan korruptioon kyllästyneet uudistusmieliset tulivat kaduille protestoimaan ja tekemään vallankumousta. Kuhinaa vaaleihin toi se, että osa tuon liikehdinnän airueista oli ehdolla vaaleissa, mutta vanha valtaeliitti piti vielä suurelta osin pintansa.

Pikaruokapaikan kuitti muistuttaa menneestä ajasta. Viimeisen virallisesti noteeratun Libanonin punnan kurssin mukaan kanaleipä ja juoma maksaisivat lähes 170 Yhdysvaltain dollaria. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Eliitti suojelee itseään

Poliittista eliittiä riuskasti arvosteleva ekonomisti Walid Abou Sleiman arvioi, ettei Libanonin talouspolitiikassa kyetä muuttamaan ripeästi suuntaa. Libanon kaipaa uudistuksia.

– Hallitseva luokka ei ole halunnut tehdä uudistuksia. Se on keskittynyt suojelemaan itseään, Sleiman sanoo.

Hän on libanonilaisilla tv-kanavilla tuon tuostakin esiintyvä talousosaaja. Kritiikki eliittiä kohtaan on kirpeää. Hulppea asunto Beirutin hienostoalueella kertoo, että miehen omat bisnekset Kyproksella ja Sveitsissä ovat tuottoisia.

Ekonomisti Walid Abou Sleiman sanoo, että pitkittyvä taloudellinen kriisi syventää sosiaalista kriisiä. Se puolestaan aiheuttaa mellakoita, kenties lopulta sisällissodan. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Hän luonnehtii poliittista eliittiä sanoilla korruptoitunut, kykenemätön ja tietämätön.

Libanonilaisilla on hyvin muistissa se, kuinka poliittiseen eliittiin kytköksissä olleet libanonilaiset pankit estivät kolme vuotta sitten rahvasta nostamasta varojaan. Samaan aikaan eliitti siirsi kymmenien miljardien dollarien arvosta varojaan ulkomaisiin pankkeihin.

– Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden puute ovat Libanonin talouden valtava ongelma, Sleiman kertoo.

Libanon on virkamiestasolla neuvotellut Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kanssa apupaketin, jolla talouden tervehtyminen pääsisi alkuun. Libanonissa hallituksen muodostaminen kestää tunnetusti kuukausia, joten IMF-sovun sinetöiminen saattaa kestää.

Beirutilaiset käyskentelevät rantakadulla ennen kuin ilta muuttuu säkkipimeäksi. Sähköä on tarjolla muutama tunti vuorokaudessa. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Lisäksi uuden hallituksen pitäisi hyväksyä tämän vuoden budjetti ja säätää tukku tärkeitä lakeja. Muun muassa maan pankkisalaisuutta täytyy keventää niin, että se miellyttäisi IMF:ää ja muita kansainvälisiä tahoja.

Ekonomisti ennustaa mellakoita

Talouden suma seisoo ja kansa kurjistuu. Ekonomisti Walid Abou Sleiman arvioi, että tämä voi päättyä vielä tuhoisasti.

– Pitkittyvä taloudellinen kriisi syventää sosiaalista kriisiä. Se aiheuttaa mellakoita, kenties lopulta sisällissodan.

Libanonin armeijan sotilaat partioivat Beirutin kaduilla vaalipäivänä toukokuun puolessa välissä. Jos talouskurimus jatkuu tällaisena, niin vaalirauha kaduilta kaikkoaa. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Vielä kauaskantoisemman vitsauksen aiheuttaa se, että koulutettu väki jatkaa pakoa maasta.

– Aivovuoto on suurin ongelma. Ihmiset lähtevät, eivätkä halua tulla enää mistään hinnasta takaisin, Seliman sanoo.

Sen vaikutukset tuntuvat jo. Terveydenhuolto ja koululaitos ovat romahtamispisteessä.

Moni lapsi jättää koulun kesken siksikin, että kaikkien on perheessä yritettävä hankkia edes vähän, jotta rahat riittävät ruokaan.

Tämä näkyy erityisesti valtavasti lisääntyneinä kerjäläisinä kaduilla ja risteyksissä.

Pienimmätkin lapset ovat harjaantuneet luomaan katseen, joka porautuu ohikiitävien mersujen ja audien sivulaseista sisään sinne, missä omatunto oletettavasti on.

Lue myös:

.
.