Hyppää sisältöön

Hakoisten kartanonrouvan romaani tilan aiemmasta valtiattaresta kuvaa aateliselämää ja rakkautta: "1700-luku oli tosi eroottinen"

Naisen elämä 1700-luvulla maalaiskartanossa ei ollut helppoa. Kirjailija halusi silti suoda sankarittarelleen onnellisen avioliiton, johon kuului myös aistillinen rakkauselämä.

Historioitsija Riikka-Maria Rosenbergille tulee joskus Hakoisten kartanon puistossa mieleen, mitä 1700-luvulla elänyt Anna mahtoi miettiä samoja polkuja kulkiessaan. Nykyisen emännän seurana on labradorinnoutaja Gilda. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Aatelisneito Anna uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi. Hänen maineessaan oli tahra.

Kirjeitä tai päiväkirjoja ei ollut, kun Riikka-Maria Rosenberg alkoi kirjoittaa Anna Magdalena Lilliebrunnista (1724–1762). Janakkalassa eläneestä Annasta ei ole edes maalattua muotokuvaa, saatikka valokuvia.

Suurmiesten historia on tarkkaan kirjoitettu, mutta Hakoisissa asuneet tavalliset maalaisaateliston naiset ovat jääneet tuntemattomiksi.

– Aluksi ajattelin, että eihän näistä naisista tiedetä mitään. Historiassa mainitaan yleensä Hakoisten omistajat, eli miehet. Naiset esiintyvät mainintoina sivulauseissa.

Janakkalassa sijaitseva Hakoisten kartano 1870–1880 luvun loistossaan. Kuva: Museovirasto / Historian kuvakokoelma

Historioitsija Riikka-Maria Rosenberg on aiemmin kirjoittanut historiallisen romaanin Ninon rakkauden mestari, joka on tarina 1600-luvun pariisilaisesta kurtisaanista. Rosenberg on naimisissa Hakoisten kartanon nykyisen isännän Max Rosenbergin kanssa ja asuu osan ajasta Janakkalassa kartanon mailla.

Keväällä ilmestynyt Hakoisten Anna on ensimmäinen osa kolmen romaanin sarjasta. Kirjat kertovat Hakoisten kartanon naisten elämästä 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun loppupuolelle.

Toinen kirja sukeltaa Lejonhuvud-suvun vaiheisiin 1800-luvun alkuun. Päähenkilö on Helena Elisabeth von Burghausen. Kolmas romaani kertoo H. G. Boijen vaimon Amelie Sofian elämästä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Helena Elisabeth von Burghausen (1763–1838) hallitsi pitkään yksin kartanoa miehensä kuoleman jälkeen. Rautarouvana tunnettu nainen rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen. Kuva: Riikka-Maria Rosenberg

Perukirja avasi tavallisen aatelisnaisen elämää

Veikko Kerkkosen kirjoittama Janakkalan paikallishistoriikki (1931) valotti Riikka-Maria Rosenbergille hämäläisen maalaisaateliston elämää. Annan elämästä tiedetään syntymän lisäksi avioitumisvuosi, lasten syntymät ja että hän kuoli lapsivuoteeseen.

Löytyneistä asiakirjoista suurin aarre on Annan perukirja, joka on säilynyt Turun palosta huolimatta. Siinä listataan Annan ja hänen miehensä omaisuus vuonna 1764.

– Hän on esiintynyt kuten aatelisnainen. Hänellä oli hienoja silkki- ja taftipukuja, kauniita koruja ja tasalaatuinen helminauha.

Nainen katsoo vanhaa kirjettä pöydän äärellä.
Perukirja ja käräjäpaperit valottivat 1700-luvun aatelisnaisen elämää. Katso tästä millaista työtä kirjailija Riikka-Maria Rosenberg teki Hakoisten kartanon Annan menneisyyden selvittämisessä.

Tahra maineessa

Nuoresta Annasta on maininta käräjäpapereissa, koska hänen isänsä haastoi oikeuteen eskadroonan saarnaaja Indrénin, joka oli levitellyt Annasta huhuja.

Tämä oli se tahra maineessa.

– Hän väitti, että Anna olisi käyttäytynyt joskus Turussa sisarensa luona huonosti ja synnyttänyt Turuntielle aviottoman lapsen, kertoo Rosenberg.

Näiden olemassa olevien faktojen ympärille kirjailija rakensi mielikuvituksessaan Annalle persoonallisuuden ja kokonaisen elämän iloineen ja suruineen.

Aviomies tappeli kylillä ja hyppi piikojen vuoteissa

Anna uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi, mutta lopulta 34-vuotiaana hän purjehti sukujen järjestämään avioliittoon naapurinkartanon aatelismiehen kanssa. Karl Gustaf Uggla (1729–1811) oli viisi vuotta vaimoaan nuorempi, mikä oli harvinaisempaa säätyläisten parissa.

– Tämä ei ollut rakkausavioliitto. En usko, että Anna olisi välttämättä ottanut Karl Gustafia, jos hän olisi saanut vapaasti valita koko Ruotsin valtakunnasta, sanoo Riikka-Maria Rosenberg.

Vanhojen asiakirjojen jäljennökset ovat haastavia tulkita, mutta niistä löytyy korvaamatonta tietoa menneiden sukupolvien elämästä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Karl Gustaf Uggla ikuisti itsensä useisiin tuomiokirjoihin. Hän haastoi useita ihmisiä käräjille ja joutui itsekin monta kertaa haastetuksi. Syynä olivat lukuisat nyrkkitappelut tai salavuoteus.

– Hänellä oli tulistuva luonne ja hän piti rahvaan naisista.

Eroottinen ja vapaamielinen 1700-luku

Riikka-Maria Rosenberg on varma, että päähenkilön elämässä on ollut onnellisia hetkiä. Anna on joskus pitänyt hauskaa ja nauranut. Kirjailija halusi suoda sankarittarelle osittain onnellisen avioliiton.

– Ei ole todisteita, että Karl Gustaf olisi kohdellut huonosti vaimoaan tai vertaisiaan. Jokaisessa ihmisessä on monta puolta. Halusin suoda Annalle edes vähän onnea elämässä.

Hakoisten vanha kartta kertoo, että viljelysmaat ja kartanoon johtava kuja ovat yhä samoilla sijoilla kuin ennen. Muuta Annan ajalta ei ole jäljellä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Kirjan sankaritar on rohkea nainen, joka nauttii seksuaalisuudestaan. Avioparilla on aistillinen rakkauselämä.

– Itse asiassa 1700-luku oli tosi eroottinen. Vasta 1800-luvulla syntyi ajatus siveydestä, jonka mukaan nainen ei saa nauttia. Vaikka varmasti silloinkin oli poikkeuksia tästä, toteaa Rosenberg.

Naisilla ei ollut helppoa 1700-luvun kartanossa

Miniän asema kartanossa saattoi olla melko tukala erityisesti ennen lasten synnyttämistä.

Käräjäpapereiden perusteella tiedetään, että Anna haastoi oikeuteen anoppinsa ja kälynsä. Eli avioliiton alkutaival Hakoisissa ei ollut Annalle helppo.

– En usko, että hän oli ihan tossukka. Muuten hän ei olisi haastanut oikeuteen sukulaisnaisiaan.

Anoppi ja käly eivät koskaan saapuneet käräjille, joten päätöstä asiassa ei saatu.

Hakoisten kartano on yksi Suomen vanhimmista edelleen käytössä olevista aateliston rälssimaista. Nykyään tila on moderni maatalousyritys. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Maalaisaateliston naisilla oli valtaa ja vastuuta arjessa

Hakoisten aateliset olivat Riikka-Maria Rosenbergin mukaan "perusaatelisia". 1700- ja 1800-luvuilla aatelismiehet olivat virkamiehiä tai upseereja, jotka palvelivat sotaväessä.

Maalaisaateliston naisilla oli iso rooli kartanon arjessa ja suvun jatkuvuudesta. He pitivät yllä verkostoja sukulaisiin ja ystäviin.

Mustavalkoinen kuva, jossa kolme naista istuu kevyissä hevosvaunuissa. Yksi nainen seisoo vieressä ja pitelee hevosen ohjaksia. aisilla on pitkät hameet ja 1800-luvun vaatteet sekä hatut. Vaunujen edessä seisoo suomenhevonen.
Vanha hevoskärry hämärässä aitassa.
Hakoisten kartanon edessä vuonna 1898. Kärryissä istuvat Hedvig von Kreamer, Eugenie Boije af Gennäs ja neiti Constanz Lepsui. Ohjaksi pitelee neiti Bremer. Kuvaparia liu'uttamalla näkyy, että Hakoisten naisten "kauppakassi", eli kevyet rottinkivaunut ovat yhä kartanon vaunuvajassa.

Kun miehet olivat sotimassa, naiset huolehtivat kartanosta ja palvelijoista.

– Heillä on ollut valtaa ja vastuuta kartanon arjessa. Etenkin sen jälkeen, kun avioliittoon oli siunaantunut lapsia. Se ei ollut pelkästään miesten maailma.

Romaanisarja kotikartanon naisista kuvastaa tekijälle sukupolvien jatkumoa. Hän on omistanut ensimmäisen kirjan pienelle tyttärelleen.

– Koska hän on seuraava Hakoisten emäntä, sanoo Riikka-Maria Rosenberg.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 27.5.2022 klo 23:een saakka.

Kuuntele lisää Annan tarinasta:

Lue myös:

.
.