Hyppää sisältöön

Huumorin kirjolla

Kulttuurivieras, koomikko Eve Kulmala on saanut nopeasti nimeä suosituilla Instagram-sketseillään. Hän näkee paljon yhtymäkohtia komiikan lahjakkuuden ja autismikirjon piirteiden välillä.

Tuntuuko tämä haastattelu sinusta ikävältä, Eve Kulmala?

Istumme Helsingin keskustassa ravintolan hälyisässä salissa. Kulmala hymyilee ystävällisesti.

– No siis.

Hetkeä aiemmin Kulmala on puhunut siitä, miten ahdistavina hän pitää sosiaalisia tilanteita ja “jutustelua”. En osaa smalltalkata, en osaa puhua säästä, en tykkää käydä missään, en osaa tulkita ihmisten tunteita.

Kaikenlainen verkostoituminen puistattaa, isoista juhlista tekee mieli lähteä äkkiä pois.

– Joo, oon täysin introvertti ja vihaan ihmisiä enkä vietä aikaa sosiaalisesti ihmisten parissa enkä tykkää jutella ihmisille.

Puhumme ravintolassa myös kaikesta muusta, kun odotamme, että pitkä jono tiskille lyhenisi. Siitä, että Eve Kulmala on noussut koronapandemian aikana suosituksi koomikoksi Instagram-sketseillään, stand upista ja sosiaalisesta mediasta.

Käymme läpi hänen uraansa – runsaat 23 000 seuraajaa Instagramissa, alkuvuodesta julkaistu esikoiskirja Hauskan tytön käsikirja, sketsejä muun muassa Ylen Areenan ja Kioskin sosiaalisen median kanaviin – ja videoillaan käsittelemiä ajankohtaisia ja usein aika räjähdysherkkiä aiheita kuten rasismia, sovinistisetiä ja internetissä rehottavaa pseudotiedettä.

Eve Kulmala käsittelee sketseillään ajankohtaisia ja räjähdysherkkiäkin aiheita kuten feminismiä ja rasismia. Hän ajattelee, että nopea, kommentoiva sketsiviihde toimii Instagramissa hyvin. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Mutta palaamme läpi haastattelun siihen, että Kulmala ei pidä sosiaalisia tilanteita helppoina tai mukavina. Läheistensä seurassa hän viihtyy, mutta muut tutustumiset ja kekkerit puistattavat.

Silti Kulmala sanoo, ettei täällä ravintolassa omasta elämästä puhuminen tunnu kauhealta.

– No on tämä ihan kivaa. Sosiaalisista kohtaamisista tämä on yksi semmoisista ihan siedettävistä. Tässä on hyvin strukturoitu keskustelu, esität minulle selkeitä kysymyksiä ja minä vastaan.

Mennään ravintolasaliin takaisin myöhemmin. Tämän jutun kirjoitusvaiheessa tapahtui jotain vielä kiinnostavampaa.

Muutama päivä haastattelun jälkeen Kulmala nimittäin julkaisi Instagramissa storyn, jolla hän kertoi seuraavaa:

– Semmosta asiaa vaan, että mä oon Eve ja mä oon autisti!

Ahaa! Tästäkö Kulmala oikeastaan puhui haastattelussamme?

Diagnoosi auttaa putkiaivoja

On kulunut noin vuorokausi siitä, kun Kulmala kertoi autismistaan Instagramissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Kulmala puhui asiasta julkisesti. Sovimme, että puhumme vielä aiheesta uudessa haastattelussa.

Jo Instagramissa Kulmala toi esiin, että lääkärin diagnoosia autismista hänellä ei vielä ole. Prosessi on kuitenkin ollut käynnissä jo useamman kuukauden – siihen kuuluu esimerkiksi erilaisia kokeita, koulumenestyksen läpikäymistä, vanhempien sekä tietysti Kulmalan itsensä kuulemista. Hän toivoo saavansa diagnoosin loppukesästä mutta on varautunut siihen, että siinä voi kestää vielä vuosikin.

Eve Kulmala kuvattiin Helsingin kaupungintalon aulasta löytyvän Kimmo Kaivannon Ketju-teoksen vierellä. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Kulmala kertoo pohtineensa, pitäisikö hänen odottaa lääkärin diagnoosia, ennen kuin sanoo asiasta mitään julkisuuteen.

– Mutta sitten mietin, että no ihan sama. Jos olen avoin siitä, ettei minulla ole vielä virallista diagnoosia, niin ketä se nyt haittaakaan.

Kulmala myös mainitsee, että autistiyhteisössä moni pitää myös itse diagnosoitua autismia validina, koska terveydenhuollon sinetin saaminen on usein pitkä ja vaativa prosessi, eikä autismia ole etenkään menneisyydessä aina osattu tunnistaa oikein.

Autismikirjon häiriö tarkoittaa neurologista poikkeavuutta, joka voi ilmetä esimerkiksi aistien herkkyytenä tai vaikeutena sosiaalisessa kanssakäymisessä. Suomessa on laskentatavasta riippuen noin 55 000–140 000 autismikirjon ihmistä. He ovat hyvin heterogeeninen joukko, ja piirteet ilmenevät kaikilla omalla tavallaan. Juuri siksi puhutaan autismikirjosta.

Kulmala sanoo pitävänsä diagnooseista, koska ne selittävät hänen “putkiaivoilleen” paljon asioita. Kulmalalle tämä putkiaivoisuus vaikuttaa olevan avain komiikkaan.

– Perinteinen stereotypia on se, että autistit ovat jotenkin huumorintajuttomia eivätkä ymmärrä sarkasmia. Tavallaan ymmärrän sen, minäkin saatan ottaa asiat aika kirjaimellisesti.

Kulmala ei esimerkiksi tykkää sanonnoista, joilla on monta merkitystä samaan aikaan. Hän kyllä ymmärtää niitä, mutta niissä ei ole hänestä järkeä.

Huumori taas on järkevää. Se on loogista, jopa teknistä, sanoo Kulmala.

– Huumori on mielestäni sosiaalisista kanssakäymisen muodoista helpoin. Siihen pätee aika samat säännöt melkein missä tahansa tilanteessa: samat asiat naurattavat ihmisiä samoilla äänenpainoilla kerrottuna. Se on helppo tapa lähestyä ihmisiä ja olla sosiaalinen.

Eve Kulmala puhuu huumorista teknisenä asiana. Se on loogista ja sen säännöt pystyy hahmottamaan. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Autismi ei ole vastakkaista huumorille

Huumori on aina ollut Kulmalalle keino selviytyä sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka ei osaisi smalltalkia, tekemällä huumoria koko tilanteesta voi silti voittaa toiset puolelleen.

Kulmalan some-suosio on aika selkeä osoitus siitä, että hän todella ymmärtää huumorin päälle ja osaa tehdä sitä. Hän uskoo silti vaikuttavansa välillä siltä kuin ei käsittäisi huumoria.

– Jos joku kertoo vitsin, niin sanon yleensä siihen: “hauska”. En välttämättä naura, mutta ilmaisen, että he toi oli hauskasti ja nokkelasti tehty. Siitä saattaa tulla käsitys, että kun autisti ei ilmaise tunteitaan samalla tavalla, niin hän ei ymmärtäisi vitsejä.

Yksi Eve Kulmalan koomikkoidoleista on Hannah Gadsby, joka on puhunut autismistaan julkisesti. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Äkkiseltään voisi ajatella, että koomikon prototyyppi on Sami Hedbergin kaltainen ulospäinsuuntautunut pirteä läpänheittäjä. Kulmala ei kuitenkaan pitäisi mitenkään yllättävänä sitä, jos koomikoiden keskuudessa erilaiset autismikirjoon ja neuropsykiatrisiin haasteisiin liittyvät piirteet olisivat aika yleisiäkin.

– Siitähän huumori paljon syntyy, että sanotaan vähän vääriä juttuja väärään aikaan, tai kerrotaan yllättäviä juttuja, mitä muut eivät tule ajatelleeksi. Sehän on voimavara stand upissa, että osaa ajatella asioita ihan uudelta kantilta.

Ja on tästä esimerkkejäkin: ympäri maailmaa ylistetty koomikko Hannah Gadsby on kertonut julkisesti autismidiagnoosistaan ja käsitteli sitä Douglas-esityksessään. Gadsby on myös yksi Kulmalan koomikkoidoleista.

Popkulttuurissa autisti saatetaan kuitenkin esittää aika usein aivan huumorintajuttomana, jopa huumoriin kykenemättömänä ihmisenä. Esimerkiksi suositun tanskalais-ruotsalaisen Silta-sarjan päähenkilö Saga Norénin (Sofia Helin) on yleisesti tulkittu olevan autismikirjolla, ja sarjassa hänelle “opetetaan”, mitä huumori on ja miten siihen reagoidaan nauramalla.

Tällaiset hahmot vaikuttavat vahvasti siihen, mitä autismikirjon ihmisistä oletetaan. Kulmala kertoo joskus harvoin saavansa iänikuista “naiskoomikot eivät vaan ole hauskoja” -palautetta some-kanavissaan, mutta stereotypia huumorintajuttomasta autistista saattaa myös istua tiukassa. Voiko naisautisti olla hauska?

Mutta vaikka Saga Norén on kaikkea muuta kuin koomikko, hänessäkin Kulmala näkee jotain samaistuttavaa.

– Tunnistan tuon piirteen, että vaikka olen hyvä tekemään vitsejä ja nautin hyvästä huumorista, niin jos keskustellaan vakavasti jostain aiheesta, niin iso ärtymyksen aihe on se, että joku heittää vitsiksi kun minä puhun, Kulmala sanoo puhelimessa.

Ja jotain tästäkin Kulmala sanoi jotain siinä hälyisässä ravintolasalissa. Palataan sinne.

Ei kaikkea huumoria kaikkialle

Puhuimme suomalaisesta tv-komiikasta. Koska Kulmala on harjaantunut havainnoimaan, miten huumori toimii, hän myös kertoo löytävänsä suomalaisista tuotannoista jatkuvasti “virheitä”.

– Ehkä se on välillä vähän ehdoton tämä minun katsontakantani, että miten asiat kuuluisi tehdä hauskimmin.

Mutta oikeastaan puhuimme siitä, miten sillä on merkitystä, missä tilanteessa vitsin kertoo. Jos Kulmalaa ärsyttää muiden vitsailu, kun hänellä itsellään on kesken vakava puheenvuoro, niin samahan se on oikeastaan kaikessa huumorissa. Ajalla ja paikalla on väliä.

Kuva Kulmalasta on otettu Helsingin yliopiston päärakennuksen portaikossa. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Toisaalta sellaisen ympäristön, jossa huumori puhkeaa kukkaan, voi myös tietoisesti luoda. Tästä ilahduttava esimerkki Kulmalan mielestä on uusi Joonas Nordman Show: Grillikausi, jossa roastataan eli humoristisesti kettuillaan milloin kenellekin julkkikselle.

– Sitä väitetään, että mitään ei saa enää sanoa ja woke-kulttuuri on mennyt liian pitkälle. Mutta tässä ohjelmassa on alussa disclaimer siitä, että hei nyt tulee vähän rajumpaa settiä, olemme tehneet tämän yhdessä.

Mitään ei saa enää sanoa -tyyppistä kritiikkiä on esitetty esimerkiksi silloin, kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi tekemiään sketsejä, joissa saamelaisia esitettiin pilkkaavasti.

Kulmalan mielestä on hienoa, että komiikassa ollaan yhä tietoisempia ja tarkempia siitä, että kaikilla on hyvä olla. Tämä ei hänestä suinkaan rajoita komiikkaa vaan nimenomaan mahdollistaa sen, että voidaan mennä yhä enemmän myös mustaan huumoriin. Roast on tästä hyvä esimerkki.

Kulmala sanoo olevansa aina ehdottomasti komedian puolella, mutta konteksti pitää ottaa huomioon.

– Emme me tarvitse kaikkea huumoria kaikkialle. Ei kauhuelokuvankaan kohtauksia voi tunkea mihin tahansa.

“En ole elänyt nuoruuttani kuin muut”

Kulmalalta kysytään usein, miten hän voi 23-vuotiaana olla jo niin pitkällä siinä mitä hän tekee ja pohtia komiikkaa niin kypsästi.

– Se johtuu ihan siitä, että en ole tehnyt mitään muuta elämäni aikana. En ole elänyt nuoruuttani kuin ehkä jotkut muut. Minulla on hyvin rajoittunut se, mitä haluan tehdä, johtuen tästä, Kulmala viittaa autismiin.

Kaikkea huumoria ei tarvita kaikkialle, Kulmala sanoo. Kuva: Sakari Piippo / Yle

Toinen asia, jonka hän vielä mainitsee, on kiitos siitä, että hänellä on ollut mahdollisuus keskittyä vain yhteen asiaan eli komediaan. Hän mainitsee Mikko Dahlströmin, joka oli hänen nuorisoteatteriohjaajansa Keravalla.

– Monessa muussa teatterissa kaikki olisi pakotettu johonkin draamaan, ja tunteista itkeminen lavalla olisi ollut ainoa oikea tapa tehdä teatteria.

Dahlströmille Kulmala saattoi kuitenkin viedä järjettömiä sketsi-ideoita, ja hän sai osakseen kannustusta.

Mistä puheen ollen: Kulmala luki hiljattain Ylen artikkelin, joka käsitteli sitä, miten autismikirjon ihmiselle katsekontakti voi tuntua vaikealta ja ahdistavalta. Jutussa kerrottiin, miten autismikirjon lapsia siedätetään ja opetetaan katsomaan silmiin.

Kulmala on kiitollinen siitä, että hänen vanhempansa tai ohjaajansa eivät ole yrittäneet sidättää häntä mihinkään. Hän on aina saanut tehdä omaa juttuaan.

– Jos minut olisi pakotettu johonkin muottiin, että olisi pitänyt mennä tiettyihin kouluihin tai tehdä tiettyjä asioita, niin sitten en välttämättä tekisi tätä ammattiani tämän ikäisenä ja olisi tässä näin hyvä.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella jutusta 30.5. klo 23 asti.

Lue myös: