Hyppää sisältöön

Amazonin sademetsän kätkemiä mahtikaupunkeja kartoitettiin valotutkalla – "Varhainen kulttuuri oli mayojen veroinen"

Digitaalisesti raivatusta metsästä löytyi sosiaalisesti tiivis varhainen kaupunkiyhteisö, jossa liikuttiin pengerteiden ja kanavien verkostossa.

Cotocan kaupunki lidarin avulla tehdyssä kolmiulotteisessa kartassa. Kuva: Heiko Prümers / DAI

Viimeistään nyt on korkea aika haudata vanha käsitys, jonka mukaan Amazonian lounainen laita oli lähes asuttamaton ennen Etelä-Amerikan eurooppalaisvalloitusta, sanovat Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistun saksalais-brittiläisen tutkimuksen tekijät.

Pitkään luultiin, ettei Pohjois-Boliviassa sijaitsevasta Llanos de Mojosin savannimetsästä ollut ruokkimaan kuin vähäisiä väestöjä, eikä siellä ainakaan voinut olla niin edistynyttä varhaista kaupungistumista kuin Keski-Amerikan mayoilla.

Helikoptereihin kiinnitettyjen lidarlaitteiden avulla laaditut kolmiulotteiset kartat kertovat aivan toista. Karttoihin piirtyi kaksi suurta autiokaupunkia ja 24 pienempää asuinaluetta Llanos de Mojosin kaakkoiskulmalla. Se oli Casarabe-kulttuurin sydänmaata 500-luvulta 1400-luvulle.

Kohokartat kertovat myös, että Cotocan ja Landívarin kaupungit olivat keskuksia pengerteiden ja kanavien viuhkalle, joka sitoi pienemmät asuinalueet yhteen.

Jokaisesta oli korkeintaan viiden kilometrin matka seuraavaan. Casarabe-kulttuurin alue oli siis taajaan asutettu ja sosiaalisesti tiivis kudelma eli aivan muuta kuin aiemmin on ajateltu, sanoo Bonnin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) antropologian professori Carla Jaimes Betancourt.

Casarabe-kulttuurin alue oli nykykäsityksen mukaan noin 16 000 neliökilometrin laajuinen. Kuva: Heiko Prümers / DAI

Llanos de Mojosissa asuttiin kauan ennen kuin Casarabe-kulttuuri alkoi pystyttää rakennuksiaan. Maanviljelyn tapailusta on merkkejä jo kymmenentuhannen vuoden takaa, jopa aikaisemmalta ajalta kuin Euroopasta. Metsää näytetään raivatun polttamalla.

Amazoniasta on löytynyt myös tuhansia vuosia vanhoja jälkiä muun muassa kumparerakennelmista ja niitä ympäröineistä kaivanteista, jotka kertovat, ettei paikalla oltu vain läpikulkumatkalla.

Kun espanjalaiset konkistadorit ryhtyivät valtaamaan Etelä-Amerikkaa 500 vuotta sitten, he kuulivat kerrottavan Amazonian suurista kylistä. Tarinat paisuivat tulokkaiden päässä El Doradoksi, kullasta tehdyksi kaupungiksi. Moni lähti jopa etsimään sitä.

El Dorado jäi löytymättä, mutta yhä useampi arkeologi on viime vuosina kallistunut sille kannalle, ettei Amazonia tosiaankaan ollut milteinpä koskematonta sademetsää ennen kuin eurooppalaiset alkoivat ottaa sitä omakseen.

Läpitunkematon metsä on ollut tutkijoille valtaosin mahdoton haaste, mutta joitakin vuosia sitten Nature Communications (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa ongelmaa katsottiin uudesta näkökulmasta: avaruudesta.

Amazonian raivatun sademetsän alta on paljastunut ilmakuvissa satoja geoglyfejä, jotka kertovat, että seudulla oli ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Tämä kuva on Brasiliasta. Kuva: Exeterin yliopisto

Brasilian Mato Grosson osavaltion aiemmin tutkimattoman sademetsäalueen satelliittikuvista etsittiin muinaisia geoglyfejä eli maahan kaivettuja tai sen pinnalle kasattuja suuria ympyrä- ja muita kuvioita.

Tutkitun siivun perusteella laadittiin tietokonemalleja kylien määrästä ja asukastiheydestä. Alueella, joka kattaa vain seitsemän prosenttia Amazoniasta, laskettiin eläneen lopulta jopa miljoona ihmistä. Aiempi arvio koko valtavan Amazonian väkimäärästä oli kaksi miljoonaa.

Minne 1200–1500-luvuilla kukoistaneiden kylien asukkaat joutuivat? Eurooppalaiset ja heidän tuomansa taudit tappoivat, ja loput joutuivat viljelyksiltään kiertolaisiksi; kulttuurit katosivat mutta kaikki niiden muistot eivät, vastasi Exeterin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) väitöskirjatutkija Jonas Gregorio de Souza National Geography (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Llanos de Mojosin alue on 130 000 neliökilometrin kokoinen savanni. Sadekaudella siellä tulvii, minkä takia on oletettu, että asukkaat olivat hyvin liikkuvaisia, eikä siellä ainakaan pitänyt olla sellaista korkeakulttuuria kuin Casarabe. Kuva: AOP

Saksan arkeologisen instituutin (siirryt toiseen palveluun) DAI:n tutkija Heiko Prümers ja tuolloinen La Pazin yliopiston opiskelija Carla Jaimes Betancourt uumoilivat jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, että nykyisen Casaraben kylän lähellä oli aikoinaan ollut jotakin erityistä.

He tekivät kaivauksia alueella, jossa oli nähtävissä monia viitteitä siitä, etteivät 1500-luvun espanjalaiset olleet alueen ensimmäisiä asukkaita. Heitä edeltänyt asutus vaikutti sekä laajalta että tiheältä.

– Kumpujen lisäksi siellä oli jälkiä viivasuorista pengerteistä ja kanavista, usein kilometrien mittaisista. Kaivauksissa kummut osoittautuivat pyramidien ja muiden rakennusten rapautuneiksi pohjiksi, tuoreinta tutkimusta johtanut Prümers muistelee.

Kymmenkunta vuotta sitten arkeologit pääsivät ensi kertaa raivaamaan Amazonian puita digitaalisesti lidarin avulla. Oivalliset tulokset saivat Prümersin malttamattomaksi: kunpa Casaraben kulttuurin isot kaupungit saataisiin kartoitettua samalla tavalla!

200 neliökilometrin kokoisen alueen lidarskannaukset nyt julkaistua tutkimusta varten aloitettiin kolme vuotta sitten.

Casarabe-arkkitehtuurin jäänteet vetävät vertoja mille tahansa muulle muinaiselle yhteiskunnalle, kirjoittaa yhdysvaltalaisen Coloradon yliopiston arkeologi Christopher Fisher erillisessä kommentissa Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä. Fisher ei osallistunut itse tutkimukseen.

Fisherin mukaan rakennukset olivat yhtä fantastisia kuin mayoilla, mutta siinä missä mayat rakensivat kalkkikivestä, Casaraben kulttuurissa käytettiin polttamattomia savitiiliä, jotka eivät kestä yhtä lailla aikaa.

Puiden peitosta paljastuneista kylistä 11 oli ennestään aivan tuntemattomia. Landívar ja Cotoca oli löydetty jo aiemmin, mutta niiden suuri koko – yli sata hehtaaria – ja rakennusten monumentaalisuus yllättivät tutkijat.

Jaimes Betancourt kertoo, että suurin kaupunki Cotoca osoittautui yhtä laajaksi kuin hänen kotikaupunkinsa Bonn 1600-luvulla.

Viiteen metriin kohonneiden porrastettujen terassien päällä oli U:n muotoisia rakenteita, ja terassien kokonaisalalla peittäisi 30 jalkapallokenttää. Kartiomaisista pyramideista korkeimmat olivat yli 21-metrisiä. Kaupunkien ympärille oli tehty vallihautoja ja suojamuureja.

Seremonia- ja hallintorakennukset ovat kartalla pohjois-luoteis-suunnassa. Tutkijat päättelevät sen heijastelevan kosmologista maailmankäsitystä, jollaisen on havaittu vallinneen muuallakin Amazonian alueella.

Tutkijat laskevat, että cotocalaiset kantoivat korkeimman pyramidinsa rakennuspaikalle 570 000 kuutiometriä maata, kymmenen kertaa niin paljon kuin tämän Akapanan pyramidin tekijät. Se on suurin tunnettu muinaisrakennus Bolivian ylängöllä. Kuva: Kevin Lang / AOP

Toisin kuin on oletettu, Llanos de Mojosia ei asutettu kamppailemalla luontoa vastaan vaan yhteistyössä sen kanssa, tutkijat sanovat. Heidän mukaansa tuloksena oli kestävää kehitystä, joka ylläpiti ympäristön rikasta biodiversiteettiä ja mahdollisti varhaisen kaupunkikulttuurin.

Peltojen sato turvattiin niin laajalla vesijärjestelmällä tekoaltaineen, että tutkijat päättelevät asukasmäärän varsin suureksi. Tarkkaa määrää on vielä mahdoton arvioita, mutta alueiden kaavoitus kertoo, että työvoimaa täytyi olla paljon, sanoo Prümers.

Niin suurta iloa kuin kartoitukset ovatkin tutkijoissa herättäneet, he korostavat, että todellinen arkeologinen työ on vasta alkamassa. Heidän tavoitteensa on ymmärtää, miten isot alueelliset keskukset toimivat.

– Llanos de Mojos oli Amazonian varhaisimpia asutettuja alueita. Silti tiedämme vain vähän sikäläisestä arjesta ja elämästä, sanoo Exeterin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologian professori José Iriarte.

Tutkimuksia jatketaan, mutta niiltä on käymässä aika vähiin. Koneellisen maanviljelyksen leviäminen uusille alueille tuhoaa kuukausi kuukaudelta lisää muinaisen asutuksen jälkiä, suree Jaimes Betancourt.

Lue myös:

.
.