Hyppää sisältöön

Taidetyöpajan vetäjät yllättyivät yli 60-vuotiaiden anarkiasta – nykytaidefestivaalilla nähdään, millaisena he näkevät tulevaisuuden

Kuopiossa toteutetut työpajat ovat osa tämän vuoden ANTI-festivaalia. Lopputuloksena teemasta nähdään ja kuullaan kaksi eri teosta.

Merja Sunniemi kertoo, miltä tuntuu ihmisen ääriviivojen piirtäminen paperille.
Merja Sunniemi kertoo, miltä tuntuu ihmisen ääriviivojen piirtäminen paperille.

Yli 60-vuotiaat kuopiolaiset ovat pohtineet alkuvuoden ajan perintöä, jonka he jättävät jälkipolville omasta kotikaupungistaan. Tammikuussa alkaneissa viikottaisissa Jaettu tulevaisuus -työpajoissa toteutetaan samalla kaksiosainen taideteos ensi syksyn ANTI-festivaalille.

Ilmaisissa työpajoissa on käännetty katseet tulevaisuuteen ja unelmoitu, millainen Kuopio on sadan vuoden kuluttua.

– Mitä meillä tässä hetkessä elävillä ihmisillä on annettavaa ja kerrottavaa heille, jotka elävät täällä meidän jälkeemme, kiteyttää alusta saakka mukana ollut Merja Sunniemi.

Henkilön, jonka ääriviivoja piirretään kuulee piirtämisestä syntyvät äänet kuulokkeiden kautta. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Työpajoja vetävät taiteilija Emma Fält ja tanssija ja yhteisötaiteilija Anna-Maria Väisänen. Lopputulos syntyy yhdessä italialaisen mediataiteilija Roberto Fuscon kanssa.

Kuopio on sadan vuoden kuluttua Suomen hallinnollinen keskus

Osallistujat ovat saaneet erilaisia tehtäviä. Risto Lappalainen seisoi patsaana Snellmanin puistossa.

– Siinä piti olla paikallaan yhdessä asennossa, tarkkailla ihmisten reaktioita ja kuunnella ympäristön ääniä, Lappalainen kertoo.

Työpajoissa on kuviteltu tulevaisuutta, mutta samalla mielessä on kertautunut oma historia.

– Me ammennamme historiasta ja vertaamme sitä siihen, millaiseksi ajattelemme tulevaisuuden, Lappalainen sanoo.

Risto Lappalainen oli patsas Snellmanin patsaan läheisyydessä. Paikalle saapuneesta koululaisryhmästä oppilas kysyi opettajaltaan onko myös Lappalainen patsas. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Lappalaisen mielessä tulevaisuus on dystopia. Hän uskoo, että napajäätiköt sulavat ja se vaikuttaa Suomen rannikolle saakka.

– Sadan vuoden kuluttua maan hallinnollinen keskus on Kuopiossa, koska rannikkokaupungit ovat jääneet veden alle, hän kertoo.

Lappalaisen tulevaisuuskuvassa edessä on suuria mullistuksia niin valtioiden kuin eri järjestelmien suhteen. Myös vuodenkierto muuttuu niin, että kevättä ja syksyä ei oikeastaan ole enää ollenkaan.

Ihmisen aivoista on poistunut kyky aggressioon

ANTI on Kuopiossa järjestettävä kansainvälinen nykytaiteen festivaali, joka keskittyy julkisiin tiloihin tehtyihin paikkasidonnaisiin teoksiin. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Seuraava festivaali on syyskuun puolessa välissä.

Työpajoissa valmisteltu taideteos on kaksiosainen. Live-esityksen lisäksi Kuopion kaupungille asetetaan kaiuttimia, joista kuuluu työpajan osallistujien tarinoita.

Lea Pulkkisen tarina on utopia, jossa ihmiset asuvat suurten puiden sisällä. Ihmiset ovat kyenneet myös luomaan yhteyden kasvikuntaan ja saavat ravinnon sitä kautta. Utopiassa ihmiset ymmärtävät kasvien lisäksi myös eläinten kommunikointia.

– Ihminen pystyy olemaan yhteydessä koko luontokirjon kanssa, Pulkkinen kertoo.

Lea Pulkkinen on eläkkeellä oleva fysiikan lehtori, joka kirjoittaa runoja työpajassa syntyneistä ajatuksista. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Yksi osa utopiaa on myös se, että ihmisten aivoista on poistunut evoluution tuloksena aggressio, joten ihminen ei pysty enää väkivaltaiseen käytökseen.

– Me helposti kuvittelemme tulevaisuuden dystopiana, ja itsekin luen mielelläni niistä kertovia kirjoja, mutta meillä on kuitenkin enemmän tavoitteena rakentaa utopiaa, Pulkkinen uskoo.

Kokemus omasta kehosta vahvistaa ympäristön aistimista

Työpajoissa mielikuvituksen lentoa on vahvistettua muun muassa piirtämällä osallistujan ääriviivat paperille. Voit katsoa siihen liittyvän videon tämän jutun pääkuvasta. Ääriviivojen piirtämisen idea on vahvistaa kokemusta omasta kehosta, joka taas puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka ihminen havainnoi ympäristöään.

– Sitä kautta innostamme villiin kuvitteluun ja laajennamme ajatusta siitä, mitä kaikkea ihminen voi kertoa, Emma Fält kertoo.

Merja Sunniemi sitoutui työpajatoimintaan, koska järjestäjänä on hänelle tuttu ANTI-festivaali. Kuva: Marianne Mattila / Yle

Kuukausien aikana paperille piirretyt ihmisfiguurit ja muut kuviot hyödynnetään jollain tavalla esimerkiksi kirjana. Sen lisäksi harkinnassa on, että kuviot painetaan kankaaksi, josta ommellaan esiintymisvaatteet syksyn esitykseen.

Yli 60-vuotiaat ovatkin anarkisteja

Anna-Maria Väisänen myöntää, että hän on kohdannut yli 60-vuotiaiden kanssa työskennellessään omat ennakkoluulonsa vanhempia ihmisiä kohtaan.

– Olemme ymmärtäneet työskentelevämme ihan mielettömien anarkistien kanssa, hän toteaa.

Osallistujat ovat heittäytyneet annettuihin tehtäviin välittämättä siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Esimerkiksi yksi kolmen hengen ryhmä testasi kirjastokävijöiden reaktioita häiritsemällä heidän kulkuaan portaissa. Ryhmän jäsenet menivät portaita nousevien ihmisten eteen seisomaan.

Väisänen on huomannut kuukausien aikana myös, kuinka laaja oma sisäinen maailma osallistujilla on.

– Se on liikuttavaa ja koskettavaa. Olemme todella ylpeitä, että saamme työskennellä juuri tämän ryhmän kanssa, hän sanoo.

Lue lisää:

.
.